Pääkirjoitus: Onko tuottavaa lorvia työpaikalla, jos ei ole tekemistä?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Työnantajat ovat olleet huolissaan työajan pituuksista. Varmaan syystäkin.

VIIKONLOPUN alun varma merkki on se, kun perjantai-iltapäivisin toimituksen ikkunan alla oleva rakennustyömaa hiljenee totaalisesti kello 14 jälkeen. Tilanne on sama kuin lapsuudessani, jolloin aikuiset lopettivat työviikon samalla kellonlyömällä. Päivä tosin oli lauantai.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan havainnoitsija, kun työstä ”liukumisen” voi kokea Helsingin ulosmenoteiden ruuhkassa kesäperjantaisin heti puolenpäivän jälkeen – peräkärryjen vetäjiä riittää tien täydeltä.

Hallitusta kokoava Juha Sipilä (kesk) ehdotti yhteistä yhteiskuntasopimusta, jonka yksi idea oli pidentää vuosityöaikaa 100 tunnilla. Tällä tavalla saataisiin kansantalouteen lisää tehoa ja tuottavuutta. Kuten tiedetään, yritys kaikkinensa kosahti ainakin toistaiseksi kiville. Kysyn kuitenkin kerettiläisesti: tarvitaanko työajan pidentämiseen erityistä uutta sopimusta. Eikö voimassa olevien tupojen ja tessien noudattaminen ajaisi saman asian? Ovatkohan työstä lipsumiseen syypäitä laiskojen työntekijöiden sijaan lepsut pomot?

Ei Suomessa toki nytkään laiskotella, viikkotyötunteja työllistä kohden tehdään eurooppalaisessa vertailussa keskivertomäärä. Vaan meidän kun pitäisi saada lisää kilpailukykyä ja saada muita tehoissa kiinni.

Varsinkin työnantajat ovat olleet huolissaan työajan pituuksista. Varmaan syystäkin. Tutkiskelin takavuosina tuon huolen taustoja. Tein yllätyskäynnit vuodenvaihteen välipäivinä työnantajien, kaupan ja pankkien etujärjestöjen päämajoihin. Tulos ei ollut esimerkillinen, vaan mieluummin merkillinen: tyhjiä työhuoneita, autioita käytäviä ja kiusaantunutta selittelyä, jos selittäjä sattui edes löytymään.

Vaan käännetään asia vielä toisinpäin ja kysytään Sipilältä, onko sittenkään tuottavaa lorvia työpaikalla, jos ei ole mitään järjellistä tekemistä. Eihän tuottavuus kasva pelkästä paikalla olemisesta ja tyhjäntoimittamisesta. Järkevä vastaus tähän on tietysti työelämän joustot – tehdään työtä silloin, kuin sitä on, luodaan työaikapankit ja tehdään hommia markkinoiden ehdoilla.

Tai sitten markkinoilta pois – vähän siihen tapaan kuin suunta viime vuosina on ollut.

X