Onko rötösteltävä kuin Lukašenka saadakseen 85 prosentin äänipotin? Ei – tämä pohjoismainen nykypresidentti pisti vielä paremmaksi
Ylivoimaisia presidenttiehdokkaita ei ole ainoastaan diktatuureissa.
Suosittu vai "suosittu"? Valko-Venäjän presidenttinä jatkava Aljaksandr Lukašenka sai vaaleissa 84 prosenttia äänistä.
Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi kutsuttu Aljaksandr Lukašenka voitti odotetusti Valko-Venäjän presidentinvaalit. Hänet valittiin viidennelle kaudelleen huimalla 84 prosentin kannatuksella.
Kauas jäi vastaehdokas Tatiana Korotkevich, joka sai vain vähän yli neljä prosenttia äänistä.
Valko-Venäjää ei pidetä aidosti demokraattisena maana. Kansalaisvapauksia ja demokratian toteutumista mittaava Freedom House antaa maalle tylyn tuomion: not free. Ylivoimaiseen vaalivoittoon täytyy siis suhtautua varauksella.
Mutta on hulppeita ääniosuuksia saatu myös oikeusvaltioissa, Pohjoismaissakin.
Huh huh: Islanti
Vakaissakin demokratioissa presidenttiehdokas voi saavuttaa murskavoiton.
”Maan poliittinen tilanne voi olla sellainen, että joku ehdokas menestyy vaaleissa erityisen hyvin, tai sitten karismaattinen johtaja kerää kannatusta yli puoluerajojen. Menestys voi johtua myös siitä, että vastaehdokas on syystä tai toisesta erityisen epäsuosittu”, valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo Tampereen yliopistosta sanoo.
Itävallassa Heinz Fisher keräsi vuoden 2010 presidentinvaaleissa yli 79 prosenttia äänistä.
Ranskan Jacques Chirac puolestaan valittiin vuonna 2002 presidentiksi yli 82 prosentin äänisaalilla.
Heitäkin suuremmasta suosiosta on kuitenkin nauttinut Islannin presidentti Olafur Ragnar Grimsson. Hän keräsi vuoden 2004 vaaleissa yli 85 prosenttia äänistä. Toiseksi jäi tavallisille islantilaisille täysin tuntematon Baldur Agustsson, Briteissä asuva turvallisuusyrityksen johtaja.
Vuodesta 1996 saakka presidenttinä toimineelle Grimssonille ei ole kaikissa vaaleissa edes ilmaantunut vastaehdokkaita, ja vaalit on jätetty pitämättä.
Presidentin valtaoikeudet ovat Islannissa vähäiset.
Niinistö ja Kekkonen
Suomessa ääniennätystä hallitsee istuva presidentti Sauli Niinistö, jos laskuihin on otetaan vain presidentit, jotka on valittu suorilla kansanvaaleilla.
Niinistö keräsi yli 62 prosenttia äänistä kolmen vuoden takaisissa vaaleissa.
”Urho Kekkosen aika on tietysti aivan oma lukunsa”, Paloheimo toteaa.
Kekkonen keräsi yli 82 prosenttia äänistä viimeisellä kaudellaan vuonna 1978. Vaalit olivat valitsijamiesvaalit, joilla Suomessa valittiin presidentti vuoteen 1994 saakka.
”Monet suomalaiset politiikan arvioitsijat ovat pitäneet vuoden 1978 vaaleja jo demokratian kannalta epäterveinä. Puhutaan suomettumisen ajasta, jolloin hallitukseen pääsi vain, jos ei ollut Kekkosen epäsuosiossa.”
Pohjois-Korea: kannatus 100 %
Presidentinvaaleissa murskavoiton uskottavuus riippuu siitä, millaisesta maasta on kysymys.
”Oikeusvaltiossa presidentti voi voittaa suurellakin voittomarginaalilla ilman epäselvyyksiä, mutta tilanne on kokonaan toinen sellaisissa maissa, joissa on runsaasti korruptiota. Esimerkiksi naapurimaamme Venäjän olot ovat tässä suhteessa kovin surulliset”, Paloheimo sanoo.
Jos korruption ja demokratian tilan kuitenkin unohtaa, äänestetyimmän henkilön palkinto menee odotetusti tietylle henkilölle: Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un keräsi viimeisimmissä parlamenttivaaleissa vaalipiirissään sadan prosentin kannatuksen.
Muita ehdokkaita ei Kimin lisäksi ollut.