Näin kuluttajia hämätään – Moni ”suomalainen” ruoka onkin tehty ulkomailla

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kaikki eloveenat eivät olekaan suomalaisia: nämä murot raksahtelisivat saksaksi, jos osaisivat pitää ääntä kotimaastaan.
Kaikki eloveenat eivät olekaan suomalaisia: nämä murot raksahtelisivat saksaksi, jos osaisivat pitää ääntä kotimaastaan. © istockphoto
Elovena-muroja, Atrian suomalaista pekonia ja Jalostajan suomalaista silliä yhdistää yksi yllättävä piirre. Kotimaisesta nimestä huolimatta tuote ei ole ihan täysin täältä.

Jo lyhyt kierros ruokakaupoissa paljastaa, että edes perinteiseksi suomalaiseksi luuloteltu tuttu tuotenimi, tai nimessä oleva “suomalainen” -sana ei takaa enää ruoan alkuperämaan olevan kokonaan Suomi.

Esimerkiksi Atrian pekoni on nimetty myyntirasiassa ”suomalaiseksi pekoniksi”, joten voisi luulla possujalosteen kotimaisuuden olevan kaikessa mielessä sataprosenttista.

Kuitenkin pekoni valmistetaan Ruotsissa, onneksi sentään suomalaisesta lihasta.

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös toisinpäin. Välillä kotimainen lihatuote on jalostettu loppuversioon asti Suomessa, mutta itse liha on alkuperältään ulkomaista.

Esimerkiksi Tapolan mustamakkaran sianlihan alkuperämaaksi on merkitty ”useat EU-maat”. Silti pakkauksessa lukee ”alkuperäinen mustamakkara” ja ”aito perinneruoka”, joten tuotetta voisi luulla suomalaiseksi.

Hätälän Original Savusiian mainoslause ”Pohjoisen rehtiä kalaa” voi harhauttaa.

Kala tulee kyllä pohjoisesta, mutta ei suinkaan Suomesta, vaan Pohjois-Amerikasta.

Aitoja suomalaisleipiä leivotaan Virossa, perinneherkkujen liha voi tulla EU:sta.

Aitoja suomalaisleipiä leivotaan Virossa, perinneherkkujen liha voi tulla EU:sta. © Kari Hautala/Kuvaryhmä/Skoy

Taustalla

1. Avainlippumerkin saa, jos tuote on valmistettu Suomessa ja vähintään puolet sen omakustannusarvosta tulee kotimaasta. Palvelulle voi saada avainmerkin, jos “merkittävä osuus” palveluntuottajan omistuksesta on suomalaista. Ehdot määritellään tapauskohtaisesti myös brändimielikuvien perusteella.

2. Hyvää Suomesta -merkin saadakseen elintarvikkeen tulee olla suomalaisista raaka-aineista Suomessa valmistettua. Satovaihteluiden takia sallitaan pientä vaihtelua, eli prosessissa tuotteeseen voidaan esimerkiksi lisätä jotain maustetta jota täällä ei kasva, tai ei saada tarpeeksi kuten makkarasuolta.

3. Sirkkalehtimerkillä todistetaan Suomessa kasvatettujen vihannesten, marjojen, hedelmien, kukkien ja taimien kotimaisuus. Kasvilajit voivat toki olla aikoinaan ulkomailta Suomeen tuotuja tai sellaisia, joita Suomen luonnossa ei villinä kasva. Tällaiseksi lasketaan muun muassa ruokaperuna.

4. Design from Finland -merkki kertoo lähinnä vain tuotteen muotoilun alkuperästä: sen pitää olla suomalaista. Tässä on huomattavasti tulkinnanvaraa: merkkiä käyttävän yrityksen muotoiluosastolla tai tuote­suunnittelussa saa toki työskennellä muitakin kuin Suomen kansalaisia.

Ei enää koivusokeria

Karkkihyllylläkin voi yllättyä. Sisu-pastillit tulevat Italiasta ja esimerkiksi kotimaisena terveysinnovaationa hehkutettu Xylitol-Jenkki-purukumi valmistetaan nyt Alankomaissa.

Vaikka purukumien tuotepusseissa lukee original eli ”alkuperäinen”, myös itse tuotteet ovat muuttuneet. Pakkauksessa edelleen mainittua ksylitolia ei nimittäin valmisteta Keski-Euroopassa pelkästään koivusokerista, vaan myös halvemmasta maissista tai pyökkipuusta.

Tarkkana saa olla myös juustotiskillä, koska osaa tuontijuustoista myydään suomalaisilla tuotenimillä. Esimerkiksi Maatilan Parhaat kuulostaa kotimaiselta tuotemerkiltä.

Nimikkeen alla markkinoidaan kuitenkin kokonaan ulkomaisia juustoja, joiden alkuperämaa on Hollanti tai Viro ja viimeinen valmistuspaikka Viro.

Sisu-pastillikin tehdään Italiassa.

Sisu-pastillikin tehdään Italiassa.

Ja vaikka supisuomalaisiksi mielletyt Elovena-kaurahiutaleet ovatkin pysyneet Suomessa, saman brändin voimalla myytäviä Elovena-muroja valmistetaan Saksassa.

Leipä- ja leivoshyllyllä kannattaa katsoa joka tuotteesta erikseen alkuperämaa. Nimittäin samojen tuotemerkkienkin sisällä vain osa leivistä saattaa olla kotimaisia.

Esimerkiksi Vaasan ruispalat on valmistettu Suomessa, mutta saman merkin Iso paahto -leipä onkin Virosta.

Kotimaista pullaa etsivälle voi myös käydä ohraisesti. Samalla tavalla myös osa leipomon pullapitkoista valmistetaan etelänaapurissa.

Tätä silliä ei Suomen aluevesiltä saa. Luonnontiede ei silti estä omimasta kalaa suomalaiseksi.

Tätä silliä ei Suomen aluevesiltä saa. Luonnontiede ei silti estä omimasta kalaa suomalaiseksi.

Luottaako lippuun?

Kun käytännöt ovat näin monenkirjavia, mitä oikein saa mainostaa suomalaiseksi ruoaksi?

”Ruokavirasto ohjeistaa, että jos tuotteen nimessä lukee kotimainen tai suomalainen, se edellyttää, että elintarvikkeessa pitää olla pääsääntöisesti suomalainen raaka-aine. Jos pääraaka-aine tule ulkomailta, se pitää ilmoittaa pakkauksessa”, Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala sanoo.

Käytännössä kuluttajan on helpoin seurata virallisia alkuperämerkintöjä.

Niitä on kolmenlaisia: Sirkkalehtimerkki ja Hyvää Suomesta -joutsenmerkki kertovat elintarvikkeen kotimaisuudesta.

Lisäksi Avainlippumerkki kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa ja vähintään puolet sen kustannuksista on syntynyt Suomessa.

Tässä määritelmässä on tulkinnanvaraa. Kauniilla siniristilipulla koristellun merkin voi saada pakkaukseensa jopa tuote, joka on valmistettu kokonaan ulkomaisesta raaka-aineesta.

”Meillä on vaikkapa Avainlippu-silliä, vaikka silliä ei saa Suomesta”, Lausala sanoo.

Esimerkiksi Jalostaja mainostaa visusti Koillis-Atlantilla kasvanutta ja sieltä pyydystettyä silliään (Clupea harengus) mainoslauseella

”Silliä, joka on niin suomalaista kuin olla ja voi.”

Viinassa pitää olla suomea

Viinan nimen pitää kuulostaa mahdollisimman supisuomalaiselta, mutta ostajia ei haittaa jos juoman seassa on ulkomaisia raaka-aineita.

Alkoholeissa, etenkin kirkkaissa viinoissa suomalaisuus on ollut tärkeä mainosvaltti. Kuluttaja on voinut sietää puna- tai valkoviiniä, jonka merkki kuulostaa ulkomaiselta, mutta votkan ja viinasekoitusten myyntinimien on pitänyt olla suomalaisia (ja helppoja lausua).

Härmäläinen nimi ei silti ole tae valmistusmaasta. Valtaosa Altian tekemistä viinoista on syntynyt täkäläisistä raaka-aineista, mutta esimerkiksi kilpailevia Suomi-, Tapio-, Pohjan Poika- ja Saunalahti-viinoja on tehty ranskalaisesta vehnäetanolista.

Suomalaisina mainostetut Kyrön tislaamon ginitkään eivät syntyisi ihan täysin kotimaisin eväin: katajanmarjoja on pitänyt tuottaa Keski-Euroopasta ja riittävän vahvaa pohjatislettä Viron Rakverestä. Sama pätee Helsinki Giniin, siinäkin on mukana eteläeuroopalaisia sitrushedelmiä ja eksoottisia mausteita.

Historiallisessa Jaloviinassakin oli alunperin loraus konjakkia ja Marskin Ryypyssä ranskalaista vermuttia.

Petri Korhonen

X