(Päivitetty: )
Teksti:
Tarja Hurme

”Harva ilo on suurempi kuin työn avulla koettu”, sanoi paavi Franciscus puhuessaan Genovassa terästehtaan työntekijöille. Tuota iloa tarvitsivat myös ne turvapaikan hakijat, jotka pääsivät SPR:n muutamiksi viikoiksi tarkoitettuuun työkokeiluun yrityksiin – ja päätyivät kuukausiksi tekemään ilmaistyötä. Onkohan maailmassa yhtään hyvää ideaa, jota joku ei käyttäisi väärin? Kyynikko ajattelee, ettei uutta pitäisi kokeillakaan, koska tilaisuus tekee aina jostakusta varkaan. Välttäkäämme silti kyynisyyttä.

 

Paavin ajatus työnteon ilosta selittänee sen, että kukaan ilmaistyöntekijä ei avannut suutaan, vaikka työkokeilu venyi aiotusta. Syitä hiljaisuuteen lienee monia, kun ihminen elää epävarmuudessa: Toivo, että ilmaistyö muuttuisi palkkatyöksi, kun vain jaksaa tarpeeksi pitkään valittamatta. Halu välttää tylsyyttä ja laiskottelua. Pyrkimys saada työnteolla päivään järjestystä ja rytmiä. Tarve elää normaalia elämää on sama niin vakiväellä kuin tulokkailla, iästä riippumatta, kaikkialla maailmassa.

 

Nuorten työttömyys on sukupolven tulevaisuuden panttaamista, niinkin paavi sanoi puheessaan. Kriittisin silmin hän katsoisi kuitenkin varmaan myös ”lähes ilmaistyötä”, johon moni nuori päätyy, kun ei muuta löydä kesätöikseen, edes jotain ansaitakseen. Otan esimerkin: Mainosten jakelu. Yksi lähinuoristani lajittelee 4 x 85 kappaletta esitteitä nipuiksi ja jakaa ne määritellylle omakoti- ja kerrostaloalueelle. Keikkaan kuluu noin 2,5 tuntia ripeästikin edeten.

 

Entä palkka? Yhdeksän prosentin lomakorvauksen kanssa noin kuusi euroa. En oikein kehtaisi moittia, jos nuori ei moisesta työvaihtoehdosta pitkään innostuisi, vaikka olenkin aina korostanut, että työ kuin työ, pääasia, että sen tekee hyvin ja että kaikista työtodistuksista on hyötyä tulevaisuudessa. Mitätön korvaus 2,5 tunnin työstä pistää miettimään eri töiden, ajan ja ihmisten arvottamista.

Paavin lisäksi ”työasioihin” voisi ottaa kantaa myös luterilainen kirkko, vaikkapa Helsingin piispakandidaattien suulla.

X