Äänikirjojen korjauskuuntelija Heli Kaskinen poimii lukuvirheet ja vatsan murinat ennen tallenteen julkaisua: ”Täytyy olla tarkka, ei voi herpaantua”
Kun Heli Kaskinen paljastaa olevansa äänikirjojen korjauskuuntelija, ihmisten ensimmäinen reaktio on: onpa rentoa!
Ennen äänikirjan julkaisua, korjauskuuntelija kuuntelee teoksen läpi. Yksi heistä on Heli Kaskinen.
Kuten elämässä usein käy, kuvataiteen maisteri Heli Kaskinen päätyi työhön sattumalta ystävänsä kautta. Kun hän seitsemän vuotta sitten aloitti, korjauskuuntelijoita oli vain muutamia. Hänen ensimmäinen työnsä oli ruotsalainen dekkari.
Näyttelijän lukema ääniraita liukuu eteenpäin ja samalla tekstiä seurataan pdf-tiedostosta. Oleellista on tarkkailla, meneekö luku suomeksi oikein.
”Kuuntelen ja seuraan tekstiä hyvin tarkasti. Lukeeko lukija kaiken, jääkö jotain lukematta vai lukeeko hän jonkun kohdan kahteen kertaan”, Heli Kaskinen kertoo.
Korjauskuuntelija merkitsee ylös lukuvirheet, sinne kuulumattomia ääniä, vatsan murinaa, kolahduksia tai sellaista, joka voisi kiinnittää kuuntelijan huomion.
Työ vaatii keskittymistä. Jos alkaa ajatella omiaan, silloin voi olla tauon paikka.
”Pyrin keskittymään hyvin. Täytyy olla äärettömän tarkka, ei voi herpaantua, eikä antaa ajatusten karata.”
Korjauskuuntelija ei kuuntele vapaa-ajallaan äänikirjoja
Mahdollinen virhe merkitään ääniraidalle. Siihen jätetään kommentti, millaisesta virheestä on kyse sekä sivunumero korjaamista varten.
Huumorin ystävä Heli Kaskinen mainitsee, että kuuntelu sujuu yleensä joutuisammin, jos tykkää itse kirjasta.
”Harvoin huumoria on, mutta kun sitä on, niin silloin se sykähdyttää. Olen joskus ääneen nauranut ja ajatellut, että olipa hyvin kirjoitettu.”
Kaskinen ei vapaa-ajallaan kuuntele äänikirjoja, joita hänen kaveripiirissään kuunnellaan paljon.
”Jos kuuntelen niitä, rupean etsimään niistä virheitä, en pääse työstä eroon.”
Hänen työnsä korjauskuuntelijana, vai pitäisikö sanoa oikokuuntelijana, ei ole salaisuus, mutta Kaskinen ei pidä siitä meteliä.
”Keskustelu saattaa joskus kääntyä myös niihin teoksiin, joita olen tarkistanut.”
Tarkkaa tietoa korjauskuuntelijoiden määrästä ei ole, mutta esimerkiksi äänikirjoja tuottavalla Silenciolla heitä on kymmeniä.
”Painetussa kirjassa lukija muodostaa itse mielikuvan”
Työ ei vuosien saatossa ole muuttunut, on ääniraita ja pdf-tiedosto. Työtä voi tehdä etänä kotona. Kustantajalta tulevat mahdolliset lukuohjeet, jos teksti sisältää vierasperäisiä sanoja.
”Alussa ei lukuohjeita juurikaan ollut, mutta nykyään kustantajat toimittavat lukuohjeet lähes jokaiseen kirjaan. Se tietyllä tavalla lisää vaikeuskerrointa, silloin pitää myös seurata sitä, miten ohjeissa olevat nimet lausutaan”, Heli Kaskinen sanoo.
Vierasperäisiä nimiä voi tarkistaa paikasta forvon verkkosivustolta, jonne natiivit ovat lausuneet yksittäisiä sanoja. Se on hyvä työkalu, josta saa osviittaa ja apua.
”Forvo.com on vähän kuin Wikipedia, johon ihmiset voivat äänittää sanoja tai nimiä omalla äidinkielellään. Painetussa kirjassa lukija muodostaa itse mielikuvan, kuinka se kuuluu lausua.”
Oikokuuntelu jopa kolmessa päivässä
Työn alla on tavallisesti yksi teos kerrallaan. Nopeimmillaan reilun kahdeksantuntisen kirjan oikokuuntelu on valmistunut kolmen päivän aikana.
Korjauskuuntelijan työ vaatii pitkäjännitteisyyttä ja huolellisuutta. Työ on tehtävä valmiiksi sovitussa määräajassa.
”Voin itse päättää työajat, sovittaa aikatauluni omaan rytmiin sopiviksi. Opiskeluiden ohella tämä on hyvä tulonlähde, eikä työmatkoihin mene aikaa”, Heli Kaskinen sanoo.