Suomen tv- ja radio-lähetysverkko voisi päätyä Putinin hallintaan – mitä siitä seuraisi?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Presidentti Vladimir Putin
Presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluu ihmisiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita ostamaan Digitan, jos nykyinen omistaja haluaisi sen myydä. © Alexander Utkin/Lehtikuva
Tv- ja radio-ohjelmien lähetysverkko kuuluu australialaiselle sijoitusrahastolle, joka voisi myydä sen kenelle vain.

Suomen tv- ja radio-lähetysverkko kiertyy 36 korkean maston ympärille. Vain näiden päälähetysmastojen avulla voi lähettää ohjelmia UHF-taajuudella. Se taas on ainoa taajuus, joka tällä hetkellä tavoittaa jokaisen suomalaisen tv-katsojan ja radionkuuntelijan.

Teleoperaattori DNA:n muun muassa yhtiön matkapuhelinverkkoja hyödyntävä VHF-taajuus tavoittaa vain 85 prosenttia tv-katsojista.

36 päälähetysmaston rakentaminen on rahoitettu suomalaisten katsojien vuosikymmenien aikana maksamilla tv-lupamaksuilla ja kaupallisten kanavien toimilupamaksuilla. 2000-luvun alkuun asti mastot olivat Yleisradion omaisuutta. Paavo Lipposen (sd) hallituksen vuonna 1996 tekemän päätöksen myötä Yle velvoitettiin yhtiöittämään ja yksityistämään jakeluverkko.

Prosessi synnytti Digitan, jonka lähetysmonopolia kaikkien suomalaisten tv- ja radiotoimijoiden on ollut pakko käyttää. Vuonna 2005 yhtiö siirtyi ranskalaisen Télédiffusion de France -yhtiön omistukseen. Nyt Digitan omistaa australialaisen Commonwealth Bank of Australia -pankin hallitsema First State Investments -sijoitusrahasto.

Reutersin tietojen mukaan rahasto pulitti Digitasta 400 miljoonaa euroa.

”Se on päätön summa sijoituksesta, jolta haetaan puhdasta tuottoa. Siksi uudella omistajalla on kova paine saada Digitasta tuottoa”, tv-bisneksen asiantuntija kommentoi kauppaa anonyymisti.

Jos Bank of Australia -pankki jossain vaiheessa pettyy sijoitukseensa, se voi vapaasti myydä sen eteenpäin kenelle haluaa. Uusi ostaja voi löytyä vaikka Venäjältä, kenties Vladimir Putinia ympäröivästä liikemiesten hovista, johon presidentillä on suuri vaikutusvalta.

Ylelle jokaisen katsojan ja kuuntelijan tavoittaminen on lakisääteinen velvollisuus, kaupallisille kanaville tuottavan bisneksen edellytys. Viestintäinfrastruktuurin hallintaan liittyy kuitenkin perustavanlaatuisempiakin kysymyksiä. Poikkeustilanteessa tehokas joukkotiedotus edellyttää pääsyä lähetysmastoihin. Radioaallot ovat viimeinen viestintäkanava, joka säilyy avoinna äärimmäisen kriisin iskiessä.

Miten Suomen valtio varmistaa pääsynsä yksityisen omistajana hallussa olevaan lähetysverkkoon poikkeusoloissa?

Poikkeuspykälien ABC

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) vastaa viestintäverkon huoltovarmuuden turvaamista koskevaan kysymykseen vain yleisellä tasolla.

”Kaikilla antennitelevision verkkotoimiluvat omaavilla yrityksillä on laaja kokemus viestintäverkon rakentamisesta ja siihen liittyvistä toimintavarmuuteen liittyvistä kysymyksistä. Kaikki yritykset ovat myös velvollisia noudattamaan Suomen lainsäädäntöä. Verkkotoimilupia myönnettäessä valtioneuvostolla ei ollut laissa säädettyjä erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta”, Berner kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

Niinpä niin, mutta nyt ei ole kyse verkkotoimiluvista, vaan poikkeusoloissa sovelletusta lainsäädännöstä. Liikenne- ja viestintäministeriöstä kerrotaan, että yksityiskohdat tunnetaan Viestintäviraston kyberturvallisuudesta vastaavalla osastolla. Virastosta kehotetaan lukemaan valmiuslakia.

Yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi poikkeusoloissa laaditun lain 60 pykälässä listataan viestintäverkkoihin kohdistuvan toimenpiteet. Pykälän kolmas kohta osuu maaliin:

3) [päätöksellä velvoitetaan yritystä] luovuttamaan viranomaiselle tai toiselle teleyritykselle käyttöoikeuden viestintämarkkinalain 4 luvussa tarkoitettuun omaisuuteen; ministeriö voi myös päätöksellään kumota teleyritykselle viestintämarkkinalain nojalla asetetun käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden;

Tulkintaa tosin hämärtää se, ettei viestintämarkkinalaki ole enää sellaisenaan voimassa. Vanha laki yhdistettiin 1. 1. 2015 voimaan tulleeseen tietoyhteiskuntakaareen, jonka alle keskitettiin aiemmin hajanaisempaa viestintälainsäädäntöä.

Näin tv-jakeluverkko otetaan haltuun

Liikenne- ja viestintäministeriöstä vinkataan tietoyhteiskuntakaaren pykäliin 243, 244 ja 281. Niissä määritellään nykyään tarkemmin viestintäverkon omistavan yrityksen velvollisuuksia poikkeustilanteissa.

Tiukimmalle kaulapannan vetää pykälä 281. Poikkeusoloissa 36 päälähetysaseman omistajan eteen lyöty teksti kuuluu:

Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi myös normaaliolojen häiriötilanteissa sekä valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Huoltovarmuuden turvaamisen kannalta keskeisten radiotaajuuksien käyttäjien ja käyttäjäryhmien on huolehdittava radiotaajuuksien riittävän häiriöttömästä ja tehokkaasta käytöstä normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Liikenne- ja viestintäministeriö päättää keskeisistä radiotaajuuksien käyttäjistä ja käyttäjäryhmistä Huoltovarmuuskeskuksen esityksestä.

X