Näin ilmaistyötä kinutaan niukasti tienaavilta kirjailijoilta – Lähtisitkö sinä puolueristeilylle puhujaksi tai luennoimaan iltapalaa vastaan?

Kirjailijoita pyydetään hanakasti erilaisiin tilaisuuksiin keskustelijoiksi ja esiintyjiksi, mutta sitä ei mielletä työksi, josta pitäisi maksaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kirjailija Tommi Kinnusta kysytään usein ilmaistyöhön. Hän tietää, että ”tällaisiin tilaisuuksiin tulemisessa” on kyse paitsi perheen elannosta myös perheen vapaa-ajasta.

Kirjailijoita pyydetään hanakasti erilaisiin tilaisuuksiin keskustelijoiksi ja esiintyjiksi, mutta sitä ei mielletä työksi, josta pitäisi maksaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Jokin aika sitten kirjailija Tommi Kinnusta pyydettiin osallistumaan Tallinnan risteilylle. Luvassa oli ”huvin ja hauskanpidon lisäksi paljon tuhtia asiaa”.

Kyseessä oli erään puolueen järjestämä risteily kuntavaaliehdokkailleen. Kinnunen ei kuitenkaan ollut puolueen ehdokas, vaan häntä pyydettiin yhdeksi keskustelijaksi tilaisuuteen, jonka aiheena oli isänmaallisuus.

Tilaisuuden esiintyjille ei makseta korvausta

Alustavasti järjestävä taho kaavaili, että toinen keskustelijoista olisi puolueen entinen pääministeri. Kinnunen olisi pyynnön mukaan ollut hyvä keskustelukaveri, koska hän ei ”katso asioita puolueemme sisältä käsin”. Näin saataisiin hyvä keskustelu aikaiseksi.

Pyynnössä kerrottiin heti suoraan ja auliisti, ettei tilaisuuden esiintyjille maksettaisi korvausta.

”Maksamme keskustelijoille ylläpidon (majoitus ja sapuskat) laivalla sekä matkakustannukset Helsinkiin. Esiintymispalkkioita emme voi lähtökohtaisesti maksaa. Päätimme tällä kertaa tällaisesta ’niukkaslinjauksesta’ ja siitä, että kerromme sen kysyttäville suoraan kun heitä pyydämme. Tiedostamme hyvin, että esimerkiksi osalle vapaista taiteilijoista ja tutkijoista on tällaisiin tilaisuuksiin tulemisessa kyse jopa oman ja perheen elannon varmistamisesta, koska tulot ovat usein epäsäännölliset ja niukat.”

Kolme romaania julkaissut ja kahdesti Finlandia-ehdokkaana ollut Kinnunen ei mennyt risteilylle. Hän nimittäin tiedosti varsin hyvin, että ”tällaisiin tilaisuuksiin tulemisessa” on kyse paitsi perheen elannosta myös perheen vapaa-ajasta.

Vapaa-aikansa hän viettää mieluiten juuri perheen kesken eikä vieraiden ihmisten kanssa Tallinnan risteilyllä ilman korvausta.

Puolueväen ehdotus on vain yksi esimerkki kirjailijoilta pyydettävästä ilmaistyöstä, joka herättää alalla jatkuvasti keskustelua. Sikäli ehdotus poikkeaa tyypillisistä työtarjouksista, että pyytäjä on selvästi tiedostanut kinuavansa ilmaista työtä.

Useimmiten tätä ei edes ymmärretä.

Kirjailija Sirpa Kähkönen on Kirjailijaliiton puheenjohtaja.

Sirpa Kähkönen on Kirjailijaliiton puheenjohtaja. © Heli Hirvelä / Otavamedia

Ilmaistyön pyytäminen kertoo taiteilijoiden asemasta

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen kertoo itsekin saavansa usein pyyntöjä tulla esimerkiksi luennoimaan jostakin aiheesta.

”Ne on monesti erilaisia yhdistyksiä tai kirjapiirejä, joissa ei ole budjetoitu, että se maksaisikin jotain. Pyyntöjen käsittelyssä menee aikaa myös siihen, kun ei ole mietitty, miten se ihminen tulee sinne ja millä se pääsee pois, ja jos se ei pääse pois, missä se on yötä vai meneekö kuusen alle makaamaan”, Kähkönen sanoo.

Ainahan kirjailija voi vastata pyyntöön kieltävästi, mutta häntä saatetaan pitää ylimielisenä.

Isompi ongelma on kuitenkin se, mitä jatkuva ilmaistyön pyytäminen kertoo kirjailijoiden ja muidenkin taiteilijoiden asemasta yhteiskunnassa.

”Tästä on aika paljon puhuttu ihan taidepoliittisissa strategioissa ja muissa, että pitäisi tuoda ihmisten tietoisuuteen, että taide on työtä. Ammattitaiteilijat tekevät sitä elääkseen, ja niitten elämänehdot ovat aika tiukat pienillä markkinoilla.”

On varsin yleinen harhaluulo edelleen, että kirjailija saisi kirjoistaan käteen saman summan, joka niistä kaupassa maksetaan.

”Moni ajattelee, että tuo kirjailija näkyy paljon julkisuudessa ja sen kirjojahan myydään hyvin, ja se saa jokaisesta myydystä kolmekymppiä käteen. Mutta sehän on kaksi, kolme euroa per kirja, ja siitä pois verot ja eläkkeet”, Kähkönen toteaa.

Kirjan markkinointi on eri asia

Uuden teoksen ilmestyessä kirjailijakin osallistuu kirjansa markkinointiin erilaisissa tilaisuuksissa. Se on osa kirjan valmistumisprosessia ja kuuluu luontevasti samaan työponnistukseen.

Esimerkiksi libristitilaisuudet, markkinointikiertueet tai kirjamessut, joissa puhutaan nimenomaan kirjailijan uusimmasta teoksesta, kuuluvat Sirpa Kähkösen mukaan samaan pakettiin eikä niitä erikseen korvata.

”Kun kirja ilmestyy, se markkinointi on osa työponnistusta, ja kaikki varautuvat siihen. Kyllä markkinointi yleensä on selkeästi erotettavissa tilatuista puhekeikoista. Ne ovat usein myös laajempia, eli niissä halutaan kuulla kirjailijan työstä ja ehkä jostain yhteiskunnallisista kysymyksistä”, Kähkönen sanoo.

Joskus pyynnöt voivat olla yllättäviäkin.

Laura Honkasalo on kirjailija.

Laura Honkasalo mukaan osa tilaisuuksiin pyytäjistä kokeilee, tekisikö kirjailija työn lähtökohtaisesti ilmaiseksi. © Jorma Marstio / Otavamedia

Esimerkiksi kirjailija Laura Honkasaloa pyydettiin kerran erään uuden pesuaineen lanseeraustilaisuuteen kertomaan kirjastaan.

”Periaatteessa suhtaudun ihan myönteisesti siihen, että kirjan ja jonkin tuotteen markkinointi yhdistetään. Mutta koko ehdotus tuli ihan puskista eikä tuote liittynyt minuun tai kirjaan mitenkään”, Honkasalo sanoo.

Parikymmentä vuotta kirjailijana toiminut Honkasalo kertoo, että osa pyytäjistä on liikkeellä ymmärtämättömyyttään mutta osa selvästi kokeilee ensin, irtoaisiko kirjailija esiintyjäksi ilman korvausta.

”Sitten kun sanoo, että teen ilmaiseksi vain oikeita hyväntekeväisyyskeikkoja, löytyykin palkkio.”

Riikka Ala-Harja on kirjailija.

Riikka Ala-Harjan mukaan esiintymispyynnön yhteydessä ei useinkaan puhuta palkkiosta ensin mitään. © Niclas Mäkelä / Otavamedia

Saman on huomannut kirjailija Riikka Ala-Harja, joka on kirjoittanut ilmaistyöpyynnöistä Matti Hagelbergin kanssa tekemässään sarjakuvassakin.

Ala-Harjaa ärsyttää erityisesti se, ettei esiintymispyynnön yhteydessä monesti puhuta palkkiosta ensin mitään, ja kirjailija joutuu siitä erikseen kysymään. Pyynnön esittäjä kuitenkin useimmiten tekee työtään kuukausipalkalla.

”Sitten täytyy meikäläisten nöyrtyä vastaamaan, että joo, kiitos kysymästä, mutta kysyisin palkasta, eli tavallaan näyttäytyä nillittäjänä ja ei kulttuuria rakastavana”, Ala-Harja sanoo.

Vastuu ilmaistyön kitkemisestä on kokeneilla tekijöillä

Sirpa Kähkönen ymmärtää hyvin, että etenkin vasta aloittaneilla, vielä nimettömillä tekijöillä on suuri houkutus tehdä keikkoja ilmaiseksi, mutta myös pitempään kirjailijoina toimineet joutuvat tasapainottelemaan työtarjousten kanssa.

Huomiota riittää vain harvoille, ja joskus kirjailija ei tahdo päästä teoksensa kanssa näkyville lainkaan.

”Mutta vanhemmilla ja kokeneemmilla kirjailijoilla kasvaa se vastuu ihan eksponentiaalisesti kaikista. Kun on siinä asemassa, että pystyy jo selkeästi ilmoittamaan, että mielelläni puhun, mutta sillä on myös taksa, niin siten pitäisi kyllä tehdä.”

Kähkönen tekee itse joitakin puhekeikkoja vuodessa ilmaiseksi, esimerkiksi jos pyytäjä on hänen sydäntään lähellä oleva taho.

Silloinkin hän tekee tiettäväksi, että kyseessä on hyväntekeväisyys, eli että hän tekee poikkeuksellisesti työtään ilmaiseksi.

”Kyllä ne, joiden kanssa olen toiminut näin, ovat sen ymmärtäneet. Just se kurjin työtarjous on ehkä semmoinen, että meillä ei ole tapana maksaa, mutta saat iltapalan. Se on jotenkin se masentavin.”

X