Näin Robinson Crusoe pelasti ja alisti Perjantain - Rasistinen klassikko jo yli 300-vuotias

Tasan 300-vuotias Robinson Crusoe on yhä elävä osa länsimaisen kulttuurin kuvastoa. Mutta kuka oikein olikaan Perjantai - ja miten hänelle kävi?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vanhassa piirroksessa juuri pelastettu Perjantai kiittää isäntäänsä. Pian hän saa vaatteet päälleen ja puhuu englantia.

Tasan 300-vuotias Robinson Crusoe on yhä elävä osa länsimaisen kulttuurin kuvastoa. Mutta kuka oikein olikaan Perjantai - ja miten hänelle kävi?
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Hän oli uljas ja komea kaveri, erittäin sopusuhtainen, vahva- ja suorajäseninen, kaikin tavoin hyvin muodostunut ja kookas muttei ollenkaan lihava mies.

Näin kuvailee Robinson Crusoe ihmislihanhimoisten alkuasukkaiden kynsistä pelastamaansa miestä, josta on tuleva hänen aulis palvelijansa Perjantai.

Suomenkielinen teksti on kääntäjä Juhani Lindholmin käsialaa vuodelta 2000. Silloin julkaistiin viimeisin lyhentämätön suomennos Daniel Defoen klassikkoromaanista, joka täyttää tänä vuonna 300 vuotta.

Ikoninen tarina synnytti kokonaisen kirjallisuuden lajin, robinsonadin, jossa yksilö joutuu eristyksiin omasta kulttuuristaan. Robinsonin nimi yhdistetään yhä seikkailuun ja selviytymiseen. Ensimmäinen Selviytyjät-tyylinen tosi-tv-ohjelmakin oli nimeltään Robinson.

Yhä harvempi on kuitenkin lukenut kirjan – ja jos onkin, kyseessä on todennäköisesti ollut rankasti leikattu lyhennelmä.

Satutko esimerkiksi tietämään, milloin Robinson tapaa Perjantain autiolla saarella?

Kenties heti saavuttuaan? Seuraavalla viikolla?

Ei suinkaan. Ennen kuin Perjantai astuu kuvaan, Robinson ehtii viettää saarella kaksikymmentäviisi vuotta.

Romaanin täyspitkän version lukeminen tarjoilee muitakin yllätyksiä Perjantain suhteen.

Robinson on aikansa siirtomaapoliittinen tuote

Robinson Crusoen tarina kerrotaan täysin nimihenkilön näkökulmasta. Se on eräänlainen sankaritaru, jossa länsimainen ihminen selviää kekseliäisyytensä ansiosta yksin autiolla, viidakkoisella saarella ja tuo lopulta sinne oman yhteiskuntajärjestyksensä.

”Kirja on oman aikansa tuote. Siinä näkyy siirtomaapoliittinen ajattelu, eli otetaan haltuun asuttamatonta ja luonnontilaista maata, jonne perustetaan länsimaisen ihanteen mukaisesti järjestäytynyt siirtokunta”, sanoo Taideyliopiston tutkimuspalvelupäällikkö Merja Sagulin, joka tutki väitöskirjassaan Robinson Crusoesta suomeksi tehtyjä lyhennelmiä.

Romaanin aikainen rasistinen maailmankuva ja kielenkäyttö näkyvät kirjassa myös suhteessa Perjantaihin – tai varsinkin juuri siinä.

Jo Perjantain kohtaaminen on lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen tilanne, sillä Robinson pelastaa hänet varmalta kuolemalta. Robinson on suunnitellut alkuasukkaan kaappaamista parikin vuotta, sillä hän arvelee, että saarelta hengissä pois selvitäkseen hän tarvitsee avukseen tottelevaisen paikallisoppaan.

Tilaisuus tarjoutuu, kun saareen viimein rantautuu joukko ihmisiä, jotka tanssivat nuotion ympärillä, heiluivat ja hosuivat tapojensa mukaan kuin villit ainakin.

Alkuasukkailla on mukanaan kaksi vankia, joista toisen he ehtivät surmata ja leikellä syömistä varten. Silloin toinen vanki lähtee juoksemaan karkuun, ja tilannetta kaukaa kaukoputkellaan seurannut Robinson päästää hänen takaa-ajajansa päiviltä kiväärillään.

Pelastettu alkuasukas painaa päänsä hiekkaan ja nostaa Robinsonin jalan päänsä päälle: Ilmeisesti hän halusi vannoa olevansa ikuisesti orjani.

Kun alkuasukas on hiukan levännyt koettelemuksensa jälkeen, Robinson aloittaa hänen kouluttamisensa.

Aivan ensimmäiseksi ilmoitin, että hänen nimensä tulisi olemaan Perjantai sen päivän muistoksi, jona pelastin hänen henkensä.

Robinson on hämmentävän itsevarma viikonpäivästä, vaikka hän on pyörinyt yksin autiolla saarella 25 vuotta. Hänelle ei myöskään tule lainkaan mieleen, että alkuasukkaalla voisi jo olla nimi, jota hän voisi yrittää tiedustella.

Itseään hän opettaa Perjantain kutsumaan Päälliköksi.

Perjantai on otollinen länsimaisen ajattelun sanomalle

Perjantai on itsekin ihmissyöjä ja Robinsonin näkökulmasta villi-ihminen. Toisaalta Robinson kertoo huojentuneena, ettei esimerkiksi Perjantain ihonväri ole aivan musta eikä niin ”inhottavan kellanruskea” kuin joillakin tummaihoisilla.

”Perjantaihan on niin sanottu jalo villi, joka edustaa länsimaisin silmin katsottuna kehittymiskelpoisen villin lajia erotuksena barbaarisista villeistä. Perjantai kuvataan yksilöksi, joka on otollinen länsimaiselle ajattelulle ja ihanteille”, Merja Sagulin toteaa.

Perjantai oppiikin hämmästyttävän nopeasti englantia ja pystyy keskustelemaan jopa uskonnollisista kysymyksistä; Robinson luonnollisesti tutustuttaa pakanan kristinuskoon. Perjantai muun muassa ihmettelee isännälleen, miksi Jumala ei tapa paholaista. Silloin Robinson esittää, ettei kuullut koko kysymystä, koska ei heti keksi, mitä vastaisi.

Aivan ensimmäiseksi Robinson kuitenkin opettaa Perjantaille, että ihmissyönti on ehdottomasti väärin, ja pukee hänet vaatteisiin.

Robinson Crusoen kokopitkän version ensimmäisessä osassa peräti kaksi kolmasosaa tarinasta kuluu kokonaan ilman Perjantaita. Viimeinen kolmannes koostuu Perjantain opettamisesta länsimaisille tavoille sekä tapahtumista, jotka johtavat saarelta lähtemiseen.

Yksi vähemmän tunnettu sivujuonne, joka puuttunee useimmista Robinson Crusoen lyhennelmistä, tuo näyttämölle hahmon, joka ankkuroi Perjantain ympäröivään todellisuuteen: hänen isänsä.

Perjantain isä astuu tarinaan samalla tavalla kuin poikansa, eli hänet pelastetaan syömiseltä alkuasukkaiden kynsistä. Isänsä nähdessään Perjantai menee suunniltaan:

Perjantai suuteli, syleili ja hyväili miestä, itki ja nauroi, huusi, loikki, tanssi ja lauloi, itki sitten taas, väänteli käsiään, takoi kasvojaan ja rintaansa ja alkoi taas pomppia ja laulaa kuin mielenvikainen.

Isä tuo Perjantain hahmoon syvyyttä: hänellä on perhe, jota hän rakastaa – ja isäänsä hän suorastaan hyysää. Muista perheenjäsenistä ei tosin mainita mitään.

Jalo villi painii Euroopassa karhun kanssa

Robinson ja Perjantai pääsevät pelastautumaan saarelta, kun sen lähistölle ilmestyy englantilainen laiva, jossa on tehty kapina. He auttavat syrjäytettyä kapteenia ja tämän joukkoa valtaamaan laivan takaisin. Sitten he matkustavat sen kyydissä Englantiin.

Siitä ei kerrota lainkaan, harkitseeko Perjantai kotiseudulleen jäämistä. Robinson kertoilee saapumisestaan Englantiin, käynnistään Yorkshiressa ja lähdöstään laivalla Lissaboniin, kunnes mainitsee vain, että Perjantai kulki kaiken tämän ajan mukanani ja osoittautui joka tilanteessa erittäin uskolliseksi ja luotettavaksi palvelijaksi.

Lissabonin reissun Robinson tekee saadakseen selville, miten hänen Brasilian plantaasilleen on käynyt. Paluumatka tehdään osittain kävellen Pyreneiden yli Ranskaan.

Matkalla Perjantai paitsi hämmästelee lunta myös äityy painimaan karhun kanssa ja ampuu kaksi sutta. Sudet uhkaavat koko seuruetta, joten niiden ampuminen on ihan järjellinen teko, mutta karhua Perjantai menee härkkimään ihan vain huvikseen.

Se on ehkä kirjailijan tapa korostaa Perjantain villi-ihmisyyttä sivistyksen keskellä.

Romaanin lopussa kerrotaan, että Crusoe menee naimisiin, saa lapsia ja elää seitsemän vuotta Englannissa, mutta Perjantaista ei mainita enää mitään.

”Hän ikään kuin katoaa siinä vaiheessa. Tarina on kuitenkin Crusoen näkökulmasta kerrottu”, Sagulin toteaa.

Romaanin toinen osa kirjoitettiin muutamassa kuukaudessa

Robinson Crusoe oli heti ilmestyttyään valtava menestys. Sitä on sanottu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Ja heti kävi niin kuin yhä tuppaa käymään: Daniel Defoe kirjoitti romaanille pikavauhtia jatkoa.

Toisessa osassa Robinson ja Perjantai seilaavat takaisin Karibialle. Mutta Perjantai mainitaan vain muutaman kerran; tuntuu kuin kirjailija olisi menettänyt mielenkiintonsa häneen.

Toisen osan puolivaiheilla Perjantai sitten kuolee laivassa alkuasukkaiden kanssa käydyssä taistelussa. Tapahtuma ohitetaan varsin nopeasti, vaikka toki Robinson siunailee, miten rakas Perjantai hänelle oli.

Robinson itse jatkaa seikkailujaan ja päätyy lopulta Arkangeliin. Perjantaita hän ei kirjan loppuosassa enää muistele.

”Kyllähän Perjantai aika lailla sivuutetaan siinä kakkososassa. Toinen osa oli kirjoitettu nopeasti, se ilmestyi vain muutama kuukausi ensimmäisen osan jälkeen”, Merja Sagulin huomauttaa.

Mutta Robinson Crusoe ei ollut pelkästään myyntimenestys vaan myös aidosti merkittävä teos maailmankirjallisuuden historiassa.

”Crusoe oli synnyttämässä sellaista romaanin lajia, jossa keskiluokkainen ihminen tulee kirjallisuuden henkilöksi.”

Ehkä tähän on lisättävä, että kyse on nimenomaan länsimaisesta keskiluokkaisesta ihmisestä. Perjantain kaltaiset hahmot saivat vielä pitkään pysyä sivuroolissa.

Perjantai on sittemmin saanut ainakin yhden oman romaanin: ranskalaisen Michel Tournierin kirjoittama Perjantai ilmestyi vuonna 1967.

Nykyihmiselle Perjantai onkin ehkä Robinsonin kaikkivoipaa sankarihahmoa kiinnostavampi.

Kursivoidut tekstit: Daniel Defoe: Robinson Crusoe. Ensimmäinen ja jälkimmäinen osa. Suomentanut Juhani Lindholm.

Testaa, miten hyvin tämä maailmankirjallisuuden klassikko on hallussasi!


X