Näin sosiaalitoimistoa huijataan: Vale-eroja, vääriä osoitteita, pimeitä tuloja
Talousvaikeuksien aikana kepulikonstit sosiaalietuuksien haalimiseksi lisääntyvät. Osalle etuudet ovat itsestään selvä elämäntapa.
Jos haluaa vilpillisesti sosiaalietuuksia, asumistuki on siihen rahakkaimpia väyliä.
Sosiaalityöntekijä Sirpa kertoo esimerkin: eräs äiti ilmoitti asuvansa yksinhuoltajana asunnossa, jossa on kolme huonetta ja keittiö. Tästä maksettiin äidille täydet etuudet, mutta todellisuudessa äiti asui toisella paikkakunnalla.
Tuensaajan poika, joka oli alle 18-vuotias, asui asunnossa kavereidensa kanssa ja sai äidiltään ruokakasseja ja ”taskurahaa”. Huoltaja otti välistä tuet mutta maksoi vuokran. Poika puolestaan rahasti kavereitaan asunnon vuokralla.
”Huoltajan valehteli keskeiset olosuhteensa. Hän muun muassa asui avoliitossa hyvin tienaavan ihmisen kanssa. Toisaalta hän jätti nuoren ihmisen heitteille eikä opettanut, miten itsenäistytään”, Sirpa selvittää.
Poika ei tehnyt Sirpan mukaan mitään, ei käynyt koulua eikä hakenut töitä. Hän ”itsenäistyi” muiden syrjäytyneiden nuorten opastuksella. 18 vuotta täytettyään nuorelta jäivät sähkömaksut maksamatta, ja postiluukusta alkoi pudota häätöuhkauksia.
”Tietääkseni ruljanssi johti maksamattomiin vuokriin ja elintapahäätöön, josta tulee häätömerkintä. Kaupunginasunto jäi jatkossa haaveeksi ja Kelalle velkaa ja takaisinperimistä. Hän siirtyi toisten nurkissa eleleväksi.”
”En tiedä, mitä pojalle nyt kuuluu. Näin siis huoltaja avasi baanan nuoren asunnottomuudelle ja syrjäytymiselle.”
Sirpan mukaan on melko tyypillistä, että jopa omistusasuntojen omistajat asuvat käytännössä esimerkiksi yksinhuoltajan asunnossa, jossa yksinhuoltaja ei ilmoita toista aikuista.
”Tämä kerää kaikki etuudet, ja omistusasunto saattaa olla vuokralla. Kyseinen henkilö ei ilmoita tuloja vuokratuloja minnekään.”
Lama lisää sosiaalitoimiston työtä
Huijaustapaukset ovat marginaali-ilmiö ja että suurin osa asiakkaista on täysin rehellisiä.
Asumistuella voi keplotella toisillakin tavoilla.
”Jos esimerkiksi puoliso on työssä tai saa töitä, niin silloin ilmoitetaan erosta välienrikkoutumisen vuoksi ja tämä työssä käyvä puoliso muuttaa kirjat Poste restanteen tai sellaiseen osoitteeseen, jossa on ennestään kirjoilla monia ihmisiä, vaikka asunto olisi vain yksiö”, kertoo Kelan etuuskäsittelijä Pauli.
Poste restante eli noutoposti tarkoittaa, että henkilö hakee Poste restante -osoitteeseen lähetetyn postin itse postitoimistosta. Etuuksien osalta tämä tarkoittaa, että ne jäävät väärin perustein ennalleen tai jopa nousevat.
Paulin mukaan Poste restante -osoitteellisia on muutoinkin paljon, ja miehet ovat siinä yliedustettuina.
”Kela ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa puolisoiden eroa, eikä asiakkaiden asumista, joten asialle ei voida mitään.”
Asumistuessa ilmenee myös tapauksia, joissa vuokranantajat ylihinnoittelevat vuokran – etenkin, jos kyseessä sellainen henkilö tai perhe, joka ei itse maksa vuokraansa. Pauli lisää, että jotkut olettavat saavansa etuuksia, kun ”samassa tilanteessa oleva kaverikin saa”.
”Vastaan on tullut myös tapauksia, joissa vaaditaan etuuden myöntämistä hakemuksen myöhästymisestä huolimatta sillä perusteella, että ”kukaan ei ole kertonut, että minulla voisi olla oikeus kyseiseen etuuteen”.”
Etuuskäsittelijät huomauttavat, että huijaustapaukset ovat marginaali-ilmiö ja että suurin osa asiakkaista on täysin rehellisiä. Suhmuroinnilla on kuitenkin taipumus nostaa päätään aina silloin, kun lama ja työttömyys ovat suurimmillaan.
”Silloin tulee kaikki nämä arsenaalit (huijaukset) käyttöön. Vähävaraisista ihmisistä ja alle tonnin etuuksista näissä on kyse”, Sirpa sanoo.
Sossun pohjaton kassa
Isossa kuvassa huijaamisia haavoittavampaa on sosiaalietuuksien mieltäminen itsestään selvyyksinä, ikään kuin automaattisena rahasampona.
”Pelottavan moni tuntuu olettavan, että sosiaalitoimistossa on pohjaton yleinen kassa, josta saa rahaa mihin vain”.
Näin kirjoittivat kolme sosiaalityön toimijaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa. Allekirjoittaneiden mukaan etuuksien varassa eläminen näyttää olevan joillekin ”luonnollinen ja itsestään selvä elämäntapa”.
”Ehkä eniten meitä hirvittää hyvinvointivaltion palveluissa säännöllistynyt avun ja tuen käyttö, mikä tuntuu periytyvän jo seuraaviin sukupolviin. Silloin viimesijainen apu ja tuki on muuttunut paitsi ihmisen mielessä myös käytännössä hänen ensisijaiseksi tulonlähteekseen.”
Yksi allekirjoittaneista on sosiaalityöntekijä Susanne Kivi. Hän kertoo, että melko moni viimesijaisen sosiaaliturvan varassa olevista oppii ajattelemaan, että hänen elämisensä kustannukset maksaa ”sossu” – eli ikään kuin asiakkaalla ei olisi ollenkaan omaa rahaa käytettävissään.
”Tämähän ei ole totta. Jos henkilölle toimeentulotuen laskelmassa jää vaje, hänelle myönnetään vajeen verran toimeentulotukea. Tämä on asiakkaan rahaa eikä sossun rahaa.”
Toisinaan asiakas ja sosiaalitoimisto sopivat, että jokin lasku, kuten vuokra, maksetaan suoraan sosiaalitoimistosta.
”Näin halutaan ehkä varmistaa, että raha tosiaankin menee vuokraan. Tämä on myös osa sosiaalityötä.”
Kelan Pauli kertoo, että yleisesti asiakkaat ovat aiempaa huomattavasti tietoisempia omista oikeuksistaan. Tämän myötä sosiaalietuuksista on tullut Paulin mukaan tietyllä tavalla kaikille kuuluvia itsestäänselvyyksiä.
”Ennen sosiaalietuuksia haettiin vain todellisessa tarpeessa ja väliaikaisesti. Nykyään on vallalla ajattelu, että ”mihin kaikkeen olen oikeutettu ja mitä kaikkia etuuksia voisin saada’.”
Pauli muistuttaa, että madaltunut kynnys hakea etuuksia on myös hyvä asia, koska silloin niitä hakevat myös ne, jotka ehdottomasti ovat etuuksien tarpeessa.
Näkymättömät nuoret
Pitkäaikaisista toimeentulotukien käyttäjistä enenevä osa on nuoria.
Sosiaalietuuksien avulla toimeentuloaan ylläpitävät henkilöt ovat tuskin koskaan täysin tyytyväisiä tilanteeseensa, Kivi muistuttaa.
Tämä ei kuitenkaan Kiven mukaan aina kanavoidu käytännön teoiksi, vaan näkyy enemmän epärealistisina toiveina ja haaveina. Mukaan ujuttautuu myös uhriajattelua.
”Ihminen ei opi ymmärtämään omien tekojensa syy-seuraussuhdetta, vaan luulee elävänsä sosiaalitoimiston tai muiden viranomaisten mielivallan armoilla. Tällöin saattaa käydä niin, että hän ei osaa myöskään itse omilla toimillaan parantaa elämänlaatuaan.”
Kivi kehottaa pidättäytymään asiakkaiden syyllistämiseltä.
”Lainsäädäntömme mahdollistaa nykymuodossaan tämän toiminnan. Ei se siinä mielessä palvelun käyttäjän vika ole.”
Pitkäaikaisista toimeentulotukien käyttäjistä enenevä osa on nuoria. Hälytyskellot kilkattavat varsinkin nuorten miesten kohdalla. OECD:n raportin mukaan vuonna 2015 yli viidennes 20–24-vuotiaista suomalaisista miehistä ei opiskellut, ei ollut työelämässä tai edes hakenut töitä.
Hiljattain eläköitynyt Sirpa kertoo, että nuorten asiakkaiden passivoitumisen osalta muutos 20 vuoden takaiseen aikaan on valtava.
”Vuodet vierivät nykyisin rattoisasti kotona, kun on nettiä ja pelaamista. Silloin jäät helpommin eräänlaiselle lapsen tasolle. Tämä ilmiö on tullut esiin aivan selvästi.”
Sirpa kertoo, että tällaiset nuoret eivät aiheuta yhteiskunnalle ongelmia esimerkiksi räyhäämällä.
”He pistävät hupun päähänsä ja yrittävät olla näkymättömiä. Ongelmia koituu, kun heitä jää esimerkiksi sairauseläkkeelle.”
Kaikki sosiaalitoimistojen tukikäsittely on tämän vuoden alusta siirtynyt Kelalle. Sirpa huomauttaa, että tämä on tyrehdyttämässä sitäkin vähäistä tapaamista, joka on erittäin tärkeää aktiivisuuden ylläpidossa.
Lue myös:
Kelan tukien viivästyminen aiheuttaa henkilökohtaisia tragedioita
Nämä ovat neljä pahinta kannustinloukkua – räjähtäen yleistyneet maksuhäiriömerkinnät niistä yksi
Lastensuojelun asiakasmäärät kasvussa – Miksi ongelmat kasautuvat samoille perheille?
Kaikille kaikkea: tukiautomaatti-Suomi
Vuonna 2014 Suomen sosiaaliturvan menot olivat 65,6 miljardia euroa. Vuodesta 2000 lähtien sosiaaliturvan menot ovat kasvaneet reaalisesti 64 prosenttia.
Toimeentulotuen menot ovat kasvaneet 2000-luvun aikana 35 prosenttia, vuonna 2015 ne olivat noin 750 miljoonaa. Helsingissä yksin asuvista miehistä, jotka ovat toimeentulotuen asiakkaita, asiakkuus on kestänyt 30 prosentilla jopa yli kymmenen vuotta.
Asumistukea saavien osuus on kasvanut jatkuvasti, ja nykyisin asumistukea nauttii jo 800 000 suomalaista. Vuosina 2014–2015 yleisen asumistuen menot kasvoivat 24 prosenttia. Kaikkiaan asumistuen vuosittaiset menot ovat noin 1,7 miljardia euroa.
Sosiaalietuuksia jaetaan laajalla kirjolla myös rikkaimmille. EU-politiikkaa seuraava Politico.eu.-sivuston tilastojen mukaan Suomessa rikkain viidennes sai vuonna 2011 noin 17 prosenttia sosiaalietuuksista ja köyhin viidennes noin 25 prosenttia.
Varakkaat saavat muun muassa lapsilisiä, kotihoidontukia, äitiyspäivärahoja, asumistukia, työttömyyskorvauksia, kansaneläkettä, työkyvyttömyyseläkettä, toimeentulotukia, ansiosidonnaista päivärahaa, sairauspäivärahaa, opintolainaa, ilmaisen terveydenhoidon, kotitalousvähennyksiä, lapsivähennyksiä, matkavähennyksiä, lääkekorvauksia, lääkevähennyksiä, asuntolainavähennyksiä, eläkkeitä ja sairaseläkkeitä.
Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä muistuttaa, että tuet tarkoitettiin alun perin viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tueksi. Hänen mukaansa yhteiskunnan kantokyky ei kestä nykyisiä menoja.
Vinoumia on Hyssälän mukaan päässyt syntymään, koska Suomi ei ole kyennyt uusimaan 1960-luvun teollisen yhteiskunnan järjestelmiä nykypäivän vaatimusten tasolle.
Kelan uuden pääjohtajan Elli Aaltosen mukaan ”nykysysteemi tukee yhteiskunnallista syrjäytymistä, maksaa paljon eikä tuota mitään”. Aaltosta huolettavat erityisesti 20–35-vuotiaat kouluttamattomat tai vähän koulutetut työttömät.
Lähteitä: THL, Yle, Suomen Kuvalehti