Kesäyrittäjyys pelasti – Nuoret yrittäjät perustivat keppihevoskerhon lapsille ja työllistivät itsensä loman ajaksi
Perinteisen kesätyön sijasta kotkalaiset lukiolaiset perustivat keppihevoskerhon, johon saivat myös tukea kotikaupungiltaan.
Kesäyrittäjyys on noussut perinteisen palkkatyön rinnalle yhtenä tienausmahdollisuutena nuorille – osittain siksi, että töihin haluavan on ollut pakko keksiä jotain itse.
Lomasijaisuudet ja monet muut väliaikaispestit ovat jo toista vuotta olleet kiven alla koronapandemian takia. Koska kokeneitakin ihmisiä on työttöminä ja lomautettuina, harva työpaikka on tarvinnut tuuraajia ainakaan koululaisista ja opiskelijoista.
Tänä kesänä kesätyöpaikkojen tarjonta parani monilla paikkakunnilla sentään edellisvuodesta huomattavasti. Silti pien- ja kevytyrittäjyys yleistyy.
Kekseliäät nuoret yrittäjät ovat työllistäneet itsensä esimerkiksi vuokraamalla SUP-lautoja, myymällä omia käsitöitään, perustamalla innovatiivisia lastenhoitoyrityksiä – tai ohjaamalla keppihevoskerhoa kuten esimerkissämme Kotkassa.
Keppihevosyrittäjät
17-vuotiaat lukiolaiset Noora Pöyry ja Anna Tikka olivat suunnitelleet keppihevoskerhon perustamista pitkään ennen kun kävivät toimeen. Aivan ensiksi he selvittivät tutulta Kaviohaan tallilta, voisiko toiminta alkaa siellä. Tytöt olivat käyneet tallilla ratsastajina vuosia ja olleet töissä hevosleireillä tallin omistajan Mia Turpeisen apuna.
Turpeinen suostui mielellään, olihan hänen omakin lapsensa hurahtanut keppihevosiin ja tallilta löytyi valmiiksi esimerkiksi esterakenteita.
Kotkan kaupunki tarjosi tänä kesänä kymmenelle vuosina 2000–2005 syntyneelle nuorelle 350 euron tuen firman perustamiseen. Tähän aloittelevat yrittäjät Pöyry ja Tikka tarttuivat.
”Seitsemän nuorten yritystä haki tukea. Ideat olivat todella hyviä ja pitkälle mietittyjä sekä hakemukset hyvin tehtyjä”, kertoo Anni Niskala nuorisopalvelu Kotkan Ohjaamosta. Sieltä voi kysyä neuvoja vaikka yritystoimintaan.
Yritystuen saatuaan Noora Pöyry ja Anna Tikka aloittivat suunnittelun ja kerhon markkinoinnin sosiaalisessa mediassa.
”Osallistujia saatiin hyvin somen kautta mukaan. Monet jakoivat eteenpäin julkaisuamme esimerkiksi Facebookissa”, Pöyry kertoo.
Kuukauden pituinen keppihevoskerho onnistuttiin pitämään, vaikka kahdella kerralla neljästä sattui myrskysää.
”Meidän piti vähän improvisoida huonon sään takia, kun ulkona ei voinutkaan olla. Silloin menimme satulahuoneeseen askartelemaan”, nuoret yrittäjät kertovat.
Tyypillisesti kerhopäivä alkaa keppihevosten hoitamisella eli ne harjataan. Leiriläisten toiveet huomioidaan muissa päivän aktiviteeteissa. Erityissuosiossa ovat olleet esteiden hyppiminen ja maastossa kulkeminen. Keppihevostelijat kulkevat pitkälti samoja reittejä kuin tallin oikeat hevoset ja välillä pysähdytään katselemaan hevosia.
Tallin omistaja Mia Turpeinen on auttanut Pöyryä ja Tikkaa käytännön asioissa.
”Tytöt ovat käyneet tallilla niin kauan ja autelleet omilla leireilläni, että on kiva olla apuna yrityshommassa”, Turpeinen sanoo.
Tilojen ja välineiden toimittamisen lisäksi Turpeinen on esimerkiksi valmistanut ruokia leiripäiville ja neuvonut Pöyryä ja Tikkaa kirjanpidon ja raha-asioiden kanssa.
Kannattaa uskaltaa yrittää
Kaupungilta saatua tukea on käytetty säästeliäästi. Suurimmat kulut ovat olleet ruoat ja askartelutarvikkeet.
”Tulot riippuvat siitä, kuinka paljon osallistujia leireillä milloinkin on. Arviolta puolet saadusta rahasta jää voitoksi”, Pöyry sanoo.
Maksuliikenne pidettiin mahdollisimman yksinkertaisena, pitkälti käteisenä. Yrittäjyys voi olla taloudellisesti epävarmaa, mutta tytöt ovat nauttineet myös sen hyvistä puolista.
”On ollut kiva voida itse päättää, milloin töitä tehdään. Suunnitteluun menee toki aikaa, mutta saimme pidettyä esimerkiksi juhannuksen vapaana ja otamme vähän lomaa myös ennen koulun alkua”, he kertovat.
Kuukauden pituisen kerhon jälkeen nuoret yrittäjät ovat järjestäneet keppihevosleirejä. Ne on jaettu lyhyempiin ”minipäiviin”, jotka on tarkoitettu pienemmille lapsille ja pidempiin vanhempien lasten leireihin.
”Päivän mittaisen leirin päätteeksi jotkut lapset ovat tulleet sanomaan, että oli tosi kivaa”, tytöt kertovat.
”Voisin varmaankin olla yrittäjä pitempäänkin. Tämä on sujunut yllättävän helposti. Kepparitoimintaa tosin ei oikein voisi talvella tehdä ainakaan ulkona”, Noora Pöyry pohtii.
Muille, jotka miettivät yrityksen perustamista, Anna Tikalla on neuvo: kannattaa uskaltaa yrittää.