Merikarhua ei hyväksytty etunimeksi – Lukki, Kura, Väinämöinen ja Veri menneet läpi?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ihmiset
Etunimilain mukaan nimi ei saa olla sopimaton eikä aiheuttaa kantajalleen haittaa. © Colourbox

Korkein hallinto-oikeus tiedotti keskiviikkona, ettei se hyväksynyt Merikarhua poikalapsen kolmanneksi etunimeksi. Päätöksen mukaan nimi muistutti liikaa sukunimeä.

”Ihan uutta nimeä ei ole kiellettyä keksiä, kunhan sen tunnistaa etunimeksi”, erityisasiantuntija Sirkka Paikkala Kotimaisten kielten keskuksesta kertoo.

Nimilaki asettaa etunimille muitakin rajoituksia. Nimi ei esimerkiksi saa olla sopimaton eikä sen käyttö saa aiheuttaa ilmeistä haittaa.

”Sellaisiksi on tulkittu esimerkiksi paholaiseen tai kuolemaan viittaavia tai muulla tapaa hävyttömiä nimiä, josta aiheutuisi pilkkaa. Tämä on lapsen suojapykälä.”

Väestörekisterikeskuksen nimiluettelosta löytyy kuitenkin mitä omituisempia nimiä.

Miten esimerkiksi karulta kuulostava Veri ja sukunimenä toimiva Mäki on voitu antaa etunimiksi?

Latvialainen Jänis

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa vastaan tuleviin outoihin nimiin kannattaa suhtautua varauksella.

”Luettelosta ei esimerkiksi näe, minkä maan kansalaisella kyseinen nimi on”, Paikkala sanoo.

Paljastuu, että Mäki-niminen henkilö on mies, joka on ulkomaalaistaustainen. Nimi muistuttaa vain kirjoitusasultaan suomen sanaa.

Entä sitten Veri?

”1900-luvun alussa syntyneelle henkilölle on annettu nimeksi Veri Viola. Veri on todennäköisesti lyhennelmä Verina- tai Verinia-nimestä, joten sitä ei voida tulkita suomenkieliseksi sanaksi veri.”

Nimipalvelusta löytyy myös Jäniksiä.

”Tässä taas on kyse latvialaisesta nimestä Jaanis. Pitkä a-kirjain on vain merkitty ä-kirjaimeksi.”

Petra Olli ja Juha Tapio

Vaikka sukunimeä ei saa antaa etunimeksi, suomen kielessä on nimiä, jotka voivat toimia molempina.

”Nämä sukunimet ovat todella vanhoja ja tulleet talon nimistä. Jos talon isäntä on ollut Olli, talosta on tullut Ollila tai vain pelkkä Olli.”

Myös esimerkiksi Laine ja Vilja voivat olla sekä etu- että sukunimiä.

”Tällaiset yksisanaiset luontoon viittaavat lyhyet nimet ovat tulleet 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa uusina sukuniminä Suomeen, eivätkä ne ole perinteisiä sukunimiä kuten vaikka Mäkinen tai Koskela. Niitä annettiin samoihin aikoihin myös etunimiksi kansallisromantiikan hengessä.”

Laajempi kirjo

Nimen pitää olla muodoltaan ja kirjoitusasultaan kotimaisen nimikäytännön mukainen.

”Jos lapsella on esimerkiksi yhteys vieraaseen valtioon tai kulttuurin, Suomessa voidaan kuitenkin hyväksyä nimi, joka ei ole meillä tavanmukainen.”

Nimen sopivuus on myös jossain määrin aikasidonnaista.

”Nimien määrä on kasvanut vuosien mittaan huomattavasti, ja eri kulttuurien nimiä on tullut käyttöön. Samalla myös käsitys sopiviksi katsottavista nimistä on avartunut.”

 

Artikkelia tarkennettu 10.12.

X