Neuvostovakoilijan ohjekirja paljastaa hauskat käytösvinkit – Näin näyttelet uskottavasti 1950-luvun suomalaista
Näin vältät kärähtämisen Suomessa: ”älä syö veitsellä, äläkä öykkäröi tarjoilijalle”. Mutta puvun kanssa on OK käyttää selkäreppua, neuvoo kylmän sodan aikainen itänaapurin opas vakoilijoille.
Suomalainen ei kuulemma tunge villapaitaa housunkauluksesta sisään. (Matti Nykänen ei ollut syntynyt oppaan ilmestymisaikaan.)
Ilmeisesti tiedustelualalle tai ulkomaantoimintoihin koulutusmateriaaliksi tarkoitettu, Neuvostoliiton viranomaisten käyttöön 1950-tai 1960-luvulla painettu vakoilijan ohjekirja kiertää nyt näköisversiona sosiaalisessa mediassa.
Radio Free Europen nettisivuillaan julkaiseman koosteen perusteella ohjekirja esittelee venäläisille monta hyödyllistä niksiä siitä, miten sulautua Kekkosen ajan Suomessa paikallisväestön joukkoon ja välttää turhista kulttuurimokista johtuvia paljastumisia – tai muuten noloja tilanteita.
Lehdykkä on otsikoitu tieteellisesti kalskahtavalla litanialla ”Suomalaisväestön elämä, moraali ja tavat”. RFE:n mukaan kylmän sodan arkistomateriaaleja tutkineet venäläisasiantuntijat ovat pitäneet opasta hyvin suurella todennäköisyydellä aitona, mutta vakoilun maailmassa mikäänhän ei ole täysin varmaa.
Ei ole tiedossa, mikä neuvostovaltion turvallisuusvirastoista käytösvinkit on koonnut tai laatinut, mutta ihan tavalliset kansalaiset eivät tällaisia matkaoppaita tarvinneet.
Tuona aikana kun Neuvostoliitosta ei juuri tehty pyyteettömiä huvi- tai lomamatkoja länteen.
Ole kohtelias ja syrjäänvetäytyvä
Kirjanen sisältää runsaasti havainnollistavia valokuvia siitä, miten tsuhna käyttäytyy julkisilla paikoilla muun muassa ruokaillessa, torilla, bussissa tai ravintolassa.
Innokkaille Suomi-agenteille kerrotaan, että suomalainen laittaa muun muassa lautasliinansa polville, eikä tunge sitä paidankauluksesta sisään.
Lautasliina polville – eikä veistä suuhun syödessä! © Kuvakaappaus/Radio Free Europe
Tarjoilijaa ei saa komentaa, vaan ravintolassa pitää odottaa kiltisti vuoroaan.
Ja hattu otetaan pois päästä ruokapöydässä, vaikka oltaisiinkin katukahvilassa.
Veistä ei saa panna syödessä suuhun, vaan ruokaa mätetään tuulensuojaan kauniisti ja kiirehtimättä haarukalla.
Älä ahnehdi liikaa lautaselle, ja ota hattu pois päästä ruokapöydässä. © Kuvakaappaus / Radio Free Europe
Seisovasta pöydästä ei saa ahmia kukkurallisia lautasellisia ruokaa: sivistynyt ihminen hakee mieluummin useita kertoja pieniä annoksia.
(Tämäkin ohje alkoi jo vanhentua heti ilmestymisensä jälkeen. Sivistyneellä käytöksellä vakooja olisi kärähtänyt heti esimerkiksi Ruotsin-laivojen noutopöydässä, mutta oppaan julkaisuaikaan ruotsinristeilyt eivät olleet vielä muodostuneet kansanhuviksi. )
Muutenkin opas korostaa vaatimattomuutta, syrjäänvetäytymistä ja tarkkailevuutta. Suomessa liian eläväinen käytös ja toisten seuraan tuppautuminen lisää paljastumisen riskiä.
Esimerkiksi jos bussissa joutuu istumaan toisen viereen, on kohteliasta kysyä ensin siihen lupa.
Vanhahtavia neuvoja pukeutumisesta
Ohjeiden laatijat eivät täysin huomioineet Suomessa vielä 1950-luvulla olleita suuria paikallisia tapakulttuurieroja.
On kuulemma normaalia mennä kauppatorille puku päällä mutta iso savottareppu selässä. Tästä tyylistä ainakin Helsingin ydinkeskustassa olisi luultavasti heti leimautunut ainakin maalaiseksi.
Kaikkialle sopivaksi yleispäähineeksi käy lätsämäinen, lipalla varustettu litteä hattu.
Anna toisille tilaa, ja pidä lippalakkia tai selkäreppua. © Kuvakaappaus / Radio Free Europe
”Modernista” pukeutumisesta mainitaan myös, ettei suomalainen tunge villapaitaa housunkauluksesta sisään.
Pukupaitaa taas ei pidetä venäläiseen tapaan housujen päällä.
Ei ainoa kulttuuriopas
Vastaavia oppaita ja neuvontateoksia tehtiin Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana myös muista kansallisuuksista ja kansallisista erityispiirteistä.
Esimerkiksi Yhdysvaltoihin soluttautuville tiedusteluihmisille muistutettiin, että saippuaa ja deodoranttia pitää siellä käyttää huomattavasti Neuvostoliitossa totuttua enemmän, eikä hengitys saa haista.
Suomi-oppaassa ei tiettävästi mainita hygieniasta mitään erityistä.
Moni neuvoista on ollut aikanaan erittäin ajantasaisia. Osa voisi olla kuin käännöksiä tuon ajan suomalaisista tapaoppaista, vaikkapa ”Käytöksen kultaisen kirjan” ensimmäisistä versioista.
Lue myös: Minne katosi kylmäverinen vakoilija Vilho Pentikäinen?