Ohjaavatko älykkäämmät olennot elämäämme?

Jos huomaat ajoittain miettiväsi, onko se tosiaankin todellisuutta, mitä ympärilläsi näet, et ole ajatuksinesi yksin. Meitä on muitakin. Se taitaa olla nykyihmisen osa muulloinkin kuin nuoruuden angstissa. Sohvalla makoileva kissa tuskin moisia tuumii – ja pääsee helpommalla. Ihminen ongelmoi. Se vie kehitystä eteenpäin, mutta myös lisää murheita.

Arvostetut tutkijat pohdiskelevat mahdollisuutta, että koko maailmankaikkeus – me mukaan lukien – onkin meitä älykkäämpien olentojen huvikseen supertietokoneilla luoma simulaatio.

Elokuvat tuntuvat olevan aina oikeaa elämää edellä. Matrix näytti jo 1999 maailman, joka ei ole oikeasti olemassa, vaikka ihminen niin luulee sen keskellä eläessään.

Yhä ajankohtaisempi on myös suosikkielokuvani The Truman Show vuodelta 1998. Siinä perusjamppa elää tavallista keskiluokkaista elämäänsä, kunnes vähin erin hoksaa olleensa syntymästään saakka 24/7 jatkuvan tosi-tv-sarjan päähenkilö. Kaikki muut ovat roolihahmoja, oma elämä vain kulissi valtavan studiokuplan sisällä.

On helppo eläytyä miehen kapinaan ja pakoon ulos kuplasta, ehkä oikeaan todellisuuteen.

Kun katsoo nykyisyyttä, ei kaikin ajoin todellakaan tiedä, onko se elämää vai elokuvaa. Vai jättimäinen tietokonepeli, jossa pyörivät yhteiskuntien nousut ja tuhot, kansainvaellukset, pakolaistulvat, terrorismi, kylmän sodan muuttuminen tulikivenkatkuiseksi rauhaksi, vanhojen poliittisten vastakkainasettelujen vaihtuminen uskontojen ja kulttuurien taisteluksi… Peli etenee, panokset kovenevat.

Ihan eri juttu on sitten se, katsooko ja ohjaileeko joku jossain tosi-tv-ohjelmaamme. Tai pelaako superäly maapallo-nimistä tietokonepeliä, jossa me pienet ihmiset, pelin hahmot, yritämme pärjäillä parhaamme mukaan.

On vain ajan kysymys, milloin joku kehittää tuostakin ajatuksesta uuden uskonnon. Toisin kuin luullaan, niillä on nyt kysyntää, tietävät puolestaan uskonkysymysten asiantuntijat.