Onko tämä naisten vuosi? EU:n huippuvirat tasan ja Suomessa hallituksen enemmistössä naiset – ”Tasa-arvo voi toteutua, jos siihen sitoudutaan poliittisesti”, sanoo tutkija

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Ursula von der Leyen nimitettiin EU-komission uudeksi puheenjohtajaksi. © CC-BY-4.0: © European Union 2019 – Source: EP
Vaikka sukupuolten tasa-arvon puolesta pidetään yhä enemmän ääntä, on siitä tullut poliittinen kiistakysymys. Radikaaleimmat leimaavat tasa-arvopuheen vaaralliseksi sukupuoli-ideologiaksi.

Nimitykset olivat historialliset.

Heinäkuussa 2019 Euroopan komission puheenjohtajaksi nimitettiin Saksan puolustusministeri, kristillisdemokraatti Ursula von der Leyen. Euroopan keskuspankin (EKP) johdossa aloittaa entinen Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtaja, ranskalainen Christine Lagarde.

Koskaan aiemmin komission puheenjohtaja tai EKP:n pääjohtaja eivät ole olleet naisia.

Von der Leyenin ja Lagarden lisäksi huippuvirat saivat Belgian entinen pääministeri Charles Michel, josta tulee neuvoston puheenjohtaja, sekä Espanjan ulkoministeri Josep Borrell. Hän nousee EU:n ulkopolitiikan korkeimmaksi edustajaksi.

”Täydellinen tasapaino”, luonnehti Eurooppa-neuvoston väistyvä puheenjohtaja Donald Tusk. ”Toivon, että tämä inspiroi tyttöjä ja naisia taistelemaan tavoitteidensa saavuttamiseksi.”

”Ainakin kaksi naista”

Perinteisesti EU:n huippuvirat on täytetty miehillä. Heinäkuuhun 2019 mennessä ainoastaan neljä naista on nimitetty joko Euroopan komission tai Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi, EKP:n pääjohtajaksi tai EU:n ulkopolitiikan korkeimman edustajan virkaan.

Nykyisessä, lokakuun loppuun istuvassa komissiossa huippuvirkoihin on yltänyt yksi nainen. Italialainen Federica Mogherin vastaa EU:n ulko- ja turvallisuusasioista.

Epätasa-arvoiseen järjestelmään ovat vuosia kiinnittäneet huomiota eri naisjärjestöt, poliitikot ja tutkijat. Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) on korostanut sukupuolten tasa-arvon merkitystä huippuvirkojen jaossa.

Ei siis ehkä ihme, että Donald Tusk lupasi toukokuussa 2019 yrittävänsä saada huippuvirkoihin ”ainakin kaksi naista”, ”jos se on mahdollista” – vaikkakin uumoili sen olevan vaikeaa juuri historian huomioiden.

Näin kuitenkin kävi.

Tarvitaan poliittinen sitoumus

Yhtenä syynä naisten huippuvirkoihin nousuun oli todennäköisesti Tuskin lupaus, sanoo sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola Tampereen yliopistolta. Hän johtaa viisivuotista tutkimushanketta, jossa selvitetään Euroopan parlamentin puolueryhmien käytäntöjä ja politiikkaa tasa-arvon näkökulmasta.

”Nimenomaan poliittisella sitoumuksella voidaan muuttaa epätasa-arvoisia käytäntöjä.”

Tästä syystä voi olla mahdollista, että Ursula von der Leyenin toive sukupuolten välisestä tasajaosta komissaarien 28:n paikan välillä voi toteutua. Von der Leyen on pyytänyt kaikkia EU-maita esittämään sekä mies- että naiskomissaareja.

”Jos von der Leyen pitää periaatteestaan kiinni, sen on mahdollista mennä läpi.”

Nykyisessä, väistyvässä komissiossa naiset jäävät selvästi alakynteen: 19 komissaaria on miehiä, 9 naisia.

Suomi on toistaiseksi nimennyt ainoaksi komissaariehdokkaakseen Jutta Urpilaisen (sd). Edelliset viisi komissaaria ovat olleet miehiä.

Sukupuolten tasa-arvosta ei kerro vain numeraalinen arvo. Yhtä tärkeää on, millaisia tehtäviä naiskomissaarit saavat, sanoo Kantola.

”Vaikka naiskomissaareja olisi saman verran kuin miehiä, mutta heille jaettaisiin vain niin sanottuja pehmeitä salkkuja, ei tasa-arvo toteudu.”

Sukupuolten tasa-arvo polarisoi

Kesän 2019 alussa Antti Rinteen (sd) hallituksen ministereiksi nousi naisenemmistö: ministereistä 11 on naisia, 8 miehiä – mikä ei tosin tee siitä vielä historian naisvaltaisinta kokoonpanoa. Edelle kiilaavat esimerkiksi Matti Vanhasen (kesk) toinen hallitus ja Mari Kiviniemen (kesk) hallitus.

Kevään vaaleissa eduskuntaan nousi myös ennätysmäärä naiskansanedustajia: yhteensä 93.

”Sukupuolijakauma on tasaisempi kuin koskaan Suomen historian aikana”, kommentoi Antti Rinne Uudelle Suomelle huhtikuussa. ”Olen vakuuttunut, että sukupuolten välinen tasa-arvo näkyy, kun tehtäviä ja vastuuta jaetaan.”

Ja vaaleissa näkyi myös uusi ilmiö. Tuoreen Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortin (FNES) ja oikeusministeriön Suomalainen äänestäjä 2003–2019 -raportin mukaan 63 prosenttia naisista äänesti oman sukupuolen ehdokasta. Vastaavasti miehistä 60 prosenttia äänestivät saman sukupuolensa ehdokasta.

Osuudet ovat siis miltei tasan.

Aiemmin miehet ovat äänestäneet pääosin miehiä. Eduskuntavaaleissa 2019 tilanne oli toisin: miehet äänestivät myös naisehdokasta.

Kehitys on myönteinen, sanoo Johanna Kantola, mutta sukupuolten tasa-arvon kannalta tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.

Tasa-arvosta on tullut poliittinen kiistakysymys. Radikaaleimmat äänet leimaavat sen vaaralliseksi sukupuoli-ideologiaksi.

”Se jakaa selkeästi ihmisiä ja puolueita.”

Miksi juuri nyt?

Sukupuolten tasa-arvon vaatimus ei ole uusi ilmiö. Aihetta on pidetty esillä vuosia.

Siksi voi kysyä, miksi juuri nyt.

Miksi EU:n huippuvirat haluttiin jakaa naisten ja miesten kesken tasan? Miksi Suomessa eduskuntaan nousi ennätysmäärä naisia, miksi sukupuolten tasa-arvoa korostetaan hallitusohjelmassa ja nimityksissä?

Tai pikemminkin miksi vasta nyt?

EU:n osalta selkeää syytä on vaikea esittää, sanoo Kantola.

Voi olla, että yksi tekijä oli halu parantaa sukupuolten tasa-arvoa ja sitä edistävää politiikkaa, jossa on otettu takapakkia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Naiset ja vähemmistöt ovat kärsineet eniten erityisesti talouskriisin aikana tehdyistä toimenpiteistä.

Samaan aikaan esimerkiksi Itä-Euroopassa valtaan ovat nousseet konservatiivisia perhe- ja sukupuolirooleja kannattavia puolueita.

Tasa-arvokeskustelu on virinnyt uudella tapaa myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaudella. Trump on solvannut avoimesti esimerkiksi naisia.

”On selvää, että se on aktivoinut Yhdysvalloissa paitsi järjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa yleisesti, myös juuri niitä naisia politiikkaan, joita vastaan Trump on hyökännyt”, Kantola sanoo.

Kantola arvelee, että EU pyrkii erottautumaan sekä Yhdysvalloista että Euroopan sisäisistä oikeisto-konservatiivisista voimista korostamalla toisenlaisesta identiteettipolitiikkaa – siis asettamalla tasa-arvon keskeisempään rooliin.

”Ehkä haetaan muutosta niillä keinoilla, millä pystytään suhteessa poliittiseen edustukseen ja siihen, ketkä valitaan päättämään asioista.”

Sipilän hallitus näytti, että tasa-arvon ”voi sivuuttaa”

Suomessa syy on selkeämmin havaittavissa. Kantolan mukaan uusi hallitus haluaa tehdä edelliseen hallitukseen eron, ja juuri sukupuolten tasa-arvo on osa sen tekoa.

Se näkyy esimerkiksi ministerivalinnoissa.

Anneli Jäätteenmäen (kesk) hallituksesta, vuodesta 2003 alkaen on pyritty tasa-arvoon hallituspaikoissa. Sukupuolten tasa-arvoksi on määritelty, että naisten edustus on 40–60 prosenttia.

Juha Sipilän hallituksessa tämä ei toteutunut. Hallituksessa oli ”pitkästä aikaan alhaisin määrä naisia”, sanoo Kantola, eikä silloin oltu sitouduttu perinteiseen 40–60 -prosentin tasapainoon ministerien määrässä.

”Lisäksi sukupuolten tasa-arvo oli toissijainen arvo talouskriisipuheen sekä säästöjen ja leikkauksien rinnalla.”

On esimerkiksi tutkittu, että Sipilän hallituksen talouspolitiikka heikensi erityisesti naisten asemaa.

”Sipilän hallitus siis näytti, että sukupuolten tasa-arvo voidaan sivuuttaa, jos siihen ei sitouduta.”

Tuoreessa Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa sukupuolten välistä tasa-arvoa on korostettu eri tavoin.

Varmaa sen toteutuminen on tosin vasta hallitusohjelman tavoitteiden realisoituessa.

X