Valmiuslain muutos läpi – Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: ”Meidän täytyy varautua myös odottamattomaan”
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoo, miksi valmiuslakia kannatti päivittää nyt.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Kysyimme oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (rkp), mitä uudistuva valmiuslaki tulee pitämään sisällään. Eduskunta hyväksyi valmiuslain muutoksen torstaina 7. heinäkuuta.
Koska Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut, Suomen hallitus katsoi parhaaksi täydentää valmiuslakia hybridiuhkien varalta jo ennen valmiuslain kokonaisuudistusta.
Oikeusministeri ehti vastata sähköpostilla Seuran kysymyksiin.
Mihin päivitetty valmiuslaki antaa valmiudet?
Se määrittelee hybridivaikuttamisen yhdeksi poikkeusolojen perusteeksi ja antaa viranomaisille toimivaltuudet tällaisten tilanteiden varalta. Hybridiuhkat voivat liittyä esimerkiksi kybertoimintaympäristöön, kriittiseen infrastruktuuriin tai yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen.
Tilanteesta riippuu, mitä toimivaltuuksia on tarpeen ottaa käyttöön. Valmiuslaki mahdollistaa monelta osin pidemmälle meneviä ja voimakkaampia toimenpiteitä kuin normaaliolojen lainsäädäntö.
Hybridiuhkatilanteisiin puututaan kuitenkin jatkossakin ensisijaisesti normaaliolojen lainsäädännön keinoin. Valmiuslaki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja vain kaikkein vakavimpia tilanteita varten.
Kuinka nopeasti valmiuslaki voitaisiin ottaa käyttöön?
Uusien toimivaltuuksien käyttöönotto konkreettisessa tilanteessa edellyttää poikkeusolojen toteamista ja asetusten antamista. Toimivaltuudet voidaan ottaa käyttöön tarvittaessa hyvinkin nopeasti.
Mitkä ovat pahimmat uhkakuvat, joihin varaudutaan?
Tyypillistä hybridiuhkille on vaikea ennakoitavuus. Meidän täytyy varautua myös odottamattomaan.
Siksi poikkeusolomääritelmä on laadittu siten, että ratkaisevaa on käsillä olevan uhkan tai tapahtuman vaikutukset yhteiskuntaan. Poikkeusolomääritelmä kattaa sekä jo tunnistettuja että vielä tunnistamattomia hybridiuhkia.
Valmistelun kuluessa päädyimme siihen, että turvapaikanhakua ja rajanylityspaikkojen sulkemista koskeva sääntely tulee pääasiallisesti ottaa normaaliolojen lainsäädäntöön, eli käytännössä rajavartiolakiin. Nämä asiat kuuluvat sisäministerin vastuulle.