Olut on parempaa pullosta kuin tölkistä! Makuasia, mutta lasin loru loppuu pian

Vanhan vitsin mukaan suomalainen asuisi mieluiten järven rannalla keskellä kaupunkia. Olutpanimon naapurissa, lisäisi ehkä vääräleuka savolainen.

Olvin tehdas Iisalmessa sijaitsee juuri tällaisella paikalla.

Olutta on pantu täällä vuodesta 1880. Viimeisen vuosikymmenen aikana oluen valmistuksessa on tapahtunut yksi suurimmista mullistuksista koko tehtaan historiassa. Siitä on puhuttu julkisuudessa vain vähän.

Muutos paljastuu, kun tuotantojohtaja Lauri Multanen esittelee tehdasta. Siellä on arkena kova meno päällä, mutta yksi linja seisoo aavemaisen hiljaisena.

Se on pullotuslinja.

Mäyräkoiran sukupuutto

Kun Olvin pullotuslinja valmistui 1997, melkein kaikki olut myytiin pulloissa. Nyt pullotuslinjalla on hiljaista. Pulloja täytetään tehtaalla enää joka toinen viikko.

Kun linja rakennettiin vuonna 1997, melkein kaikki olut myytiin uudelleentäytettävissä palautuspulloissa.

”Silloin pullotus oli vielä kovasti kasvussa. Muutos on ollut huima”, Multanen pohtii.

Nyt oluesta enää muutama prosentti myydään pullotettuna. Tilalle on tullut palautettava mutta kertakäyttöinen alumiinitölkki. Ei ole kauaakaan, kun kansa talutti supermarketeista perjantaisin ulos mäyräkoiria. Nykyään kainalossa keikkuukin usemmiten salkku.

Alunperin pullolinja pyöri kellon ympäri. Nyt sitä ajetaan muutamia tunteja joka toinen viikko. Viereisessä salissa tölkkirivistö vilistää liukuhihnalla huimaa vauhtia. Tölkityskapasiteettia on rakennettu viime vuosina lisää. Vuonna 2012 valmistunut uusin tölkityslinja täyttää 75 000 tölkkiä tunnissa.

Samaan aikaan pullotuksesta harkitaan luovuttavan kokonaan.

Sinebrychoff teki jo viime vuonna historiallisen päätöksen ja lopetti oluen pullottamisen perinteiseen uudelleentäytettävään lasipulloon. Olvi saattaa seurata perässä.

”Pullokantaa ei ole uusittu pitkään aikaan, kun volyymit ovat laskeneet koko ajan. Nykyiset pullot alkavat tulla tiensä päähän.”

Suomalaista muotoilua

Olvin tehtaalta parikymmentä kilometriä koilliseen sijaitsee Sonkajärven kirkonkylä. Siellä on vuodesta 1986 toiminut pullomuseo.

”Tuossa on 1930-luvun olutpullo, joka on pillillä puhallettu muottiin. Luonnonkorkki on ollut rautalangalla kiinni”, kunnan kulttuurisihteeri Eero Pitkänen esittelee.

Sekä olut että pullo ovat kotoisin samalta suunnalta, Lähi-idästä. Pullontekotaito keksittiin Syyriassa ennen ajanlaskumme alkua. Suomessa lasiteollisuudella on ollut viime vuosisadalla suuri merkitys.

”Suomessa on ollut yli 80 lasitehdasta, ja pulloja on viety esimerkiksi Pietariin”, Pitkänen kertoo.

Ensimmäiset pullonpuhalluskoneet otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1932. Niitä peruja on myös edelleen tuttu kruunukorkki. Seuraava merkkipaalu oluen pakkaamisessa koettiin vuonna 1969, jolloin edelleen käytössä oleva olutpullon malli tuli markkinoille.

Pullo on designtuote. Sitä kutsutaan yleisesti Wirkkalan pulloksi suomalaisen muotoilijan Tapio Wirkkalan mukaan. Kyseessä on kuitenkin väärinkäsitys, sillä nykyisen olutpullon kantamuodon takaa löytyy toinen muotoilijasuuruus, Väinö Paasonen. Todellisuudessa Wirkkala suunnitteli vientiolutpullon, joka ei ole enää käytössä.

Pullovallan tuho

Uudelleentäytettävä palautuspullo oli nerokas keksintö. Sama pullo kesti kymmeniä täyttökertoja ja saattoi olla käytössä toistakymmentä vuotta. Pullojen palautusprosentti oli parhaimmillaan lähellä sataa.

Lauri Multanen johti aiemmin Hartwallin panimoa Torniossa yksitoista vuotta.

”Siellä päästiin aikanaan tilanteeseen, jossa rekka toi lastin tyhjiä pulloja tehtaalle ja sai hetken kuluttua samat pullot täytettyinä takaisin kyytiin”, hän muistelee.

”Uudelleentäyttöjärjestelmä oli maailman tehokkaimpia. Sitä käytiin ihmettelemässä ulkomailta asti”, kuvailee materiaalivirtojen asiantuntija, tohtoritutkija Michael Lettenmeier.

Tölkin valtakausi alkoi vuonna 2005, jolloin pakkausten verotusta muutettiin. Lettenmeier työskenteli silloin Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) luonnonvarojen käyttöä selvittäneissä projekteissa.

”Aiemmin verotuksessa suosittiin täytettävää pulloa, mutta vuosituhannen vaihteessa kaupan ja teollisuuden suunnalta tuli kovat paineet saada kertakäyttöpakkaukset markkinoille laajemmassa mitassa.”

Silloin SLL varoitteli, että lakimuutos tuhoaa palautuspullojärjestelmän. Nyt varoitukset ovat käyneet toteen.

Sormeillut vertailut

”Kertapakkaustuotanto on tehtailijan kannalta kätevämpää. Siinä on parempi virtaus”, tuotantojohtaja Multanen toteaa.

Tölkin ja pullon ympäristövaikutusten vertailu on ikuisuuskysymys.

”Materiaalivirrasta tehdyt laskelmat puoltavat vuoroin molempia. Pullossa ympäristöä kuormittavat kuljetus ja pesu, tölkissä taas alumiinin sulatus”, Olvin Lauri Multanen selittää.

Lettenmeierin mielestä joidenkin vertailujen lähtökohtana oli yrittää puolustella tölkin ympäristöystävällisyyttä.

”Hyvin suurta vaivaa käytettiin todisteluun, että tölkki on tietyissä olosuhteissa lähes yhtä hyvä kuin pullo. Esimerkiksi VTT:n tekemässä ensimmäisessä elinkaariarvioinnissa tölkki oli puolen litran kokoinen, vaikka pullo oli vain kolmanneslitrainen, jotta saatiin suunnilleen yhtä hyvä tulos yhtä litraa kohden.”

SLL:n omat tutkimukset pitivät uudelleentäytettävää pulloa kertakäyttötölkkiä parempana.

”Hämmästyimme uusien tutkimustuloksien tulkintaa.”

Lettenmeier on katsonut surullisena, miten pullojen uudelleentäyttöjärjestelmiä on purettu viime aikoina muuallakin, esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa.

Tuotanto keskittyy

Michael Lettenmeier muistuttaa, että pullojen vaihtumisella tölkkeihin on myös välillisiä vaikutuksia niin ympäristöön kuin työllisyyteenkin.

”Kertakäyttöpakkaus edesauttaa teollisuuden keskittymistä. Kevyempi pakkaus mahdollistaa kuljetusmatkojen pidentämisen, ja niin on myös tapahtunut.”

Erityisesti suuret monikansalliset juomayhtiöt lobbaavat kertakäyttöpakkauksien puolesta.

”Saksassa Coca-Cola luopui uudelleentäytettävistä pulloista yhtä kokoa lukuunottamatta. Taustalla on tuotannon keskittäminen.”

Suomessa ensimmäisenä liipasimelle joutui Porin oluttehdas, joka sulki ovensa syksyllä 2009. Keskittäminen oli koitua myös Lauri Multasen kohtaloksi, kun Hartwall lakkautti hänen edellisen työpaikkansa, Tornion oluttehtaan vuonna 2010.

”Menetetyistä työpaikoista ei ole paljon puhuttu tässä yhteydessä”, Lettenmeier muistuttaa.

Kärsijäksi joutui myös lasiteollisuus. Suurimman osan olutpulloista valmistanut Karhulan lasitehdas Kotkassa suljettiin niin ikään vuonna 2009. Nykyään kierrätyslasia ei käsitellä Suomessa enää lainkaan, vaan se viedään Britanniaan sulatettavaksi.

Tölkkikin kiertää

Iisalmen olutseuralaiset Henrik Blumenthal ja Leila Pitkänen arvostavat pullo-olutta.

Vaikka kertakäyttöpakkaus on suurteollisuuden suosikki, Suomessa palautuspullojärjestelmän näkyvin kriitikko tuli itse asiassa ihan muualta. Hän oli pienen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka.

Liittyminen uudelleentäytettävien lasipullojen pullopooliin olisi tullut pienelle toimijalle liian kalliiksi.

”Siinä järjestelmässä emme olisi pystyneet toimimaan ekologisesti ja tehokkaasti.”

Aarikan mielestä palautuspullojärjestelmä oli suurten juomanvalmistajien kilpailuetu.

”Suomessa oli kalliit oluet eikä juuri lainkaan pienpanimotoimintaa tai maahantuontia. Nyt hinnat ovat kilpailun ansiosta laskeneet, ja pienpanimoita on lähes kahdeksankymmentä.”

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on halunnut profiloitua ympäristöystävällisenä esimerkiksi käyttämällä tuulisähköä tuotannossaan. Miksi he silti lähtivät puolustamaan kertakäyttöpakkauksia?

”Todellisuudessa uudistuksella saatiin entistä suurempi osuus juomapakkauksista kierrätyksen piiriin. Kierrätetyn alumiinin energiankulutus on vain viisi prosenttia neitseelliseen metalliin verrattuna”, Aarikka painottaa.

Keveys on mukavuutta

Iisalmelaisessa olutravintolassa istuu kaksi mallasjuomaan intohimoisesti suhtautuvaa ihmistä. Iisalmen olutseura perustettiin vuonna 1989 edistämään sivistynyttä olutkulttuuria. Nykyään siinä on nelisenkymmentä jäsentä.

Täällä on vastaus valmiina kysymykseen, kumpi miellyttää oluenystävää enemmän, pullo vai tölkki.

”Pullo on olennainen osa oluen nauttimisen estetiikkaa”, toteaa Leila Pietikäinen.

Mutta kyse ei ole pelkästä estetiikasta.

”Tölkistä olutta on hankala juoda, ja sitä jää pohjalle hukkaan. Olut maistuukin erilaiselta, jos juo suoraan tölkistä.”

Myös Henrik Blumenthal kertoo, ettei juo olutta suoraan tölkistä vaan kaataa sen ensin lasiin.

Mutta ei tämä tarkoita, etteikö tölkkiolutta näkyisi olutseuran tapaamisissa. Pohjimmiltaan kuluttajat ovat tehneet valinnan tölkin ja pullon välillä ja päätyneet ensinmainittuun. Perusteluista yksi on ylitse muiden.

”Kesämökille on matkaa 25 kilometriä. Vien sinne oluen tölkeissä, koska niitä on helpompi kuljettaa. Tölkki on niin paljon kevyempi”, Blumenthal tunnustaa.

”Ennen seuran tapaamisiin kuljetettiin olutkoreja, mutta kyllä nykyään käytetään tölkkejä, jos mennään kauemmaksi”, Pietikäinen toteaa.

Lopun alku

Uudelleentäytettäviä olutpulloja oli kierrossa eniten vuosituhannen vaihteen tienoilla. Silloin niiden määrä oli 160 miljoonaa, nyt jäljellä on 35 miljoonaa pulloa.

Olutpullon kohtalonhetki koittaa muutaman vuoden sisällä. Silloin nykyisten pullojen käyttöikä täyttyy. On mahdollista, että uusia ei enää tehdä.

Olvin Lauri Multanen arvioi, ettei menneeseen ole enää paluuta.

”Kertapakkaustuotanto on tehtailijan kannalta selkeämpää. Siinä on parempi virtaus.”

2010-luvulta alkaen Olvin tölkit on valmistettu Suomessa. Sitä ennen ne tulivat Ruotsista. Tölkeistä 95 prosenttia palautuu kauppoihin. Ne hyödynnetään raaka-aineena.

Sonkajärven pullomuseossakin on seurattu muutosta. Kokoelmissa on nykyään myös tölkkejä. Ne ovat kuitenkin toistaiseksi varaston puolella.

”Lasin viehätys tulee siitä, että se reagoi valon kanssa. Pulloissa on ilmakuplia ja vääristymiä – tölkeissä kiinnostavaa on vain etiketti”, Eero Pitkänen vertaa.

Myös Iisalmen olutseurassa perinteet saattavat tulevina vuosina muuttua.

”Meillä vuoden olutseuralainen on palkittu pullonavaajalla. Sillähän ei kohta enää tee mitään”, Leila Pietikäinen päivittelee.