Pääkirjoitus: Päättäjät ovat harkitsevia shakinpelaajia, eivät tunteilevia tulisieluja
Uutismedia syöttää yleisölleen jatkuvasti tietoa päätöksentekijöiden tunteista
Nykyään joutuu harvoin kaivamaan kellarin perukoilta opiskeluaikaisia luentomuistiinpanoja. Nyt palasin kuitenkin 1970-luvulle ja Tampereelle.
Uutismedia syöttää yleisölleen jatkuvasti tietoa päätöksentekijöiden tunteista. On täysin normaalia lukea tai kuulla, kuinka Kreikan lainaneuvotteluissa ”EU-johtajat turhautuivat”, kuinka ”venäläiset raivostuivat” Etyj-kokouksen vuoksi tai kuinka ”presidentti Hollande närkästyi”.
Tällainen käytäntö helpottaa toki asioiden kertomista ymmärrettävästi ja kansanomaisesti. Samalla se kuitenkin yksinkertaistaa ja typistää monimutkaiset kansainväliset suhteet epäanalyyttiseksi populismiksi.
Uskallan kuitenkin arvata, että todellisuudessa huipputason päättäjät ovat mieluummin harkitsevia shakinpelaajia kuin tunteilevia tulisieluja. Shakkihan on hiljaista siirtojen ja vastasiirtojen pohdintaa. Ilminärkästyminen tilanteessa, kun vastustaja siirrollaan uhkaa kuningatarta, on paitsi tyhmää myös turhaa.
Päätöksentekijän takana on aina aivoriihi, joka vastaavalla tavalla analysoi ja miettii vaihtoehtoja. Kun Kreikan pääministeri Alexis Tsipras ilmoitti kesken lainaneuvottelujen järjestävänsä kansanäänestyksen, se oli yllättävä shakkisiirto, jota euroryhmä ryhtyi kylmästi analysoimaan. Ulospäin tilanne uutisoitiin: EU-johtajat tyrmistyivät.
”Tyrmistyskin” on osa peliä. Tilanne, kun ministerimme kävelee tv-kameran eteen ja kertoo ”kärsivällisyyden olevan lopussa”, on osa vastasiirtoa – nyt julkisuutta hyväksi käyttäen – ja esiintymistä omalle yleisölle ja liittolaisille.
Professori Osmo Apusen luennot diplomatiasta ja ydinaseneuvotteluista – SALTeista ja STARTeista – vahvistivat käsitystä kansainvälisen politiikan takana olevasta viileästä ja älyllisestä harkinnasta pikemmin kuin kuohahtavista tunteista. Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry pyrkii ilmeisesti todelliseen ratkaisuun Iranin ydinohjelmasta, kuin shakinpelaaja, välittämättä umpeutuvista takarajoista.
Maailmaa johdetaan kuulemma vähällä järjellä. Onneksi sekin vähä riittää pitämään tunteet kurissa.