Ottaisitko vakuutuksen nettivihaa vastaan? Yksityinen turva-ala esittää suojaavansa sinua, koska pelolla on helppo lypsää rahaa

Netissä kupliva viha ja kiusaaminen saa ihmiset kokemaan turvattomuutta, jonka avulla yksityiset turvallisuuspalvelut voivat tehdä rahaa. Pelkääville myydään vakuutuksia, jotka eriarvoistavat, eivätkä muuta netin todellisuutta miksikään, kirjoittaa Seuran toimittaja Katriina Lundelin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nettivihavakuutusta markkinoidaan erityisten nuorten vanhemmille netissä tapahtuvaa koulukiusaamista vastaan. Nettiviha on nettipoliisin mukaan kuitenkin yhtä usein aikuisten ongelma. Kuva: iStock

Netissä kupliva viha ja kiusaaminen saa ihmiset kokemaan turvattomuutta, jonka avulla yksityiset turvallisuuspalvelut voivat tehdä rahaa. Pelkääville myydään vakuutuksia, jotka eriarvoistavat, eivätkä muuta netin todellisuutta miksikään, kirjoittaa Seuran toimittaja Katriina Lundelin.
Teksti: Katriina Lundelin

Nettiviha pelottaa. Usein syystäkin.

Sosiaalinen media on viime vuosina näyttänyt tympeät kasvonsa: somessa pätevät usein betoniviidakon lait.

Some taipuu koulukiusaamisen välineeksi, ihmisiä maalitetaan surutta, eikä poliisilla ole useinkaan resursseja tutkia tapauksia, joissa ei ole tapahtunut fyysistä tai konkreettista rikosta. Moni kiusaamistapaus on sydämetöntä käytöstä, mutta nettiviha ei silti aina täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

Yksityinen turvallisuusbisnes on nähnyt tässä markkinaraon. Markkinoille on ilmestynyt esimerkiksi nettivihavakuutus, jonka turvin vihan tai kiusaamisen kohteeksi joutunut saa ostaa ”psykologista ja lainopillista tukea”.

Vakuutus rahastaa pelolla – Taikakeinoja, joilla nettiviha poistuisi, ei ole

Nettivihavakuutusta kauppaava yritys lupaa auttaa rikosilmoituksen tekemisessä, mutta on epäselvää, mihin tätä apua tarvitaan.

Kun rikosilmoitusta marssii tekemään, viranomaisella on velvollisuus neuvoa kansalainen prosessin läpi. Loukkaavat sisällötkin voi ilmiantaa sosiaalisen median palveluille itse.

Yksi yksityisen turvallisuusalan tehtävistä on ollut omaisuuden suojaaminen. Turvallisuusyritykset valvovat ja vartioivat, pyrkivät tekemään kohteen vähemmän houkuttelevaksi. Poliisi taas tutkii vain jo tehtyjä rikoksia.

Somevihavakuutuksesta ennaltaehkäisevä vaikutus puuttuu. Vartiointiliikkeiden tarrat ja katukuvassa näkyvät vartijat kertovat potentiaaliselle murtovarkaalle, että täällä on suuri riski jäädä kiinni, mutta miten nettiräyhääjälle viestitään, että kohde kannattaa jättää rauhaan?

Ehkä näemme tulevaisuudessa Facebookin profiilikuvissa kehyksiä, joissa lukee ”Minulla on nettivihavakuutus”.

Nykyinen lainsäädäntö puuttuu jo moneen netissäkin tehtävään rikokseen, mutta yksinkertaisia ja nopeita ratkaisuja ei ole, koska moni loukkaava teko ei rikoksen tunnusmerkistöä täytä. Uutta vihapuheeseen tai kiusaamiseen puuttuvaa lainsäädäntöä ei ole helppo luoda ilman, että se kajoaisi samalla myös sananvapauteen.

Nettiviha on vaikea ongelma valtiolle, eikä yksityisillä firmoillakaan ole käytössään taikatemppuja, jolla nettiviha saadaan loppumaan. Pelko höllää ihmisten kukkaron nyörejä siitä huolimatta.

Samalla kun moni perinteinen rikollisuudenmuoto on vähentynyt, teknologiavälitteinen rikollisuus on lisääntynyt.

Samalla kun moni perinteinen rikollisuudenmuoto on vähentynyt, teknologiavälitteinen rikollisuus on lisääntynyt. Kuva: iStock

Riskien hallinta yksityisellä rahalla on normalisoitunut

Nettivihavakuutus liittyy myös laajempaan ilmiöön: yhteiskunnan turvallisuudentunnetta luodaan yhä enemmän yksityisen sektorin voimin.

Tiloja määritellään turvallisiin ja turvattomiin, ja yksityiset palvelut takaavat maksukykyisten asiakkaidensa turvallisuuden siellä, missä julkinen valta ei ole kyennyt turvallisuudentunnetta luomaan. Ja kyse on nimenomaan tunteesta.

Yksityinen turvallisuusbisnes on liikevaihdossa mitattuna kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta ja ohittanut suuruudessaan jo poliisin vuosittaiset määrärahat.

Pelkkä vartijoiden määrä on kaksinkertainen poliisien lukumäärään verrattuna. Suomessa oli poliiseja vuonna 2019 yhteensä 7280. Vartijoita taas oli runsaat 15 000.

Vaikka omaisuusrikokset ovat vähentyneet 1990-luvulta saakka, turvallisuuspalveluiden käyttö on vain lisääntynyt. Ajatukseen yksityisen turvan ostamisesta on totuttu ja riskien hallintaa on entistä luontevampaa tehdä palveluita ostamalla.

Turvatekniikan ja -henkilöstön näkeminen on muuttunut arkipäiväiseksi.

Turvatekniikan ja -henkilöstön näkeminen on muuttunut arkipäiväiseksi. Kuva: iStock

Ostettu turvallisuudentunne on keskiluokkainen järjestelmä, josta eivät kaikki pääse hyötymään

Yksityisen palvelun ostaminen voidaan nähdä nettivihan ja -kiusaamisen tapauksessa resurssien ostamisena. Kun ei itse jaksa tai pysty taistelemaan oikeuksistaan, sen tekee joku muu korvausta vastaan.

Tässä piilee kuitenkin yksi ongelma: jos netissä on ylipäänsä mahdollista hankkia turvaa kiusaamista vastaan, sitä saa vain rahalla.

Turvallisuuden ostaminen on sangen keskiluokkaista. Hyvinvoivat, työssäkäyvät, useimmiten valkoiset kansalaiset ulkoistavat riskinhallintansa samalla kun vähemmän varakkaiden täytyy ottaa iskut vastaan itse.

Ostamme vakuutuksen autolle, hälytysjärjestelmän omakotitaloon, lapsille konttauskypärät ja valikoimme jopa asuinpaikan niin, että napero pääsee hyvämaineiseen kouluun.

Sitten maksamme valmennuskurssit, ehkä sijoitamme ensiasuntoonkin.

Lopulta päästämme turvallisuuskonsultit hoitamaan ongelmamme jopa sosiaaliseen mediaan.

Nettiviha kohdistuu usein naisiin, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun, mutta sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa.

Nettiviha kohdistuu usein naisiin, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun, mutta sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Nuoriin taas kohdistuu usein teknologiavälitteistä koulukiusaamista. Kuva: iStock

Samalla kun omaisuutemme kasvaa, kasvaa tarve vakuuttaa ja vartioida. Ja kasvatamme uuden sukupolven, joka tottuu ajattelemaan, että riskejä voi hallita rahalla.

Turvallisen yhteiskunnan tulisi kuitenkin olla kaikkien yhteinen oikeus, eikä se saa olla kiinni siitä, onko yksilö kykenevä tai edes halukas hankkimaan erilaisia vakuutuksia ja turvallisuuspalveluita.

Lue myös: Nettiviharikosten top 8: Huorittelu loukkaa kunniaa, jätetyn puolison nettiraivo voi olla viharikos

X