Naisten pahe on kahvi, miesten viina - Näin Suomesta kirjoitettiin Latviassa

Latvialainen Suomen ystävä tutki, mitä Latviassa kirjoitettiin Suomesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kirjailija Anna Žiguren juuret ovat Jurmalassa.

Latvialainen Suomen ystävä tutki, mitä Latviassa kirjoitettiin Suomesta.
(Päivitetty: )
Teksti: Matti-Juhani Karila

Mitähän ne – siis muunmaalaiset – meistä ajattelevat? Tai muodikkaammin, mikä on Suomen ”brändi” vaikkapa naapurimaissamme?

Latvian Suomen-ex-suurlähettiläs Anna Žigure on löytänyt Latvian kirjastojen uumenista kiinnostavan ja liikuttavankin materiaalin Latvian lehdistön suhtautumisesta Suomeen ennen vuosien 1944–45 uutta neuvostomiehitystä.

Mystinen korpimaa vai moderni eurooppalainen valtio?

Erilaiset reitit

1800-luvulla latvialaisten käsitys Suomesta ei ollut Viroon verrattava, sillä virolaiset olivat latvialaisten isoveljiä, suomalaiset ehkä kaukaisia serkkuja. Tuolloin Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta, ja silloinen Latvia muodostui kolmesta Venäjän kuvernementista.

Anna Žigure kuljettaa Suomen ja Latvian aikajanoja rinnakkain. Kaksi pientä kansaa pyrkii riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen. Reitit ovat erilaiset, mutta päämäärä sama. Suomen lähentymistä Venäjään pitää Baltijas Vestnetis -lehti poliittisena viisautena:

”Jos ruotsalaiset olisivat säilyttäneet valtansa Suomessa, he eivät olisi missään tapauksessa sallineet suomalaisen kansallisen itsetunnon kohottaa päätään. Ruotsalaisten alaisuudessa Suomenmaasta olisi tullut joka suhteessa Ruotsia”.

1800-luvun ja tämän päivän suomalaisille Latvia on edelleenkin vähän tunnettu maa jossain Viron takana. Samaan aikaan Suomessa kirjoitettiin Latviasta vähätellen ja halveksienkin. Latvialaisuus ei ollut ylpeyden aihe, paremminkin häpeä. Ilmari Kianto kuittasi tylysti: ”Terra incognita on suomalaiselle Latvia, outo lätin kieli.”

Viinaton juhannus

Maat itsenäistyivät vuoden välein, Suomi 1917 ja Latvia 1918, jolloin Latvian lehdistö alkoi toimia ilman sensuuria.

Baltian liiton kariutumista 1920- luvulla kommentoi Latvian Suomen lähettiläs Antons Balodis Jaunakas Zinas -lehdessä:

”Niin kuin pelästynyt etana vetäytyy kilpensä suojaan, niin piiloutuu Suomi kallionkoloihinsa, jaellen entisille ystävättärilleen lämpimiä ystävyyden osoituksia. Ne eivät meitä lämmitä.”

Toisaalta Jaunakas Zinas omisti koko numeronsa Suomelle ja presidentti Lauri Kristian Relanderin Latvian-vierailulle kesäkuussa 1926.

Vuonna 1933 latvialainen kansanedustajaryhmä ihasteli Helsingin kauppahallia. Kauppiailla oli puhelimet, leivät kietaistiin papereihin ja marjoja myytiin erikoisissa pahvilaatikoissa. Latvija-lehti oli myös huomannut, että juhannusta vietetään Suomessa selvin päin, koska alkoholiliikkeet suljetaan kolme päivää ennen juhannusta.

Valtiovierailu Latviaan oli menestys. Presidentti Lauri Kristian Relander kävi matkansa yhteydessä myös Riian yliopistolla kesäkuussa 1926. © OM-ARKISTO

Uppiniskainen kansa

Lähdemateriaali on mittava, sillä 123 vuoden ajalta löytyy yli 2 200 Suomea käsittelevää artikkelia.

Žigure vertaa Latvian lehdistöä venäläisen Grigiori Petrovin (1868–1925) teokseen Valkoliljojen maa – Suomi, jossa Suomen ihailu kasvaa lähes myyttisiin korkeuksiin. Žigure otsikoi kirjansa hämmentävästi Graniittisen maan jalo kansa (Kustannus HD). Kirjailija tuntee Suomen ja suomalaiset – otsikointi on ilmeisesti lempeää ironiaa.

Kritiikkiäkin löytyy suomalaisesta elämänmuodosta. Suomalaiset eivät osaa metsänhoitoa, suomalaiset ovat uppiniskaisia, naisille kahvi on pahe, miehille taas viina ja tupakka. Eräs kirjoittaja ei löydä Suomesta kapakoita ollenkaan, koska suomalaiset juovat alkoholia vähiten koko maailmassa. Bobrikovin murhasta vaietaan lähes kokonaan ja katsotaan se ruotsalaisten vehkeilyksi. Ja Latvian niukka vasemmistolainen lehdistö enteilee kannuksiaan kalisuttavan Mannerheimin joutuvan hirsipuuhun.

Kuva synkistyi

Alkuvuodesta 1939 oli Latvian lehdissä mainintoja Suomesta harvoin. Kun Neuvostoliitto oli painostanut Baltian maat allekirjoittamaan avunantosopimukset, alkoi latvialaisiin lehtiin tulvia uutisia Suomesta, jotka kertoivat Suomen valmistautumisesta puolustukseen. Mainilan laukaukset ja talvisota saivat paljon palstatilaa. Puolueeton ja informatiivinen ote säilyi latvialaislehtien kirjoittelussa kuukauden verran talvisodan päättymisen jälkeenkin.

Kun Latvia liitettiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon 5. elokuuta 1940, lakkautti miehittäjä sanomalehdet. Sananvapaus oli katkolla myös Saksan miehityksen vuosina 1941–45. Ainoa Suomesta kirjoittava sanomalehti oli Cina eli Taistelu, ja Suomi esitetiin yksinomaan synkässä valossa. 1800-luvun lempeä viattomuuden aika oli ohitse.

Anna Žigure on omistanut kirjansa 100 vuotta täyttävälle itsenäiselle Suomelle, ja koko aineisto luovutetaan Suomen Kirjallisuuden Seuralle.

Kukahan tekee vastaavanlaisen tutkielman Suomen lehdistön asenteista Latviaan, kun maa viettää ensi vuonna 100-vuotispäiväänsä?

Yhteyksien rakentaja

Kirjailija Anna Žigure on kulttuurilähettiläs molempiin suuntiin.

Elokuussa 1948 latvialaisen tyttövauvan käteen sidottiin kuminauha, jossa luki: Syntynyt terve tyttölapsi – 3 300 grammaa. Nauhassa ei lukenut, että isä, Janis Žigurs on nukketeaterin johtaja ja äiti, Amarillis Lieknis-Virza näyttelijä eikä sitä, että äidin isä, kirjailija Edvarts Virza oli ollut kirjallisuuden Nobel-ehdokkaana.

Kun nuori Anna Žigure 18-vuotiaana matkusti Tarttoon aikomuksenaan opiskella viroa ja muita suomalais-ugrilaisia kieliä, hän ei voinut aavistaa myöhempiä siteitään nimenomaan Suomeen. Suomen kielestäkään nuori Anna tiennyt mitään, radiossa soivat joskus Lasse Mårtensonin Laiskotellen tai Irwin Goodmanin St. Pauli ja Reeperbahn.

Anna Žigure kirjoitti päiväkirjaansa 26 vuotta sitten. ”Leninin patsaat kaatuvat kaikkialla.” Lokakuun 10. päivänä 1991 soitti ministeri Janis Jurkans:

”Onnittelen, Teidät on nimitetty lähettilääksi Viroon ja Suomeen.”

Kun vasta valittuna presidentti Guntis Ulmanis aloitti työnsä 1993 epävarmana ja hermostuneena, kerrotaan hänen sanoneen:

”Sitten näin Anna Žiguren puhuvan tyynenä ja varmana tv-haastattelussa suurlähetystössä Helsingissä. Ajattelin, että jos tuo nainen pärjää, niin pärjään minäkin.”

Anna Žigure

  1. Anna Žigure toimi uudelleen itsenäistyneen Latvian ensimmäisenä Suomen-suurlähettiläänä 1992–1998. Hän oli myös maansa ensimmäinen virkaan nimitetty suurlähettiläs, kun Latvia itsenäistyi 21.elokuuta 1991.
  2. Žigure valmistui Tarton yliopistosta 1972 pääaineenaan viro ja suomalais-ugrilaiset kielet.
  3. Žigure on kääntänyt latviaksi muun muassa F.E. Sillanpään romaanin Nuorena nukkunut ja Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat. Latviaksi ilmestyy vuoden 2018 alussa hänen kääntämänsä Seppo Zetterbergin Viron uusi historia. Žiguren tuotannosta on aiemmin suomennettu teokset Kuitenkin niin lähellä 1997 ja Latvian maa ja taivas 2000. Hän on Suomen kirjaililiiton ja Latvian tiedeakatemian kunniajäsen.
  4. Anna Žigure asuu Jurmalassa miehensä Jukka Rislakin kanssa. Jurmala oli neuvostojohtajien suosittu lomakohde ja tarkoittaa suomeksi meren rantaa.
X