Olympiakomitean Mika Lehtimäki: ”Suomen kansainvälinen menestys yleisurheilussa on heikentynyt – Yksi tärkeimmistä syistä on rahan puute”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Sara Pihlaja/Otavamedia
Urheilujohtaja Mika Lehtimäen mukaan Suomen EM-kisajoukkueessa on useita potentiaalisia mitalisteja. Enemmänkin olisi, jos suomalaisen urheilujärjestelmän ongelmat saataisiin korjattua.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki, 52, seuraa yleisurheilun EM-kisoihin valittujen yleisurheilijoiden suorituksia tarkasti. EM-kilpailut ovat tärkeä välietappi matkalla kohti seuraavia kesäolympialaisia.

Berliinin kisajoukkueeseen on nimetty 41 urheilijaa. Yleisurheilun lajiliitto SUL on kertonut, että EM-kilpailujen tavoite on kahdesta neljään mitalia.

”Yleisurheilijat ovat tuottaneet kesäolympialaisissa pitkiä mitaliputkia. Rio de Janeirossa tämä katkesi, mutta uskon että Suomi palaa mitalikantaan Tokiossa 2020”, Lehtimäki sanoo.

Koska monet maailman parhaista juoksijoista eivät ole mukana, EM-kilpailut tarjoavat erityisesti ratalajien urheilijoille tärkeän mahdollisuuden näyttää osaamistaan.

”MM- ja olympiatasolla Suomen arvokisamenestys on ollut pitkälti heittolajien varassa. EM-kisat ovat yleisurheilijoille hyvä paikka nousta laajemmalla rintamalla esiin.”

Keihäässä kova kilpailu

Tilastojen perusteella SUL:n mitalitavoite on hurja. Suomi on saanut kaksi yleisurheilun EM-mitalia viimeksi Zürichissä 2014.

Kolmeen mitaliin Suomen joukkue ylsi Göteborgissa 2006. Se on myös edellinen kerta, kun EM-mitalin sai joku muu kuin mieskeihäänheittäjä.

Neljä mitalia olisi todellinen jättipotti. Sellainen on nähty viimeksi Ateenassa 1982.

Keihäänheitossakaan suomalaiset eivät enää ole ennakkosuosikkeja. Saksalaiset ovat rynnistäneet maailman kärkeen Thomas Röhlerin ja Johannes Vetterin johdolla.

Lisäksi esimerkiksi Viron Magnus Kirt ja Tšekin Jakub Vadlejch ovat säväyttäneet tänä vuonna hienoilla heitoilla.

”Miesten keihään taso on tällä hetkellä maailmassa järkyttävän kova”, Lehtimäki toteaa.

Suomen keihäänheittäjistä Tero Pitkämäki ei lähde Berliiniin loukkaantumisen takia. Olkapääleikkauksesta toipunut Antti Ruuskanen kärsii jalkavammasta eikä osallistunut Kalevan kisoihin.

”Toivotaan, että Antin taistelu kalenteria vastaan riittää. Tiedetään, että tulosta tulee aina kun hän saa urheilla terveenä”, Lehtimäki sanoo.

Uudet nuoret mitalitoivot

Suomen keihäsmenestys on nojannut pitkään juuri Pitkämäkeen ja Ruuskaseen. Tänä vuonna penkkiurheilukansan tietoisuuteen on noussut uusi nimi: Oliver Helander.

Heinäkuun alussa 21-vuotias Helander tempaisi ennätyksekseen 88,02. Lehtimäen mukaan tätä osattiin urheilupiireissä odottaa.

”Helander on äärimmäisen lahjakas urheilija, jossa yhdistyy vähintään Pitkämäkeen ja Ruuskaseen verrattava räjähtävyys, 195-senttinen varsi sekä käsipallotaustan hioma liikkuvuus ja vartalonhallinta.”

Lehtimäen mielestä Helanderilla on kaikki mahdollisuudet jopa EM-mitaliin.

”Hermot ja tekniikan pitävyys ovat ratkaisevassa asemassa. Uskon, että 88 metrin heitolla taistellaan kyllä mitalista.”

Kenttälajien nuorista mitalitoivoista Lehtimäki nostaa esiin myös 22-vuotiaan Simo Lipsasen, joka rikkoi viime vuonna 49 vuotta vanhan kolmiloikan Suomen ennätyksen.

”Lipsanen on jatkanut viime kesästä hyvällä tasolla, mutta tältä kaudelta puuttuu vielä se iso hyppy. Toivottavasti sellainen nähdään Berliinissä.”

Eduskunta saa pian eteensä Suomen ensimmäisen liikuntapoliittisen selonteon. Lehtimäki luottaa siihen, että päättäjät ymmärtävät urheilun tärkeyden. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Kävelyssä kärkisijoille?

Lehtimäen mukaan Suomen joukkueesta löytyy potentiaalia myös ratalajien kärkisijoille.

Nooralotta Neziri on palannut vaikean viime kauden jälkeen huipulle 100 metrin aitajuoksussa. Kesän paras aika on 12,86, joka jää vain viisi sadasosaa hänen omasta SE-ajastaan.

”Nezirillä on kyky kilpailla jopa EM-mitalista. Huipputasolla marginaalit ovat kuitenkin äärimmäisen pieniä. Hyvällä ajalla voi yhtä hyvin päästä finaaliin tai karsiutua.”

Kävelijöitä Berliiniin lähtee viisi.

Odotukset kohdistuvat erityisesti Veli-Matti Partaseen, joka on rikkonut tänä vuonna yli 20 vuotta vanhat Suomen ennätykset sekä 5 000 metrin että 30 kilometrin kävelyssä.

”Jos Partasen kävelytekniikka kestää, hän on 50 kilometrin kävelyn mitalitaistelussa mukana.”

Rahoitus retuperällä

Mitalitoiveita siis edelleen on. Fakta on silti se, että Suomen kansainvälinen menestys yleisurheilussa on heikentynyt jo pitkän aikaa. Sama pätee moneen muuhunkin yksilölajiin.

Tähän on monta syytä, Lehtimäki sanoo. Yksi tärkeimmistä on raha – tai oikeammin sen puute.

Hän korostaa, ettei rahalla tehdä huipputuloksia. Sen sijaan sillä luodaan puitteet laadukkaalle valmentautumiselle.

”Ideaalitilanteessa lahjakas urheilija pääsee harjoittelemaan ammattivalmentajan ohjauksessa ympäristössä, jossa tukitiimi ja olosuhteet ovat huipputasolla.”

Tukitiimillä hän tarkoittaa esimerkiksi ravintovalmennusta, fysioterapiaa, psyykkistä valmennusta ja laadukasta harjoitteluseuraa.

Tällaisissa asioissa Suomi on paljon kilpailijamaitaan jäljessä.

”Ikävä tosiasia on, että urheilun rahoitus sekä valtiolta että yksityiseltä puolelta on liian vähäistä, jos tavoite on pysyä kansainvälisellä huipputasolla – saati pärjätä entistä paremmin.”

Kansaa kiinnostavat mitalit

Lehtimäki sanoo, että esimerkiksi Ruotsissa yritykset sponsoroivat huippu-urheilua nelinkertaisella ja Norjassa kolminkertaisella summalla Suomeen verrattuna.

Hänen mukaansa urheilun parissa työskentelevien ihmisten – myös median – pitäisi katsoa peiliin.

Urheilu itsessään ei nauti tarpeeksi suurta arvostusta, vaan ihmisten mielenkiinto kohdistuu pääosin vain siihen, miten arvokisoissa menestytään.

”Emme osaa tuoda riittävästi esiin niitä tarinoita, jotka kertovat matkasta tuloksen takana. Urheilijan arvostuksen ratkaisee päivän tulos, ei neljän vuoden tinkimätön työ, joka siihen on johtanut.

Lisäksi taustalla vaikuttaa kaupungistuminen. Harrastusvaihtoehtoja on paljon enemmän kuin ennen, eivätkä yksilölajit vedä lahjakkuuksia puoleensa entiseen tapaan.

”Takavuosina maastohiihto ja yleisurheilu veivät urheilijat, nyt joukkuelajit ovat suosituimpia.”

Muutostyö on hidasta

Rahoituksen ja arvostuksen lisäämisen ohella huippu-urheilun parissa tehtävän työn laatu on saatava Lehtimäen mukaan paremmaksi.

Jääkiekko on hänen mukaansa ainoa koko maan tasolla ammattimaisesti toimiva laji. Liigaseuroilla on omat SM-liigatasolle johtavat valmennuspolkunsa. Jos pienellä paikkakunnalla kasvaa lupaava kiekkoilija, tämä siirtyy jo nuorena jonkin liigaseuran juniorijoukkueeseen. Yksilölajeissa samanlaista kulttuuria ei ole.

Olympiakomitea on yhdessä lajiliittojen kanssa pyrkinyt luomaan eri puolille Suomea vahvoja valmennuskeskuksia ja urheiluakatemioita.

Toiminnan keskittämiseen on otettu mallia menestyvistä huippu-urheilumaista, jossa eri lajien parhaimmisto harjoittelee yhteisissä keskuksissa. Siitä hyötyvät kaikki.

”Jos esimerkiksi Norjassa astuu Olympiatoppenin ruokalaan, voi nähdä yhdellä silmäyksellä kymmenen olympiamitalistia eri lajeista. Sellaisessa ympäristössä tapahtuu luonnollista osaamisen vaihtoa, jota ei voi saavuttaa seminaareissa.”

Lisää tukea nuorille

Tulevien huippu-urheilijoiden kehittymiselle Lehtimäki näkee muutaman merkittävän haasteen.

Yksi iso ongelma on valmennus. Harvalla nuorella lahjakkuudella on päätoimista tai edes osa-aikaista ammattivalmentajaa.

”Suomessa urheilijoiden valmentaminen tapahtuu liian usein oman päivätyön ohella.”

Toinen on liian varhainen keskittyminen yhteen lajiin. Monen eri lajin harrastaminen tekee urheilijasta kokonaisuutena paremman.

Avainasemassa ovat Lehtimäen mukaan joukkuelajien seurat, joissa suurin osa lapsista tutustuu urheiluun.

”Seuroilla on vastuu luoda lapsille monipuoliset liikkumisen taidot. Vaikka osa pelaajista väistämättä tippuu jossain vaiheessa pois joukkueesta, urheilemisen ei pitäisi loppua siihen.”

Berliinissä nähdään ainakin yksi malliesimerkki siitä, mihin monilajinen harjoittelu ja ammattimainen valmennus voivat johtaa.

Oliver Helanderin päälaji oli 19-vuotiaaksi asti käsipallo. Juniorivuosina SM-mitaleja tuli myös kolmiloikasta, kiekonheitosta ja korkeushypystä.

”Helanderin henkilökohtainen valmentaja on pienestä pitäen ollut Glenn Lignell. Nyt alamme nähdä, kuinka hienoa jälkeä tällainen yhdistelmä tuottaa”.

Se voi johtaa arvokisamenestykseen, nyt tai myöhemmin. Hieno urheilutarina se on jo nyt.

X