Nettifirman nuorison slangi meni semisti yli hilseen – ”Omalla kielellä luodaan sisäpiiritunnelmaa ja tärkeää me-henkeä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Petri Korhonen
© PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
"Joskus ihmiset haluavat puhua mieluummin contentista kuin sisällöstä, kreaamisesta eikä luomisesta, ja sanoa asioita awesomeiksi eikä upeiksi", kirjoittaa Seuran toimituspäällikkö Petri Korhonen.

Kuuntelin hississä saman rakennuksen nettifirmaan menossa olevia nuorehkoja miehiä. (En muuten, mutta äänenvoimakkuus oli sen verran kova, että asiat kuuli hyvin selvästi.)

Ymmärtäminen toki vaati keskittymistä.
”Sä sait kuulemma vähän rispektii projektista”, nuorukainen sanoi toiselle.
”Emmätiä, bossi tuli sanoon et meidän CEO oli sanonu sille et oosam wörk ja ite se oli mulle että way, hieno homma, mut se muutenkin supporttaa tosi paljon.”
”Aika chillii teidän meininki.”
”Joo, to be honest ihan best mis mä oon ollu.”

Pysyin semisti eli lähestulkoon kärryillä, koska omat jälkeläiseni ovat opettaneet.

Nuori työntekijä oli saanut kehuja tekemästään työstä talon ylimmältä johdolta asti, ja kannustava pomo oli tullut kertomaan palautteen heti.

Seurauksena nuorukainen kehui kavereilleen työpaikkansa henkeä, ei itseään.
Tämä jos mikä tuntui kovin suomalaiselta, kauniilta vaatimattomuudelta.

Jokainen ammatti- ja ikäryhmä kehittää ja käyttää omaa salakieltään, jonka ei ole tarkoituskaan avautua ulkopuolisille. Omalla kielellä luodaan sisäpiiritunnelmaa ja tärkeää me-henkeä.

Tähän kun vielä lyödään päälle paikkakuntakohtaiset murteet, ollaankin jo aika kaukana Mikael Agricolan speksaamasta ”somen kielesta” (hänen määrittelemästään suomenkielestä).

Slangeihin on tullut paljon ulkomaisia sanoja. Useimmille löytyisi suomennos. Silti joskus ihmiset haluavat puhua mieluummin contentista kuin sisällöstä, kreaamisesta eikä luomisesta, ja sanoa asioita awesomeiksi eikä upeiksi.

Uuskielelle voi hymyillä, mutta paheksuminen on turhaa. Yhtä hyvin voisimme närkästyä kaikille oman, ilmeikkään salakielen vääntäjille – ja heitähän riittää.

Aloitetaan vaikka Kalle Päätalosta, jonka kirjassa isä kehtasi pohtia mökkinsä lisärakentamista näinkin kryptisesti:

”Ei ole hiijen vissi, vaikka tuohon rustingin päähän ilimautuu jonkullainen kamaripöksä.”

Tätäkään ei tulkkaamatta ymmärtäisi. Ilmeisesti Herkko Päätalo halusi ilmaista, että hän voisi rakentaa pirttinsä jatkeeksi vielä yhden huoneen lisäosan, mutta asia ei ollut vielä täysin varmaa.

Jos näin chilliä (rentoa) oli kieliopin soveltaminen selkosilla, eiköhän samaa voi sietää nykynuoriltakin.

X