Neljä syytä miksi hukkumiskuolemat ovat vähentyneet tänä vuonna

Veneillessä hukkuneita yhdistää yksi asia – eikä se ole auki jäänyt sepalus. Meneillään on poikkeuksellinen kesä hukkumiskuolemien suhteen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hukkumiskuolemat ovat vähentyneet, sillä vesilläoloon liittyvä turvallisuusajattelu on alkanut vähitellen upota.

Veneillessä hukkuneita yhdistää yksi asia – eikä se ole auki jäänyt sepalus. Meneillään on poikkeuksellinen kesä hukkumiskuolemien suhteen.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

1. Sää

Sää on tärkein hukkuneiden määrään vaikuttava tekijä. Kun on lämmintä, kansa hakeutuu veteen.

Viileässä kesässä on siis yksi kiistatta hyvä puoli. Hukkuneita on vähän. Heinäkuun aikana hukkui 10 ihmistä.

”Se taitaa olla kaikkien aikojen vähyysennätys”, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen sanoo.

Vastaavasti hurja hellekesä 2010 näkyi myös hukkuneiden määrässä. Tuolloin heinäkuussa hauduttiin ympäri maata päiväkausia 35 asteen helteissä. Seurauksena oli 53 hukkunutta pelkästään heinäkuun aikana. Määrä on viisinkertainen tähän vuoteen verrattuna.

2. Pelastusliivit

Vesilläoloon liittyvä turvallisuusajattelu on alkanut vähitellen upota.

”Pelastusliivit puetaan päälle yhä useammin. Tämä on hitaampi muutos, joka on ollut käynnissä useamman vuoden ajan. Mitään suurta käännettä ei siis ole viime vuodesta tapahtunut.

Niinpä vesiliikenteessä hukkuneita yhdistää se, että heillä ei ole pelastusliivejä päällä.

Suomalainen hukkuu herkemmin kuin muut pohjoismaalaiset ja keski-eurooppalaiset. Olemme näissä tilastoissa lähempänä itänaapureitamme. Suomessa hukkuu vuosittain noin 160–170 ihmistä.

”Jos päästäisiin alle sadan, alkaisimme olla vähän siinä suunnassa kuin muut Pohjoismaat.”

3. Uimataito

Uimataito on pikkuhiljaa parantunut vuosikymmenten aikana. Vielä 1940–50-luvuilla Suomessa hukkui vuosittain 400–500 ihmistä. Yksi asia, joka on vähentänyt hukkumiskuolemia, on koulujen uimaopetus. Se yleistyi  1960–70-luvuilla.

”Koulujen uimaopetuksesta ei kannata karsia. Se on pitkäjänteistä työtä, jolla on osaltaan saatu hukkumisia vähentymään.”

Myös hukkuvan tunnistamisesta on ryhdytty puhumaan enemmän. Hukkuva ei tavallisesti näytä hukkuvalta, sillä hän ei huido tai huuda apua. Hukkuvan tunnistamisen helpottamiseksi alkukesästä mediassa julkaistiin video tilanteesta, jossa lapsi oli hukkumaisillaan helsinkiläisessä uimahallissa. Videolla näkyy, kuinka vieressä olevat aikuiset eivät tunnista lapsen hätätilannetta.

4. Selvin päin

Hukkuneita yhdistää auki jäänyt sepalus, sanottiin ennen. Tämä merkitsi sitä, että hukkuneen viimeiseksi teoksi oli jäänyt humalainen päähänpisto virtsata veneen laidan yli.

”Enää ei ajella vesillä humalassa ihan siinä mittakaavassa kuin kymmeniä vuosia sitten”, Heinonen sanoo.

Pientä kehitystä siis, mutta silti yli puolet hukkuneista ovat päihtyneitä onnettomuuden sattuessa. Vesiliikenteen promilleraja on yksi, mutta soutuveneitä tai siihen rinnastettavia veneitä raja ei koske. Se on erikoista, sillä veneestä horjahtaminen on toiseksi suurin hukkumiskuolemien syy vesiliikenteessä. Näistä onnettomuuksista suurin osa tapahtuu juuri moottori- ja soutuveneissä.

 

 

X