Pääkirjoitus: Paluu almuyhteiskuntaan on hyvinvointivaltion purkamista

Jaa artikkeliTilaa Seura
Olisiko hyväntekeväisyyden renessanssi alkamassa nyt, kun naapurin asumistuen vei – ei halla – vaan hallitus?

Uuden hallituksen etukäteen kauhisteltu leikkauslista oli henkilökohtainen helpotus: Ohi meni!

Varttuneelle, joka on asuntonsa maksanut, lapset ovat maailmalla omillaan, työterveys toimii, tupakka ei maistu ja ehkä uusi autokin vielä hankitaan, hallitusohjelma istuu kivasti kuin Timo Soini ulkoministeriön suihkujettiin.

Uuden pääministerin toiveet siitä, että myös yhteiskunnan hyväosaiset tinkisivät eduistaan, on tietysti retoriikaa. Pääministerin ajatus ”kohtuuden viestin” läpimenosta on epärealistista. Presidentti Sauli Niinistö näytti esimerkkiä palkkionsa pienentämisessä, mutta kuinka moni vapaaehtoisesti seurasi esimerkkiä?

Kun leikata pitää, mistään muualta ei synny riittäviä säästöjä kuin valtion budjetin suurimmista pääluokista, eli koulutuksesta, eläkkeistä ja sosiaalimenoista. On turha olettaa, että Suomen velkaantuminen olisi hoidettu puoluetuen poistolla, valtiosihteereitä vähentämällä tai ministereiden määrää pienentämällä.

Hyvinvoinnin lisäämiseksi muistetaan usein ehdottaa vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä. Talonpoikaisyhteiskunnassa talkoisiin annettiin työtä, nykymuoto on pitkälti rahan lahjoittaminen. Tässä hyväosaisten auttamismahdollisuudet ovat heikko-osaisia laajemmat. Olisiko hyväntekeväisyyden renessanssi alkamassa nyt, kun naapurin asumistuen vei – ei halla – vaan hallitus?

Vaikea tähänkään on uskoa. Tässä lehdessä toimittajamme Sanna Puhto testaa vapaaehtoista lahjoittamista Helsinki Missionin katukerääjänä. Jo ennakkotieto tuloksesta oli masentava: Vain joka 30. seisahtuisi edes keskustelemaan, vain joka 100. lahjoittaisi. Eivätkä anteliaimmat suinkaan olisi niitä pääministerin tarkoittamia hyväosisia, silkkipukuisia meneviä salkkumiehiä.

Ja niinhän siinä kävi, että testitulos oli selvä: köyhä auttaa köyhää.

Erilaiset keräykset näyttävät kuitenkin innostavan suomalaisia aiempaa enemmän. Kyseessä on silti näkyvien mainoskampanjoiden aiheuttama näköharha. Käytännössä potti pysyy samana, toisen lisä on toiselta tarvitsijalta pois.

Ja paluu almuihin on tietysti hyvinvointiyhteiskunnan purkamista.

X