Remontti Stadin nuorisoslangissa – slobolainat joutuivat narikkaan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Stadin slangi-professori Heikki Paunonen viihtyy omilla kulmillaan Narinkkatorilla. Vielä vajaa 100 vuotta sitten paikalla oli myyntitori Uusi Narinkka. Narinkka onkin Stadin slangin vanhin tiedossa oleva venäläisperäinen sana. © Kari Hautala/Otavamedia
Tuoreesta kirjasta selviää, että venäläisperäisiä sanoja on kulkeutunut Stadin slangiin myös Viipurista.

Narikka tai narinkka. Se on vanhin venäläinen sana Stadin slangissa.

Monia reittejä pitkin, muun muassa Viipurin kautta, se on lainautunut joihinkin Suomen murteisiin.

Stadin slangiin – ihan omaan kieleensä – narinkka-sana jäi sellaisenaan. Narikka on juurtunut yleiskieleenkin. Useimmat ravintola- tai teatteriasiakkaat eri puolilla Suomea tietävät, missä narikka tai narinkka eli päällysvaatteiden säilytystila on.

Mutta mikä on sanan venäläinen alkuperä?

Kysymykseen vastaa suomen kielen professori Heikki Paunonen, 70, slangitutkija ja Stadin Kundi vuosimallia 2013.

”Venäjäksi tori on rynok, torilla tai torille puolestaan on na rynke. Siitä saatiin ensin Helsingin seudun ruotsiin narink, josta viimein Stadin slangiin muotoutui narinkka ja narikka. Näin tapahtui sen jälkeen, kun venäläiset olivat isonvihan myötä vallanneet myös Helsingin 1713”, Paunonen sanoo.

Helsinkiläiset, jotka pakenivat Ruotsiin ja nykyisen Suomen eri osiin, polttivat kotikaupunkinsa. Tilalle tulleet venäläiset miehittäjät perustivat Katajanokalle ensimmäisen narinkkansa.

Juotiin holipompelia

Alun perin narinkka tarkoittikin juuri venäläisten, sittemmin myös Suomeen jääneiden venäjänjuutalaisten perustamaa myyntitoria. Osittain ulkotiloissa toimineella torilla myytiin vaatteita, usein elintarvikkeita ja rihkamaakin.

”Katajanokalla ensimmäinen puinen kojualue nousi samalle paikalle, jolla nykyään komeilee Alvar Aallon piirtämä, kiistelty Stora Enson pääkonttori Presidentinlinnan maisemassa”, Paunonen kertoo.

Nykyään koko Suomen tuntema Narinkkatori sijaitsee Helsingin vanhan Simonkentän kupeessa. Se rakennettiin Kampin kauppakeskuksen ja Turun kasarmista jäljelle jääneen Helsingin vanhan linja-autoaseman väliin.

”Vähän ylemmäksi Simonkalliolle oli vuonna 1876 noussut Stadin viimeinen narinkkatori, Uusi Narinkka. Narinkka kuului Helsingin virallisiin karttoihin 1909–1929 eli viralliseen sulkemiseensa saakka.”

On siis yhä elossa suomalaisia, jotka muistavat Uuden Narinkan suorat, puusta rakennetut kojurivistöt, myymälät ja varastot.

Narinkan takana vetelehtivät lumpunkerääjät, jotka joivat holipompelia. Juoma oli surkean konjakin, paloviinan, limonadin ja oluen sekoitusta. Lumpunkerääjät elivät lumpuilla, jotka olivat Narinkan kauppiaille liian huonokuntoisia myytäväksi.

Narinkan sulkemisen jälkeen osa juutalaisista kauppiaista muutti nykyisen Piritorin laidalle Vaasanhalliin. Kallion kaupunginosan historian mukaan hallin katolla oli teksti Juutalaisten halli, ja talon yläkerrassa vuosina 1932–44 toiminutta Toista Suomalaista Lyseota eli Tossua kutsuttiin Narikaksi.

Bonjaaks sloboo?

Heikki Paunosen uutuuskirja sai nimen Sloboa Stadissa – Stadin slangin etymologiaa (Docendo).

Se on jatkoa Paunosen muille Stadi-tutkimuksille. Tampereen yliopistossa työskennellyt professori palkittiin jo vuonna 2001 Tieto-Finlandialla teoksestaan Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja (WSOY).

Sanakirjan Paunonen teki yhdessä nyt jo edesmenneen vaimonsa Marjatta Paunosen kanssa. Pariskunta keräsi teokseensa 35 000 Stadin slangisanaa johdannaisineen.

Mitä sana slobo tarkoittaa? Oikein, Stadin slangiksi se merkitsee venäläistä tai venäjän kieltä. Paunonen jatkaa:

”Slobo on jotain kautta – kenties Viipurista – johdettu sanasta sloboda, joka tarkoittaa venäjäksi jonkin tietyn ryhmän asuinaluetta tai taajamaa.”

”Olettamus siis on, että koska venäläiset tsaarin Suomessa hakeutuivat toisinaan yhteen – kuten ehkä Helsingin Katajanokalle Uspenskin katedraalin kylkeen – heitä alettiin kutsua sloboiksi.”

Stadin slangia tutkinut Paunonen arvioi, että venäjänkielisiä lainoja on nykyisessä Stadin nuorisoslangissa enää enintään reilu 30, vain kymmenen prosenttia aiemmasta noin 350:sta.

Tosin vanhemmat ikäluokat käyttävät edelleen useampia sanoja.

”Tsaarinajan venäläisperäisyyksien suhteellinen määrä on laskenut jatkuvasti. Itsenäisyyden alkaessa se oli noin 350, kun taas ruotsin kielestä tarttuneet lainat, jotka levisivät pihoilla, kaduilla ja kouluissa, kattavat noin kolme neljännestä Stadin slangista. Loput ovat pääosin suomalaista juurta, mutta nykyään englanti jyllää yhä vahvemmin myös Stadin slangissa”, Paunonen sanoo.

Hiustupsu päähineeksi

Mannerheimilla oli valkonen karvatšubu päässä ja sikaarin stumppi suussa.

Useat meistä muistavat valokuvan, jossa Marski joukkoineen ratsastaa Helsinkiin sisällissodan päätteeksi ja pysähtyy Suurtorille, nykyiselle Senaatintorille.

Mutta tšubu? Arvata saattaa, että se tarkoittaa lakkia, päähinettä. Tšubu veks ku meet tsyrkkaan – lakki pois, kun menet kirkkoon.

Kantasana tšub ei kuitenkaan venäjäksi tarkoitakaan päähinettä, vaan hiustupsua tai -töyhtöä sen vierustalla. Stadin kundien kielessä tukan tupsu siis onkin siirtynyt tarkoittamaan päähinettä!

”Esimerkiksi Sulo Koivu replikoi venäläisistä kasakoista: ’Näitteks koskaan niit Donin kasakoita? Oli kiva tupsu tässä ja tšubu oli vinossa tässä näi’”, Paunonen siteeraa.

Tavallisemmassa käytössä Stadin nykyslangissa on ruokaa merkitsevä venäläisperäinen safka, tai ruokatuntia tarkoittava safkis.

”Se tulee ruokaa tarkoittavasta závtrakista, jossa v äännetään venäläisittäin f:nä, ja pikku- tai alkuruokaa merkitsevästä zakúskasta.”

Oma kieli

Paunonen uskoo vakaasti, että Stadin slangi säilyy. Kieli elää ja ottaa joustavasti myös uusia lainoja, esimerkiksi arabiasta ja somalista.

”Sitä vastoin esimerkiksi saksasta, puolasta ja virosta ei ole tullut sanoja Stadin slangiin, toisin kuin usein otaksutaan.”

Viimein se kipein kysymys: Onko puhe kielestä vai murteesta?

”Stadin slangi täyttää hyvin kaikki itsenäisen kielen tunnusmerkit. Sanastoltaan se on omaperäinen yhdistelmä suomea, ruotsia ja venäjää. Siinä käytetään Rauman kielen tapaan b:tä, d:tä, g:tä ja f:ää, ja teonsanojen perusmuoto on esimerkiksi bonjaa (ei bonjata), safkaa (ei safkata) tai snaijaa (ei snaijata). Siis tajuta, syödä ja ymmärtää”, suomen kielen emeritusprofessori Paunonen virkkaa.

X