Tieto riskeistä helpottaa viikatemiehen välttämistä – ”Mikä ajaa ihmisiä vaarallisina pidettyihin harrastuksiin?”

Oletko kokenut niin sanottuja läheltä piti -tilanteita? Täpärät onnettomuuden välttämiset ja muut säikäyttävät hetket säilyvät hämmentävän kirkkaina muistissa jopa vuosikymmenien ajan.

Olisikohan käynyt huonosti, jos pikkupoikana olisin pudonnut siihen kalliokoloon – vai oliko se sittenkin vain lapsen mielen aiheuttamaa draamaa? Tai jos maantiellä en olisikaan ehtinyt väistää pientareelle, kun vastaan tullut hurjapää arvioi ohitustilanteen väärin.

Seuran uudessa numerossa Kari Kankkunen kertoo sukeltajan pahimmasta painajaisesta. Turvaköysi karkasi, näkyvyys katosi sameutuneessa vedessä ja hän jäi ystävänsä kanssa jumiin jään alle.

Tässä kohdassa, tuolla alhaalla, Kari Kankkunen uskoi kuolevansa. Hän ja toinen sukeltaja, Juha Laakso, eksyivät metrin paksuisen jään alle. © Matias Honkamaa

Pelkkä lukeminen Kallaveden kauhunhetkistä tuntui sen verran ahdistavalta ja rintaa puristavalta, että itse en voisi kuvitellakaan jään alle sukeltamista – jo pelkkä sukelluslaitteidenkin käyttö kuulostaa epämukavalta. Mieleen tulivat oitis lukuisat uutiset luolasukelluksessa tapahtuneista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista.

Läheltä piti -tilanteista viisas ottaa vaarin

Innokkaita harrastajia kuitenkin riittää, joten jokainen tarina, jolla voi varautua mahdollisiin riskeihin, on ehdottomasti kertomisen arvoinen. Viisas osaa hyödyntää saatavilla olevan tiedon, ennakoida mahdolliset tahattomatkin uhat eikä edes harkitse potentiaalisiin vaaratilanteisiin johtavia hölmöilyjä.

Mikä sitten ajaa ihmisiä vaarallisina pidettyihin harrastuksiin? Näsäviisas vastaisi, että kotiin vasta moni onkin kuollut.

Ihmiseen rakennettu seikkailunhimo on vienyt löytöretkeilijöitä vuosisatojen ajan maailman myrskyihin. Nykyään kun löydettävää ei juurikaan ole jäljellä, toteutuu seikkailu ja adrenaliinin haku erilaisissa extremelajeissa.

Sukeltaminen on vielä melko arkista, jos sitä vertaa esimerkiksi base-hyppäämiseen. Laskuvarjolla ei hypätäkään korkealta lentokoneesta vaan nopeasti matalalta rakennuksen katolta tai vuoren rinteeltä.

Taikuri Iiro Seppäseltä epäonnistunut hyppy oli viedä hengen vuonna 2001. Hän kertoo kirjassaan, miten törmäsi rajusti vuoren seinään ja vammautti jalkansa niin pahasti, että ei pysty enää juoksemaan. Se sai miettimään asioita uusiksi.

”Olin pitkän aikaa hyväksynyt harrastuksen riskit ja seuraukset, joten ei onnettomuudesta varsinaisia traumoja jäänyt. Nyt en enää halua ottaa riskejä, sillä minulla on nyt elämäntyö alkamassa ja paljon menetettävää”, Seppänen summasi MTV:lle.