Näin selkosuomi voi pelastaa arkesi, jos kielentaju alkaa kadota – ”Kielestä tehdään niin helppoa, että jokaisella on mahdollisuus ymmärtää sitä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kalevalasta lähtien useita klassikkoteoksiakin voi lukea selko­kielellä, samoin monia kotimaisen kirjallisuuden uutuus­teoksia. © Lehtikuva
Kalevalasta lähtien useita klassikkoteoksiakin voi lukea selko­kielellä, samoin monia kotimaisen kirjallisuuden uutuus­teoksia. © Lehtikuva
Selkosuomea voi joskus tarvita kuka tahansa. Jos ikä hapertaa muistia tai sairaus vammauttaa, yleiskielinen teksti voi yhtäkkiä ollakin ihmiselle silkkaa hepreaa. Selkokielestä tulee silloin pelastus arjessa pärjäämiseen.

Selkosuomi luo ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet lukea, päästä nauttimaan kirjallisuudesta ja muustakin kulttuurista selkosuomella. Jos ihminen ei pysty lukemaan ja ymmärtämään yleiskielistä tekstiä, myöskään puhetta, arjessa selviäminen vaikeutuu huomattavasti. Kirjoitettua kieltä on kaikkialla, käyttöohjeista ja neuvoista alkaen.

Useampi kuin joka kymmenes suomalainen on tällaisessa tilanteessa. Meillä on 650 000−750 000 ihmistä, joille tavallinen, yleiskielinen teksti on liian vaikeaa tai mahdotonta lukea.

”He ovat henkilöitä, joilla on ehkä muistisairaus, kehitysvamma, ADHD tai kehityksellinen kielihäiriö tai vielä kehittymässä oleva suomen kielen taito, sanoo suunnittelija Ella Airaksinen Kehitysvammaliiton Selkokeskuksesta.

Siksi tarvitaan yksinkertaistettua selkokieltä, jotta jokaisella on itsenäinen mahdollisuus selvitä arjesta ja osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Selkoa vai selkeää?

Arkipuheessa selkokieli ja selkeä kieli menevät usein sekaisin.

Kun pääministerin kerrotaan selittävän jotain virkakoneiston asiaa selkokielellä, oikeammin hän puhuu selvää suomea. Selkokieli-termillä tarkoitetaan nykyään oman kielimuodon nimitystä, vaikka sanaa on aikaisemmin käytetty laajemmin.

Mitä selkokieli sitten on? Voiko sitä puhua?

”Kyllä voi. Puhumiseen on kehitetty omia ohjeita, joiden pohjalta selkokielen puhuminen onnistuu. Selkopuheen ohjeisiin liittyy esimerkiksi turvallisen puhetilanteen luominen, sujuva vuorottelu ja sopiva äänenkäyttö”, Ella Airaksinen selvittää.

Ohjeet ovat vain suuntaa antavia, ja Airaksisen mukaan tärkeintä on aito halu kohdata puhekumppani ja selvittää vuorovaikutuksen ongelmia yhdessä.

Yle tuottaa uutisia selkosuomeksi, ja jotkin viranomaiset käyttävät sitä julkisessa viestinnässään. Esimerkiksi THL julkaisi koronaohjeitaan myös selkokielellä, ja ensi kuussa odottavista kuntavaaleistakin on tehty omat esitteensä.

Etenkin maailmanlaajuisissa koronapandemian kaltaisissa kriisitilanteissa on tärkeää, että ihmiset saavat uupuneinakin tai kovassa stressissä ohjeista selvää.

Eikä syynä tarvitse olla sota tai epidemia. Itse kullekin aikuiselle voi tulla elämänmuutoksissa raskaita ajanjaksoja, jolloin oma pää tuntuu kuormittuneen stressistä niin paljon, että liian monimutkainen teksti ei meinaa mennä perille.

”Selkokieltä saattaa tarvita vaikeassa elämänvaiheessa, jolloin tarvitseekin erityisen helppoa kielen käyttöä. Tällöin energiaa ei mene kielen kanssa kamppailuun”, Ella Airaksinen sanoo.

Selkokieli voi auttaa myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet ettei heillä ole ”lukupäätä”, ja pitkien kirjallisten esitysten hahmottaminen on ollut hankalaa.

Myös Anna-Leena Härkösen esikoisromaanista Häräntappoase on mukautettu selkokielinen versio, tekijänä Johanna Kartio. © Markku Kainulainen / Lehtikuva

Myös Anna-Leena Härkösen esikoisromaanista Häräntappoase on mukautettu selkokielinen versio, tekijänä Johanna Kartio. © Markku Kainulainen / Lehtikuva

Selkokieli on kielimuoto, ei kieli

Selkokieli ei ole kenenkään äidin­kieli vaan kielimuoto. Se noudattaa suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä.

”Yleiskielen puolelta valitaan sanat ja muodot, jotka ovat mahdollisimman helppoja ja asetellaan ne mahdollisimman helppoon järjestykseen”, Ella Airaksinen konkretisoi.

Erillistä kielimuotoa tarvitaan yksinkertaistamaan asioita.

”Yleiskielinen teksti voi kokonaisuutena olla vaikea, jos asiat on esitetty oudossa järjestyksessä. Saatetaan antaa tietoa, joka ei ole olennaista lukijalle tai tarkoituksen kannalta. Toisinaan oletetaan, että lukija tietää ennakolta asioita paljon, vaikka oikeasti hän tarvitsisi taustatietoja”, Airaksinen selvittää.

Yleiskielessä voi olla hankalia sanoja tai rakenteita, jotka aiheuttavat päänvaivaa. Sellaisia ovat monimutkaiset yhdyssanat, abstraktit tai kuvaannolliset sanat.

Hankaluuksia tuottavat kenelle tahansa erikoiskielten sanat, joita ei tekstissä erikseen selitetä. Sellaisia ovat vaikkapa lakikielen, lääketieteen tai talouden ilmaukset.

Vaikeita rakenteita ovat lauseenvastikkeet, jotka yhdistävät kaksi lausetta sekä jotkin vaikeat sijamuodot kuten komitatiivi ja abessiivi (koirineen/koiritta), joita käytetään yleiskielessäkin harvakseltaan.

Virkerakenteet voivat olla vaikeita myös silloin, jos samassa virkkeessä on monta sivulausetta. Silloin lukijalta hämärtyy helposti, mikä on pääasia.

Ei rautalangasta vääntöä

”Yleiskielikin voi olla selkeää, mutta selkokielessä huomioidaan lukija aivan erityisellä tavalla”, Ella Airaksinen huomauttaa.

Vaikka selkokielessä vältetään liian kuvaannollisia ilmauksia, mistään ”rautalangasta vääntämisestä” ei ole kyse.

”Kielestä vain tehdään niin helppoa, että jokaisella on mahdollisuus ymmärtää sitä, vaikka on erilaisia kielellisiä vaikeuksia. Pohjimmiltaan tämä on siis tasa-arvokysymys.”

Kaikilla on oikeus lukea, oikeus päästä olennaisen tiedon äärelle sekä erilaisiin palveluihin.

Siitä huolimatta selkokielelle ei ole määritelty Suomen lainsäädännössä mitään erillistä asemaa.

Selkokieli on 1980-luvun peruja

Suomessa puhuttiin selkokielestä jo neljäkymmentä vuotta sitten. 1980-luvulla alettiin kehittää kirjoitetun selkokielen periaatteita, ja sitä työtä jatketaan edelleen.

”Tuolloin alettiin ymmärtää, että jotkin ihmiset ovat vaarassa syrjäytyä kielellisesti, joten alettiin torjua uhkaa helposti ymmärrettävillä materiaaleilla.”

Alun perin suunnittelijat arvelivat, että selkokielestä olisi apua etenkin kehitysvammaisille. Myöhemmin huomattiin, että monia muitakin tarvitsijoita alkoi löytyä, esimerkiksi suomea vasta opettelevat maahanmuuttajatkin, muistisairaat ja monet neurologisista vammoista kuntoutujat.

Meneekö viesti perille?

Selkokielisen tekstin tuottajalle lukijan ymmärtäminen on tärkeintä. Jos tehdään viranomaistekstiä, siinä asian perillemenon on oltava pääasia, ei se mikä instanssi määräyksiä jakelee.

”Mietitään, kuka on lukija, joka lukee tekstiä ja kirjoitetaan hänen näkökulmastaan eikä esimerkiksi organisaation näkökulmasta.”

Toisaalta lukijaa ei saa myöskään aliarvioida, eikä yksinkertaisia asioita pidä selittää puhki.

Vaikeat sanat tietysti pitää avata. Lauseet ja virkkeet pidetään lyhyinä. Yhdessä lauseessa tai virkkeessä on yksi pääasia.

Selkokielisen kirjan aukeama myös näyttää erilaiselta kuin tavallisen kirjan aukeama.

Teksti sijoitetaan visuaalisesti helppolukuiseksi, ja rivitys poikkeaa yleiskielestä, koska yhdellä rivillä on tavallisesti yksi lause tai virke.

Tekstissä ei kuitenkaan käytetä pelkästään isoja kirjaimia, vaan isot ja pienet kirjaimet noudattavat suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä.

© selkosanomat.fi

© selkosanomat.fi

Klassikkoja selkoversioina

Eri tekstilajeja voidaan mukauttaa selkokielelle. Tarjolla on jo verkkosivuja, esitteitä, oppaita, videoita sekä kirjoja.

”Selkokeskuksessa tehdään Selkosanomat-lehteä. Joissain museoissa näyttelyihin pääsee tutustumaan selkokielellä, esimerkiksi Heurekassa on ollut selkokielisiä tekstejä.”

Myös kaunokirjallisuutta voidaan selkokielistää. Runotkin taipuvat selkokielelle, mutta sitä ei ole vielä juurikaan tehty.

Tuija Takala on julkaissut teoksen Vanhat runot, uudet lukijat, johon on muokattu klassikkorunoista uudet mukautukset. Teoksessa on kirjo kansanrunoista aina 1940-luvun runoilijoihin asti, joten nykyään selkokielellä voi lukea myös Aleksis Kiveä, Eino Leinoa tai Edith Södergrania.

Takala on kirjoittanut runoja myös suoraan selkokielellä teoksessaan Onnen asioita. Myös Helena Seppälän teos Tämä on minun lauluni, runoja luonnosta ja yksinäisyydestä on kirjoitettu suoraan selkokielellä.

Näille teoksille yhteistä on opas tai opastus, miten runoja analysoidaan, joten selkokielisten runojen mukana tarjoillaan tulkinnallisia avaimia. Se auttaa niiden lukemisessa ja ymmärtämisessä.

Ensimmäinen suomalainen selkokielinen kirja oli Pertti Rajalan norjasta suomentama ja selkomukauttama Poliisit perässä.

Selkokielisiä kirjoja.  © Markku Ulander / Lehtikuva

Selkokielisiä kirjoja.  © Markku Ulander / Lehtikuva

X