Optimismia ilmastonmuutoskeskusteluun – Suomesta katsottuna kriisin syyt voivat tuntua kaukaisilta, mutta niiden vaikutukset meillä jo näkyvät
”Jos kiinalaisen tai nigerialaisen ihmisen hiilijalanjälki olisi länsimaisen yksilön suuruusluokkaa, olisi vauhti vieläkin hurjempaa”, muistuttaa ilmastonmuutoksesta Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto.
HevonPA**AA! Siitä oli kirjaimellisesti kysymys 1800-luvun lopun Lontoossa. Kaupunki oli suuressa hevosenlantakriisissä, kun eläinten jätökset ja raadot alkoivat tukkia paikat. Lontoossa oli kulkupeleinä yli 50 000 hevosta. Niistä jokainen tuotti toistakymmentä kiloa sontaa ja virtsat päälle joka päivä. Pelättiin, että koko kaupunki hukkuu lantaan, ja samalla kaavalla koko ihmiskunta on tuhon tiellä.
Mitään ratkaisua ei ollut näköpiirissä. Maailmanloppu oli tulossa.
Toisin kävi. Autot yleistyivät, lantavuoret vähenivät ja koko idea ihmisten ja tavaroiden kuljettamisesta mullistui. Tästä positiivisesta käänteestä on kirjoittanut muun muassa professori Esko Valtaoja, jota kuvaillaan optimistiksi.
Optimismia kaivataan ilmastonmuutoskeskusteluun. Maailmanlopun maalarit muistuttavat, että mitään ei ole enää tehtävissä. Tai on, mutta se vaatisi toimenpiteitä, joita on hyvin haastava toteuttaa.
Liikakansoituksesta kärsivä planeettamme pelastuisi vain, jos koko maailma siirtyisi kahden lapsen politiikkaan. Se vähentäisi ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta, kansojen välisiä sotia, nälänhätää ja pakolaiskriisejä.
Väestönkasvu osassa maailmaa onkin hurjaa. Esimerkiksi Nigeriassa ennustetaan olevan vuonna 2100 jo lähes miljardi ihmistä. Yksi avaintekijä olisi naisten parempi koulutus ongelmamaissa. Se johtaisi tasa-arvoisempiin yhteiskuntiin ja vähentäisi liikakansoitusta.
Eläinpopulaatioiden osalta on tutkittu, että liian voimakasta kasvua seuraa romahdus. Toivottavasti koemme vielä samanlaisen yllätyskäänteen kuin 1800-luvun lopun Lontoossa.
Ilmastonmuutos on teemana Seurassa 39/18.
Suomesta katsottuna kriisin syyt voivat tuntua kaukaisilta, mutta vaikutukset näkyvät jo meillä asti. Pitää kuitenkin muistaa, että jos kiinalaisen tai nigerialaisen ihmisen hiilijalanjälki olisi länsimaisen yksilön suuruusluokkaa, olisi vauhti vieläkin hurjempaa.
Mistä ilmastonmuutoksessa ylipäänsä on kysymys ja mitä tavallinen suomalainen voi tehdä? Sen me Seuran toimituksessa halusimme selvittää – ja selittää kansantajuisesti sekä ihmisläheisesti.
Siksi kokosimme Seuran syyskuun viimeiseen printtilehteen kattavan paketin luettavaa niin Lapista, Grönlannista kuin Intiastakin, tietoa Suomen sään ja eläimistön muutoksista, vinkkejä ekologisempaan elämään ja paljon muuta.