”Päihderiippuvaisille kulissit ovat tärkeimmät” – Elli oppi vaikenemaan jo lapsena alkoholistiperheessään, häpeän tunteet heräsivät teini-iässä
Elli oppi lapsuudenkodissaan, että päihteidenkäytöstä ei puhuta. Vasta raitistuessaan Elli ymmärsi, että hänen elämänsä oli aina pyörinyt päihteiden ympärillä.
Elli on onnellinen, että onnistui raitistuessaan katkaisemaan ylisukupolvisen päihdeongelman ketjun perheessään.
Kolmekymppisen Ellin ja hänen vuotta nuoremman veljensä vanhempien elämää on aina hallinnut päihderiippuvuus. Elli kasvoi lapsuudenkodissaan puhumattomuuteen ja siihen, että kulissit oli pidettävä pystyssä.
“Päihderiippuvaisille kulissit ovat tärkeimmät. Päihteidenkäytöstä ei puhuta ulkopuolisille. Ei koulussa, ei sossussa, ei missään”, Elli kertoo.
Vanhemmat joivat kotona ja heillä kävi paljon vieraita. Varsinkin kesällä pidettiin juhlia, ja kaikkeen liittyi aina alkoholi.
“Lapsena se oli ihan kivaa, kun kotiin tuli muitakin aikuisia, kaikki olivat hyvällä tuulella. Sain rahaa ja jäätelöä. Välillä tosin oli tappeluita ja muuta ikävää.”
Kun Elli ja hänen pikkuveljensä tulivat teini-ikään, he alkoivat itsekin juoda vanhempiensa ja muiden aikuisten kanssa. He saivat myös järjestää kotonaan bileitä kavereilleen.
Kun Elli teini-iässä karkaili kotoa ja osoitti mieltään, siihen ei puututtu.
“Ei minua istutettu pöydän ääreen, että ’nyt puhutaan, mikä on hätänä’?”
Häpeään liittyi mitättömyyden tunne
Teini-iässä isä otti usein Ellin silmätikukseen esimerkiksi sukujuhlissa ja haukkui tätä silmittömästi. Myös pikkuveli osallistui haukkumiseen.
Vuosien jälkeenkin Elli ihmettelee yhä muiden aikuisten vastuuttomuutta tilanteessa, miksi kukaan ei uskaltanut puuttua tilanteeseen?
Elli kertoo, että sanat eivät menneet hänen ihonsa alle, eikä hän suuttunut. Haukkuminen teki hänet surulliseksi, mutta suurin tunne oli häpeä isän käytöksestä. Häpeän tunteeseen liittyi mitättömyyden tunne siitä, miten isä saattoi julkisesti puhua hänelle noin.
“Olen pienestä asti pitänyt itseäni mitättömänä. Se tulee siitä, että aina on sanottu, että minusta ei ole mihinkään”, Elli kertoo.
Hän asuu yhä pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Veljen varastelu ja varastetun tavaran myyminen päihteiden käytön rahoittamiseksi ovat yleisessä tiedossa. Veljen tekemiset ovat hävettäneet Elliä.
“Ihmiset ovat tulleet haukkumaan veljeäni minulle ja samalla antaneet ymmärtää, että olen samaa kastia.”
Kun veli jokin aika sitten varasti vanhempien naapureilta, Elli kertoo heidän olleen hyvin häpeissään. Vanhemmat päivittelivät, että eivät kehtaa mennä edes postilaatikolle hakemaan postejaan.
“Miksi he eivät mene ja puhu asiasta naapureiden kanssa”, Elli kertoo pohtineensa mielessään.
Elli raitistui kaksi vuotta sitten. Siihen asti hänkin piti yllä kulisseja, jotta pystyi jatkamaan päihteiden käyttöään. Nyt hän ymmärtää, että ei ole vastuussa veljensä teoista. Eikä Elli enää syyllistä niistä itseään.
Raitistuessaan Elli ymmärsi, että päihteet olivat pyörittäneet hänen elämäänsä
Myös Ellin mies oli alkoholisti. Kun mies hakeutui hoitoon, Elli soitteli hoitokeskukseen usein kyselläkseen miehen hoidon sujumisesta ja purkaakseen omia tunteitaan.
“Joku sieltä sitten sanoi minulle puhelimessa, että kuulostan läheisriippuvaiselta ja läheishoito voisi tehdä minulle hyvää”, hän kertoo.
Läheishoidon alussa Ellin piti kertoa elämänsä tarina terapeutille. Elli aloitti sanomalla, että hänellä ei ole tarinassaan mitään punaista lankaa.
“Terapeutti totesi tarinani kuultuaan, että tarinassani oli selvästi punainen lanka, päihteet. Hän kehotti minua siirtymään päihdehoitoon.”
Elli kertoo, miten tunsi silloin menevänsä pieniksi palasiksi ja samassa tulleensa uudestaan kootuksi. Hän ajatteli vihdoin ymmärtävänsä, miten koko elämä oli siihen saakka pyörinyt päihteiden ympärillä.
Ellin raitistuminen tapahtui tuossa hetkessä.
Hoidossa Elli oppi ymmärtämään päihderiippuvuuden luonnetta. Hän on ymmärtänyt, että ei tarvitse hävetä. Myös vertaistuki oli ja on yhä korvaamatonta.
Elli on onnellinen siitä, että pystyi katkaisemaan ylisukupolvisen päihdeongelman ketjun, eikä hänen lapsensa joudu kokemaan samaa.
Vaikka lapsuuden perhe on ollut iloinen Ellin raitistumisesta, hän tuntee, että varsinkin isä ja veli kokevat sen uhkana.
“He haluavat pitää kiinni päihteestä, enkä minä saa tulla siihen väliin”, Elli sanoo.
Ellin nimi muutettu aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.