Kuulaa on vaikea väistää – Näistä syistä metsästyksen riskit nyt kasvavat

Jaa artikkeliTilaa Seura
Metsästyksen riskit
Suosittu riistaeläin metsäkauris viihtyy asutuksen keskellä ja pelloilla. © Otavamedia / Antti Saraja
Metsästysvahinkojen mahdollisuus on kasvanut: luonnossa liikkuu enemmän lenkkeilijöitä kuin ennen, ja asutuskin laajenee jahtialueiden liepeillä. Olemme päässeet onneksemme hyvin vähillä vakavilla turmilla – toistaiseksi.

Sunnuntaina Lapissa lintumetsästäjän ampuma luoti surmasi maastopyöräilijän. Tekoa tutkitaan vahinkona, törkeänä kuolemantuottamuksena, eikä sen yksityiskohdista ole vielä tarpeeksi tietoa. Onnettomuus sattui asumattomassa erämaassa, kansallispuistossa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten samanlaiset metsästyksen riskit ovat pikkuhiljaa kasvaneet etenkin eteläisessä Suomessa taajamien luona.

Vältä metsästyksen riskit – tarkista kartat ja maaston muutokset

Maanteiden, katujen, kevyen liikenteen väylien sekä uusien asuinalueiden rakentamisen nopeus tulee monelle kokeneellekin metsästäjälle yllätyksenä.

Vanhat paperikartat metsästysalueista voivat vanhentua äkkiä. Kaikki eivät muista päivittää elektronisiakaan karttojaan, etenkään jahtimaidensa ympäristöä kuvaavia aineistoja.

Metsästysalueen rajat ovat voineet säilyä ennallaan, mutta heti niiden taakse tai jopa sisään on voinut tulla asutusta tai jatkettuja ulkoilureittejä.

Siksi tuttujenkin seutujen säännöllinen tarkistaminen on syytä ottaa vakavasti, neuvoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

”Teiden ja rakennelmien suunnista ja etäisyyksistä voi varmistua varsin hyvin päivitetyistä gps kartta-aineistoista, verkkoyhteydellä retkikartta- ja karttapaikkasovelluksista sekä satelliittikuvista,” Silpola kertoo.

Metsissä on koko ajan lisää kulkijoita

Koronapandemian takia metsissä liikkuvien lenkkeilijöiden, koiranulkoiluttajien ja vaeltajien määrät kasvoivat jo keväällä huomattavasti. Sama kehitys on jatkunut nyt syksyllä, varsinkin kun kelit ovat suosineet sienestystäkin.

Muun muassa metsäkauriin ja valkohäntäpeuran jahtikausi jatkuu helmikuun puoliväliin asti, joten metsästäjiä on liikkeellä vielä keskitalvellakin.

Mitä vilkkaampaa liikenne ja ihmisten ulkoilu metsästysalueilla on, sitä enemmän siellä on tulevina kuukausina sivullisillekin vaaranpaikkoja.

Kukaan metsästäjä ei tieten tahtoen ammu ihmistä kohti, mutta huolimattomuus, saaliskiihko ja tietämättömyys muista liikkujista lisäävät vakavien vahinkojen mahdollisuutta.

”Viisainta on kuitenkin jättää aina ampumatta, jos ei ole riittävää näkymää ympäristöstä tai riittävän hyvää luodin pysäyttävää pintaa ampumakohteen taustalla. Mikään uusi kartta tai tieto uusista asuinalueista ei vapauta ampujaa riskeistä, koska maastossa missä tahansa kuka tahansa voi olla liikkeellä,” Silpola sanoo.

Kovat nykyluodit: suurempi läpäisy- ja kimpoamisvaara

Luotiaseella ammuttaessa puhutaan takavaara-alueesta, joka määräytyy luodin vaarallisen kantaman mukaan. Yläviistoon esimerkiksi puussa istuvaa lintua ammuttaessa pienikin lintukiväärin luoti voi lentää useita kilometrejä, ellei se osu kohteeseensa tai muihin esteisiin.

Vaakasuoraan esimerkiksi pellolla peuraa, kaurista tai hirveä ampuessa ohi mennyt luoti tömähtää maahan nopeammin, mutta ehtii silti lentää useita satoja metrejä.

Kokometallisia kupari- tai messinkiluoteja suositellaan hirvieläinten metsästykseen, koska niistä ei kerry riistanlihaan lyijyjäämiä. © Otavamedia

Riskiä lisää jonkin verran myös uusi luotitekniikka, etenkin umpimetallisten lyijyttömien suurriistaluotien suosion kasvu.

Niiden vaara-alue voi olla huomattavasti pidempi kuin vanhanaikaisilla lyijykärkisillä, osuessaan sienimäisiksi tyssäytyvillä luodeilla.

Kova lyijytön luoti voi huonosti osuessaan läpäistä saaliseläimen ja jatkaa matkaansa lähes muotoutumattomana, tai vaihtaa suuntaa. Lyijyttömiä luoteja on alettu Suomessa käyttää yleisesti vasta 2000-luvulla, eikä kaikilla metsästäjillä ole kokemusta niiden ballistiikasta.

Turvallisinta olisi vaania hirvieläimiä asutusten lähellä vain metsästystorneista, jolloin laukaukset suuntautuvat aina kohti maata.

Kimmokevaara kivistä tai jäätyneestä maasta on silloinkin olemassa.

Silpola ei itse pidä lyijyttömiä luoteja erityisenä riskiä lisäävänä tekijänä.

”Luodin läpimeno kohteena olleesta riistasta on aina mahdollinen ja se on otettava huomioon luodin tyypistä riippumatta. Ja koska ohilaukaus on myös aina mahdollinen, ei taustan varmistamisen tärkeyttä voi sivuuttaa,” Jaakko Silpola muistuttaa.

Lue myös: Jopa 10 karhua kerralla samalla pellolla – Karhujen määrä kasvaa Pohjois-Karjalassa Venäjältä tulevilla kontioilla

 

Juttua muokattu 26.10. klo 13:30. Lisätty maininta Jaakko Silpolan omasta näkökulmasta lyijyttömien luotien riskeihin.

X