Nettivideoiden päästömäärä on hirmuinen – ja siitä voi syyttää pornon katselijoita
Uuden tutkimuksen mukaan nettipornon lähettäminen ja katsominen tuottaa hiilidioksipäästöjä hurjasti: joskus yhtä paljon kuin pieneltä valtiolta.
Pelkkien kuvien lähetys ja katselu netissä vie paljon vähemmän energiaa kuin videoiden ahmiminen.
Ranskalainen ajatushautomo, Shift Project, laski kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä online-videoiden maailmanlaajuinen katselu aiheuttaa. Ensin he selvittivät internetin globaalin videoliikenteen laajuuden.
Sitten he arvioivat, kuinka paljon sähköä tämän datan siirtämiseen ja katseluun erilaisilla laitteilla tarvitaan. Lopuksi he laskivat, kuinka paljon kasvihuonekaasuja vaadittava sähköntuotanto aiheuttaa.
Tulokset olivat melko hätkähdyttäviä. Kaikkinensa videoiden katsominen internetissä tuottaa 300 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Se on noin yksi prosentti maailmanlaajuisista päästöistä.
Kolmannes videoliikenteestä kuului Netflixin kaltaisille tilausvideopalveluille, toinen kolmannes nettipornolle.
Näin ollen nettipornon hiilijalanjälki on samaa luokkaa kuin Belgialla, Bangladeshilla tai Nigerialla.
Laskelmissa ei ollut mukana Skype-puheluita, telelääketieteen videopuheluita tai niin sanottuja seksikameroita, joissa vähäpukeiset ihmiset keikistelevät verkkokameransa edessä.
Yhdessä nämäkin kattavat kuitenkin 20 prosenttia maailmanlaajuisesta online-video -materiaalista.
Auttaisiko suttuisempi kuva?
Ajatushautomon tutkijoiden mukaan päästöongelmaan voisi tarttua vähentämällä videokuvien resoluutiota, eli tarkkuutta, Mitä suurempi resoluutio, sitä enemmän energiaa vaaditaan kuvan lähettämiseen ja toistamiseen.
Tutkijoiden mukaan joidenkin videokuvien resoluutio on jo niin korkea, ettei ihmissilmä edes erota moisia hienouksia. Näin ollen niiden lähettäminen vain lisää sähkönkulutusta tuottamatta lisäarvoa.
Joka tapauksessa digitaaliteknologioiden kehittäjien olisi tutkijoiden mielestä otettava paremmin huomioon tuottamiensa palveluiden laajemmat ympäristötekijät.
Tutkimuksesta kertoi myös New Scientist-lehti.