Näin toimivat Juha Sipilän kuuluisat vakuutuskuoret – Miljoonat piiloon verottajalta

Seuran arkistosta: Suomalaisissa sijoitusvakuutuksissa on jo yli 25 miljardia euroa yksityishenkilöiden varallisuutta. Mukana on myös pääministeri Juha Sipilän “merkittävä rahoitusomaisuus”.
Jarno Liski
Ajankohtaista 2.12.2016 09:57

Yksityishenkilöiden säästösummat suomalaisten vakuutusyhtiöiden sijoitusvakuutuksissa ylittivät tänä keväänä 25 miljardin euron rajan, kertoo Finanssialan keskusliiton tilasto.

Niiden suosiota vauhdittaa merkittävä veroetu. Lisäksi ne salaavat sijoitusten todelliset omistajat julkisuudelta.

Sijoitusvakuutuksia ovat esimerkiksi säästöhenkivakuutukset, yksilölliset eläkevakuutukset sekä kapitalisaatiosopimukset. Vakuutuksia tarjoavat henkivakuutusyhtiöt puhuvat “vakuutuskuorista”.

Oma arvo-osuustili

Monet suomalaiset pankit tarjoavat vakuutusyhtiöidensä kautta mahdollisuutta sijoittaa vakuutuskuorien sisällä esimerkiksi pankin omiin tai yhteistyökumppaneiden sijoitusrahastoihin.

Ainakin varakkaimmille asiakkailleen esimerkiksi FIM ja Nordea ovat tarjonneet myös mahdollisuutta omaan arvo-osuustiliin eli osakesalkkuun, jolla sijoittaja voi käydä pörssikauppaa kuin omallaan.

Lain näkökulmasta vakuutuskuoren sisällä olevat osakkeet tai muun omaisuuden omistaa kuitenkin henkivakuutusyhtiö. Tällainen bulvaanijärjestely mahdollistaa sen, että esimerkiksi sijoittajan pörssiomistukset eivät näy julkisissa osakasluetteloissa tai automaattisesti muodostetuissa sisäpiirirekistereissä.

Pääministeri Juha Sipilä hyödyntää eduskunnalle antamansa ilmoituksen mukaan kaikkia suosituimpia “vakuutuskuoria”. Hän kertoo kiinteistöomaisuuden lisäksi omistavansa merkittävän rahoitusomaisuuden, joka on sijoitettuna Nordean eläkevakuutukseen, kahteen henkivakuutukseen sekä kapitalisaatiosopimukseen.

Miksi tilasto lakkautettiin?

Verotusneuvos Markku Hirvonen on eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tekemässään raportissa kiinnittänyt huomiota vakuutuskuorien käyttöön harmaan talouden mahdollistajana. Hänen arvonsa mukaan ulkomaisiin sijoitusvakuutuksiin sijoitettiin vuosina 1997–2008 noin puolitoista miljardia euroa.

Tämä siis kotimaisten 25 miljardin sijoitussidonnaisten vakuutuksien säästösummien lisäksi.

”Nämä ulkomaiset salkkuvakuutukset ovat kaikkein ongelmallisimpia, sillä verottaja ei saa niistä mitään tietoja. Ne mahdollistavat rikollista toimintaa”, sanoo Hirvonen.

Finanssivalvonta on lakannut pitämästä tilastoa, jonka pohjalta Hirvonen arvioi ulkomaisiin säästövakuutuksiin sijoitettuja summia.

”Olikohan se sitten liian paljastava tilasto”, Hirvonen ihmettelee.

Toimistopäällikkö Timo Peltonen Finanssivalvonnasta kertoo, että yleisellä tasolla tietoja julkaistaan jatkossakin, mutta vakuutusvälittäjäkohtaista tietoa sisältävää tilastokirjaa ei enää julkaista.

”Tämä on puhtaasti resurssikysymys. Tämä säästää rahaa valvontatoimintaan”, hän sanoo.

Veroja lykätään

Kotimaisten vakuutuskuorien osalta tilanne on ulkomaisia parempi sikäli, että tuottojen verotus sopimuksien purkautuessa ei jää pelkästään sijoittajan oman ilmoituksen varaan.

Hirvonen pitää kuitenkin ongelmallisena omistusten läpinäkymättömyyttä esimerkiksi laittoman sisäpiirikaupan valvonnan kannalta sekä sitä, että sijoitusvakuutusten avulla verojen maksua voidaan lykätä hyvinkin pitkiä aikoja.

”Olisiko siinä pientä yhteiskuntasopimuksen korviketta, jos purettaisiin tällainen järjestelmä. Kyllä kai sieltä jotain suolarahoja saataisiin kasaan”, Hirvonen veistelee.

Sijoitusvakuutusten verotuen aiheuttamasta veronmaksun lykkääntymisestä on vaikea tehdä tarkkoja arvioita, mutta suuruusluokkaa voi jokainen hahmotella.

Esimerkiksi kolmen prosentin keskimääräisen vuosituoton oletuksella verottamatta jäisi vuosittain noin 750 miljoonaa euroa pääomatuloja verrattuna tilanteeseen, jossa sama varallisuus olisi suoraan sijoittajien omistuksessa ja verotettaisiin heidän henkilökohtaisena tulonaan.

Pääomavero on vuonna 2015 tuloista riippuen joko 30 tai 33 prosenttia veronalaisesta pääomatulosta.

Tarkemmat arviot vaatisivat tietoa siitä, miten tuottoja tosiasiassa realisoituu.

Vakuutusten veroedut

Johtaja Timo Laakso silloisesta Vakuutusvalvontavirastosta (nykyisin Finanssivalvonta) esitti jo vuonna 2004 Taloussanomien haastattelussa, että “salkkuvakuutuksien” veroetu pitäisi poistaa. Salkkuvakuutuksella hän tarkoitti sijoitusvakuutuksia, jossa sijoittaja itse ostaa ja myy yksittäisiä osakkeita.

Yksikään hallitus ei ole kuitenkaan tällaista lainsäädäntöä esittänyt kuluneen vuosikymmenen aikana.

Sen jälkeen yksityishenkilöille on alettu tarjota sijoitusvakuutuksina muun muassa kapitalisaatiosopimuksia, jotka ovat juridisesti vakuutuksia, vaikka niillä ei vakuutetakaan mitään tai ketään. Niillä on kuitenkin vakuutusten veroedut.

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden sijoitussidonnaisissa kapitalisaatiosopimuksissa on tällä hetkellä yksityishenkilöiden varallisuutta yli seitsemän miljardia euroa eli yli neljännes koko vakuutussäästöpotista.

Kuka omistaa sijoitukset?

Finanssialan keskusliiton uusien markkinoiden johtaja Timo Silvola puolustaa nykyistä lakia.

”Jos olet ostanut kesämökin vaikka 1970-luvulla, eihän senkään laskennallista arvonnousua veroteta, vaan verot maksetaan siinä vaiheessa, jos ja kun mökki myydään voitolla.”

Sijoitussidonnaisessa vakuutuksessa vakuutusyhtiön ei välttämättä tarvitse ostaa tai myydä arvopapereita, kun asiakas vaihtaa sijoituksiaan sopimuksen sisällä.

”Vakuutuksenottaja sopii vakuutusyhtiön kanssa, että vakuutuksen arvo kehittyy vakuutuksenottajan valitsemien sijoitusjakaumien perusteella. Vakuutuksenottaja ei kuitenkaan omista näitä sijoituksia, vaan ne omistaa vakuutusyhtiö”, Silvola kertoo.

Vakuutusyhtiön pitää kuitenkin huolehtia siitä, että se pystyy maksamaan sijoittajalle tuoton, joka vastaa valittujen sijoitustuotteiden tuottoa. Näistä syistä Silvolan mukaan sijoitusvakuutusten vuosituottoja ei voida samaistaa henkilön suoraan omissa nimissään tekemien sijoitusten tuottoihin.

Artikkeli on ilmestynyt Seura.fi:ssä 27.8.2015