Oopperalaulaja Angelika Klas: ”Olen erittäin ylpeä miehestäni”
Neuvostoliitossa syntynyt oopperalaulaja Angelika Klas iloitsee siitä, että Suomessa saa vapaasti sanoa oman mielipiteensä.
Säveltäjä Sebastian Fagerlund ja sopraano Angelika Klas. Jukka Rintala suunnitteli Angelikan iltapuvun, joka on kuvioitu tehokkaasti art deco -kuvioin.
Säveltäjä Sebastian Fagerlund sai kutsun Linnaan jo toisen kerran urallaan. Molemmilla kerroilla kutsu on hänelle tullut suomalaisaiheisen oopperan ensi-illan jälkeen: ensimmäisen kerran kenraali Döbelnistä kertovan Döbelnin ja nyt Syyssonaatin ansiosta. Syyssonaatin Kansallisoopperassa tänä syksynä kävi katsomassa myös Ruotsin kruununprinsessa Victoria.
”Tämä on meille kolmas kerta Linnassa. Viime vuonna olin itse kutsuttuna”, Fagerlundin sopraanovaimo Angelika Klas kertoi.
Pariskunta ei ollut varma, pääsevätkö he osallistumaan juhlaan, sillä Fagerlundia viedään myös maailmalla.
”Meillä oli pientä pähkäilyä, pääsemmekö ollenkaan paikalle, sillä minulla oli esityksiä Amsterdamissa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että juhlavuosi on tärkeä. Esitykset tulevat ja menevät, mutta Suomi 100 on meidän elinaikanamme vain kerran, emmekä elä niin pitkään, että Suomi 200 -juhlaa olisimme näkemässä”, Sebastian Fagerlund kertoi.
”Oli suuri juhlahetki saada kutsu. Se tuntuu erityiseltä ja on myös ikään kuin palkinto tehdystä työstä. Juhlimme täällä tosi ylpein mielin, Fagerlund totesi.
”Olen erittäin ylpeä miehestäni. Hänhän tekee valtavaa uraa myös ulkomailla, ja suomalainen brändi menee hänen mukanaan sinne. Olemme yhdessä voimatiimi. Tuemme toisiamme ja teemme kovasti töitä. On ihana huomata, että joku muukin huomaa sen. Juhlimme myös siitä syystä, että tiedämme kuinka paljon työtä menestyksen takana on. Yleisö näkee työstämme vain sen kirkkaimman kärjen”, Klas kertoi.
Ennen itsenäisyyspäivän vastaanottoa pariskunta kävi kuuntelemassa kuorolaulua.
”Lapsemme Maximilian lauloi päivällä Kansallisoopperan lapsikuorossa Suomi-gaalassa.”
Suuri helma ei aiheuttanut stressiä
Angelika Klas on edustanut Linnassa aina luottosuunnittelijansa Jukka Rintalan luomuksessa, eikä Suomi 100 -juhlavuosi ole poikkeus. Kullan ja mustanvärinen iltapuku on kuvioitu tehokkaasti art deco -kuvioin. Puvun kaula-aukko myötäilee kaunista kuviointia. Myös iltalaukku on puvun kangasta.
”Sebastian sanoi, että soitat tietenkin Jukalle: ihmisethän unelmoivat saavansa pukea ylleen hänen luomuksiaan. Olemme myös hyviä ystäviä Jukan kanssa, ja puku syntyi tosi helposti. Viime vuonna oltiin enemmän pitsissä ja kukkateemassa, nyt ollaan graafisessa viivassa”, Klas kertoi.
Puvun laaja organzahelma ei tuottanut stressiä näyttäviin esiintymisasuihin tottuneelle sopraanolle, vaikka Linnassa täytyykin varoa helmoille astumista.
Sopraano Angelika Klas ja puoliso Sebastian Fagerlund Linnan juhlissa vuonna 2016. © PEKKA NIEMINEN/OTAVAMEDIA
”Helmaan laitetaan tylliä, jotta se liikkuu mukana. Viime vuonna helmani päälle astui vain oma aviomieheni eikä kukaan muu. Tämänvuotinen pukuni on iso ja juhlava, mutta kuitenkin mukavan kevyt ja ilmava päällä. Jukka Rintala sanoi, että puvun kantajankin pitää olla vahva. Ei sellaista iltapukua halua pitää, jossa olisi epämukava olla.”
Muusikkopari aikoo ehtiä pyörähtelemään myös presidentinlinnan parketille.
”Tanssilattialle aiomme ehdottomasti, nyt en halua missata sitä”, Kaartin Soittokunnan kanssa koko ajan töitä tekevä Klas kertoi.
Toivottavasti erilaisuutta tuetaan
Satavuotiaassa Suomessa Angelika Klas on erityisen ylpeä tasa-arvosta ja vapaudesta.
”Minähän olen syntynyt Neuvostoliitossa, yhteiskunnassa, joka oli kaikkea muuta kuin vapaa. Olen ylpeä siitä, että Suomessa saamme sanoa oman mielipiteemme. Toki olen ylpeä naisena myös tasa-arvosta, vapaudesta ja koulutuksesta.”
Petrattavaakin Klas löytää.
”Toivon, että erilaisuutta tulevaisuudessa tuetaan. Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on poikkeuksellisia kykyjä. Toivon, että löydettäisiin resursseja myös heidän tekemiseen ja autettaisiin heitä huipulle ja erottumaan joukosta.”
”Lisäksi toivon, että myöskään vahvaa klassisen musiikin kulttuuriamme ei unohdeta, vaan myös sen tukemista jatketaan. Tuntuu, että se välillä unohtuu, vaikka kyseessä on vahva suomalainen vientituote. Uskon, että niin sanottu korkeakulttuuri: kirjallisuus, taide, arkkitehtuuri ja musiikki saisivat olla vieläkin enemmän kaikkien ulottuvilla. Ei unohdeta niitä.”