Näkökulma: Putin syyttää kaikkia muita Venäjän hirmuteoista – yksi sen todellisista vihollisista on ylitse muiden

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa on arvioiden mukaan kuollut tai haavoittunut ainakin 50 000 Venäjän puolella taistellutta sotilasta. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan luku on pahasti alakanttiin, ja Yhdysvalloissa Venäjän tappioiksi arvellaan jopa 75 000 miestä.

Hyvin vaikeaa on ollut ymmärtää, minkä vuoksi ja kenen puolesta venäläiset sotilaat ovat henkensä antaneet.

Helmikuussa presidentti Vladimir Putin julisti ”erikoisoperaation”, jonka avulla Ukraina ”puhdistetaan natseista” ja Venäjän miehittämät Itä-Ukrainan alueet ”vapautetaan” Ukrainan terrorista.

Todellisuudessa miehittäjät ovat kaikkea muuta kuin vapauttajia: he ovat esimerkiksi Etelä-Ukrainassa kohdelleet säälimättä alueen asukkaita.

Sodasta saati Venäjän laittomasta hyökkäyksestä naapurimaahan ei Venäjällä saa puhua. Sellaisesta puheesta voi saada vuosia vankeutta. Putin on kevään aikana rajoittunut tavallisten venäläisten perusoikeuksia monin tavoin. Sortovaltio sortaa aina myös omaa kansaansa.

”Lopullinen ratkaisu”

Myöhemmin venäläispropaganda alkoi puhua ”sisällissodasta” Ukrainassa ja Venäjän ennakoivasta eli ”ennalta ehkäisevästä puolustautumisesta”, joka ”oikeuttaa” hyökkäyk­sen naapurimaahan. ”Lopullinen ratkaisukin” on mainittu.

Putinin mielestä Ukraina on syyllinen operaatioon, sillä hänen mukaansa ei ole olemassa Ukrainaa valtiona eikä ukrainalaisia kansana. Joutavat siis hävitetyiksi maan päältä.

Kansanmurhaan hän ei sotilaitaan julkisesti kehottanut, vaikka siltä heidän tekonsa näyttävät, mutta hänen lakeijansa sen kyllä tekivät.

Rikoksia ihmisyyttä vastaan on Ukrainassa tehty jo Krimin miehityksestä vuodesta 2014 lähtien. Epäiltyjä sotarikoksia on tutkinnassa yli 20 000. Ihminen osaa olla toiselle ihmiselle julma, kun käsky ja mahdollisuus siihen annetaan.

Venäjä on jättänyt sotilaidensa ruumiita Ukrainan maaperälle. Kuolleitakaan Putin ei kunnioita.

Rikkoutunut arki

Ukrainassa Venäjä on iskenyt armotta myös siviilikohteisiin, ja lähes päivittäin olemme lukeneet uutisia tapetuista vanhuksista, äideistä ja lapsista, jopa kaukana rintamalinjoista. Ukrainan mukaan hyökkäyssodassa on tapettu ainakin 358 lasta.

Venäjä selittää, että se on aina tavalla tai toisella osunut sotilaskohteisiin. Se jopa väittää, että Ukraina tappaa omia kansalaisiaan.

Satuilu uppoaa tavallisiin venäläisiin, jotka eivät voi uskoa Putinista ja Venäjästä pahaa – ei edes sitä, että Venäjä tappaa Ukrainassa venäjänkielisiä, jotka sen propaganda lupasi ”pelastaa”.

Ukrainalaisten menetykset ja kärsimykset ovat valtavia. Kymmenet miljoonat ovat menettäneet oikeutensa tavalliseen arkeen. Työ, puistossa kävely, pyöräily tai vaikkapa illallinen voi melkein missä päin tahansa Ukrainaa keskeytyä julmasti.

Arki on mennyt rikki tavalla, jota ei toivo omalle kohdalle. Mutta kannattaa miettiä, miten haluaisimme muiden meitä auttavan, jos Venäjän ohjukset iskevät itärajan asutuskeskuksiimme.

Todennäköisesti bensa olisi silloinkin halpaa Venäjällä.

Sopimuskumppania on kunnioitettu

Putinin ja Venäjää myötäilevien ja jopa puolustavien suomalaisten puheissa kuuluu ajatus siitä, että Putin on halunnut vain arvostusta ja kunnioitusta.

Outoa puhetta.

Venäjää on kuultu, sitä on ymmärretty ja sitä on kunnioitettu muun muassa sopimuskumppanina, sillä ei kai sille muuten olisi annettu energiapihtiotetta Euroopasta.

Venäjä käyttää ”kunnioituksen puutetta” hyväkseen ja uhriutuu: kaikki muut ovat syypäitä – Nato on syypää siihen, että Venäjä aloitti ”erikoisoperaation” eli hyökkäsi Ukrainaan, EU on syypää, koska se on halunnut vuosien ajan eristää Venäjän, länsimaiset arvot ovat syypäitä, sillä ne mädättävät Ukrainaa ja uhkaavat Venäjää.

Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksiinkaan Venäjän hyökkäys ei ole sen mukaan vaikuttanut: syynä on vain Naton Venäjän-vastainen propaganda ja hakijamaiden viekoittelu.

Luottamus on loppu

Luottamus on kunnioitusta, ja Venäjä on ihan itse tehnyt kaikkensa, että luottamus siihen on loppu.

Venäjä ei pidä sopimuksia, joihin se sanoo sitoutuneensa. Tämä näkyi konkreettisella ja kauhealla tavalla sen jälkeen, kun Venäjä ja Turkki sekä Ukraina olivat allekirjoittaneet sopimuksen ukrainalaisen viljan viennistä maailmalle Odessasta.

Päivä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Venäjä iski Odessan satamaan tarkoituksenaan ainakin häiritä viljakuljetuksia ja estää siten Ukrainaa saamasta vientituloja.

Venäjä kielsi ensin iskut mutta tunnusti ne lopulta – kyse oli sotilaskohteesta. Selitys on tuttu tilanteista, joissa venäläisohjukset ovat osuneet kerrostaloihin, ostoskeskuksiin, yliopistoihin, museoihin, lapsia täynnä olevaan teatteriin…

Vanha hokema voidaan nyt jo kirjoittaa uudella tavalla: valhe, emävalhe, Putinin ja Sergei Lavrovin puheet. Venäjän ulkoministeri tuntuu valehtelevan aina kun avaa suunsa.

Demokratia uhkaa Putinin valtaa

Venäjä on rikas maa, mutta enemmistö venäläisistä elää köyhyydessä. Paljon on mennyt pahasti pieleen Putinin aikana.

Venäjän viholliseksi paljastuukin demokratia, joka uhkaa Putinia ja hänen valtaansa, vaurauden ja omaisuuden keskittämistä Putinille itselleen ja hänen kavereilleen.

Kun presidentillä on heikko itsetunto, siitä kärsii koko kansa, joka voi uhkailun ja pelottelun takia vain myötäillä sotapäälliköitään.

Ukraina kärsii valtavia inhimillisiä tappioita ja mittaamattomia vahinkoja mielivaltaisesta ja laittomasta Venäjän hyökkäyksestä.

Hyökkääjä tuhoaa samalla myös itseään, hitaasti mutta varmasti.