Rintakivuista kärsinyt Raili sai ensiavun kotonaan – Liikkuva päivystysyksikkö helpottaa ensihoidon paineita Etelä-Karjalassa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ensihoitaja-sairaanhoitaja Tomi Kaltto ottaa verikoetta Raili Rasasesta. © Mikko Nikkinen
Tuntien jonotust päivystyksessä ei kiitos! Etelä-Karjalassa liikkuva päivystysyksikkö tutkii ja hoitaa potilaita heidän kodeissaan.

Nyt on niin hyvää palvelua, että 86-vuotiasta lappeenrantalaista Raili Rasasta hymyilyttää.

Kun rintakivut iskivät, hänen ei tarvinnut lähteä kotoaan mihinkään. Railin edessä kyykistelee ensihoitaja-sairaanhoitaja Tomi Kaltto ja ottaa verikoetta.

”Noin vähänkö sie otat”, kyselee sängynreunalla istuva Raili.

”Tässäkin on liikaa”, Tomi vastaa.

Railin rintakivut alkoivat aiemmin illalla kylässä. Suihkenitro auttoi ensihätään, mutta kotona kipu iski taas.

”Soitin apua ja ajattelin, että minun pitää mennä taksilla päivystykseen. Mutta minulle sanottiinkin, että ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan hoitajat tulevat tänne.”

Ensin paikalle saapuivat ensihoitajat, jotka ottivat Railista sydänfilmin. Se piirsi siistiä käyrää. Tomi puolestaan tutkii laitteillaan Railin verinäytettä, jotta sydänkipujen syy saadaan selville.

”Jos sydänentsyymit ovat koholla, kipujen syy saattaa sittenkin olla sydänperäinen. Sitä tässä nyt tarkistellaan. Tulokset tulevat kymmenessä minuutissa”, Tomi juttelee.

Tomi Kaltto tekee työtään yksin. Se sopii hänelle. © Mikko Nikkinen

Päivystysyksikkö liikkuu farmariautolla

Nallekarhumainen Tomi työskentelee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin eli Eksoten liikkuvassa päivystysyksikössä. Hän kulkee ketterästi paikasta toiseen farmariautolla, jonka monipuolisiin varusteisiin kuuluu muun muassa vierianalyysilaitteisto. Sillä Tomi parhaillaan tutkii Railin verinäytettä.

Tuloksia odotellessa Tomi istahtaa nojatuoliin, avaa kannettavan tietokoneen ja kirjautuu potilastietojärjestelmään.

Liikkuva päivystys on osa Eksoten Päivystys olohuoneessa -toimintamallia, jolla tuetaan kotona asumista. Yksin asuva Raili miettii, että ajatus kotona asumisesta mahdollisimman pitkään on fiksu, mutta on siinä huonotkin puolensa.

”Voisi olla rattoisampaa jossakin laitoksessa. Kotona voi tulla yksinäistä. Minullakaan ei ole paikkakunnalla yhtään omaista. Onneksi on tuo seinänaapuri, jonka kanssa on asuttu vierekkäin jo 47 vuotta.”

Railin päivät sujuvat tasaisesti.

”Aamulla vetelehdin ja sitten lähden ulos Mersulla, rollaattorillani. Joka päivä on oltava ulkona. Joskus laitan itse ruuan, mutta jos en jaksa, käyn syömässä kapakassa. Niitä täällä riittää”, Railia naurattaa.

Verianalyysilaite piippaa.

”Tämä näyttää ihan nollaa. Ei ole mitään hätää”, Tomi sanoo.

Koska Raililla ei ole enää kipuja ja vointi on muutenkin hyvä, hän voi jäädä huoletta kotiin. Tomi ohjeistaa soittamaan uudestaan 112:een, jos rintakipu tai hengenahdistus palaavat.

Raili ja seuraksi tullut naapurinrouva jäävät vilkuttamaan, kun Tomi poistuu rappukäytävään.

Raili Rasanen, 86, pärjää vielä hyvin kotona. © Mikko Nikkinen

Parempaa palvelua sekä huojennus päivystyksen ja ensihoidon paineisiin

Liikkuvan päivystysyksikön auto odottaa ulko-oven edessä. Auton sisustus on purettu niin, että siihen mahtuu mahdollisimman paljon tavaraa: lääkkeitä, happilaukku, defibrillaattori, EKG-laite, haavahoitotarvikkeita, katetrointivälineitä sekä kaiken maailman mittareita, joilla voi mitata esimerkiksi tulehdusarvoja ja leukosyyttejä.

”Voimme ottaa parikymmentä erilaista verikoetta sekä annostella kipulääkkeitä ja antibiootteja suonensisäisesti”, Tomi kertoo.

Liikkuvan päivystyksen tavoitteena on keventää päivystyksen ja ensihoidon paineita, mutta ennen kaikkea tarjota asiakkaille parempaa palvelua. On monia kiireettömiä vaivoja, jotka voidaan hoitaa kotona sen sijaan, että potilas menee ruuhkaiseen päivystykseen odottamaan.

Tomi kurvaa paloasemalle, jossa hän päivystää yhdessä palomiesten ja ensihoitajien kanssa. Oleskelutila uinuu alkuyön rauhassa. Pöydälle ovat jääneet maitolasi ja sinapilla kuorrutetut voileivät, kun palomiehille on tullut äkkilähtö.

Yhden maissa yöllä Tomi hyppää autoon ja ajaa pitkin pimeitä hiljaisia teitä ennalta sovitulle keikalle. Toisella puolella kaupunkia on potilas, jolle pitää antaa antibioottia suonensisäisesti. Päivisin lääkkeen käy antamassa tehostettu sairaanhoito.

Nainen tulee avaamaan oven yöpuvussa ja kylpytakissa. Hänellä on kanyyli kädessä valmiina, joten Tomin ei tarvitse kuin ruiskuttaa antibiootti suoneen.

Tomin ajaa takaisin paloasemalle. Yö jatkuu rauhallisena.

”Koskaan ei voi tietää, millainen työvuoro on tulossa. Jos ei ole keikkaa, huollan varusteita, siivoan autoa ja teen täydennyksiä.”

Liikkuvassa päivystysyksikössä on töissä yksi työntekijä vuorossaan. Auto on varusteltu hoitotarvikkeilla- ja laitteilla. © Mikko Nikkinen

Ensihoitaja yksin kentällä

Pikkupoikana Tomin suosikkiohjelma oli Hälytys 911. William Shatnerin juontama dokumentaarinen sarja kertoi Yhdysvalloissa sattuneista tapaturmista.

”Minusta ensihoidossa oli niin hienoa porukkaa töissä, että minäkin halusin ensihoitajaksi. Liimailin lyhythihaisen kauluspaitani rinnuksiin tarroja. Ajelin ambulanssilla eli istuin sängyllä pyöritellen ilmarattia ja elvyttelin äidin vanhaa nukkea.”

Nyt 36-vuotias mies on työskennellyt ensihoitajana jo 11 vuotta. Liikkuvaan päivystysyksikköön hän siirtyi ensihoidosta vain jokunen kuukausi sitten.

Työ on vaativaa, sillä hoitaja liikkuu kentällä yksin ja on myös yksin kaikesta vastuussa.

”Kokemusta vaaditaan, jotta tässä pärjää”, toteaa Tomi, jolle vastuu ja vapaus sopivat.

”Työtä saa tehdä omaan tahtiin. Ensihoidossa toimitaan nopealla aikataululla, mutta tässä voi keskittyä potilaaseen kokonaisvaltaisesti ja antaa hänelle aikaa.”

Ambulanssissa työskentelevä ensihoitaja joutuu usein tekemisiin humalaisten kanssa. Liikkuvan päivystysyksikön potilaisiin humalaiset eivät kuulu. Työn etuja on myös potilailta saatu palaute.

”Yksikään potilas ei ole jäänyt tyytymättömäksi, vaan kaikille on saatu räätälöityä sopiva palvelu – on se sitten lääkitys ja hoito kotona tai kuljetus sairaalaan ambulanssilla, taksilla tai omaisten kyydillä.”

Liikkuva yksikkö palvelee vuorokauden ympäri. © Mikko Nikkinen

Sydänfilmi kotisohvalla

Sininen aamuhämärä viipyilee lumivalkeassa maisemassa. Tomi kurvailee kyläteitä pitkin kohteeseen, jossa odottaa vastakivuista kärsivä kuusikymppinen nainen. Ennen matkalle lähtöään Tomi on jutellut puhelimessa naisen aviomiehen kanssa ja kysellyt hieman taustoja.

Aaltomaiset kivut olivat alkaneet jo edellisenä iltana, mutta aamulla naisen vointi paheni. Päivän suunnitelmat menivät uusiksi, ja aviomies joutui perumaan hirvimetsälle lähtönsä.

Punainen tupa pilkottaa tuoreen lumen keskellä. Aviomies tulee avaamaan oven. Vaimo lepää sohvalla voipuneena, pahin kipu ja heikotus ovat onneksi hellittäneet.

Tomi painelee vatsaa, asettelee elektrodit iholle ja ottaa sydänfilmin.

”Minulla on ollut vuosia sitten vastaavantyyppinen kipukohtaus, mutta mitään ei silloin löytynyt. Sappikivet on poistettu, umpilisäkettä ei”, nainen kertoo.

Sydänfilmi näyttää siistiltä, eikä naisella ole kuumetta. Tomi ottaa vielä tulehdusarvon ja leukosyytit. CRP on normaali, mutta leukosyytit ovat hieman koholla.

”Pystyisitkö sinä antamaan vielä virtsanäytteen?” Tomi kysyy.

Se onnistuu. Pikatesti näyttää normaalia.

Tomi istahtaa sohvalle kirjaamaan tutkimusten ja mittausten tulokset. Sitten hän soittaa konsultaatiopuhelun päivystävälle lääkärille. Yksin kentällä työskentelevän hoitajan tukena on etäyhteys lääkäriin. Myös videoyhteys on mahdollinen.

Lääkäri on sitä mieltä, että koska kivut ovat jatkuneet jo eilisestä, on naisen syytä lähteä päivystykseen. Sovitaan, että aviomies lähtee häntä viemään.

”Soitan, että olette tulossa. Kannattaa ottaa parasetamolia ennen lähtöä.”

Tomi laittaa antibiootit valmiiksi ennen lähtöä. © Mikko Nikkinen

Ilman jonotusta päivystyksessä

Suoraan kyliltä Tomi ajaa seuraavaan kohteeseen Lappeenrannan keskustaan. Modernissa kaksiossa odottavat omaishoitajavaimo ja hoidettava, Alzheimerin tautia sairastava 79-vuotias mies.

Tomin kollega on käynyt miehen luona illalla ja aikaisin aamulla, katetroinut hänet ja laittanut tipan. Mies ei ollut virtsannut useampaan tuntiin eikä ollut suostunut juomaan vettä. Kuumekin oli noussut.

Mies lepää makuuhuoneessa peiton alla. Tomi istahtaa sängynreunalle, mittaa kuumeen ja jututtaa häntä.

Yksin kentällä työskentelevän hoitajan tukena on etäyhteys lääkäriin.

Koska kuume on laskenut ja miehen vointi kohentunut nesteytyksen myötä, Tomi irrottaa kanyylin tämän kädestä ja poistaa tipan. Kekseliäs kollega on ripustanut tippapullon henkariin, joka on puolestaan laitettu roikkumaan komeron kahvaan.

67-vuotias vaimo kertoo, että miehen Alzheimer-diagnoosista on neljä vuotta. Vielä syksyllä pariskunta kävi kävelylenkeillä, mutta lyhyessä ajassa miehen vointi on romahtanut. Omaishoitajan arki on muuttunut rankaksi.

Tomi pakkaa varusteensa hoitoreppuun ja hyvästelee.

”Miehenne on selvästi piristynyt – jospa taas pärjäisitte. Soitelkaa uudestaan, jos vointi huononee.”

Vaimo kiittelee.

”On todella hyvä, että hoitajat käyvät kotona. Vaihtoehto olisi ollut se, että olisin joutunut jonottamaan sekavan mieheni kanssa päivystyksessä.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 2/2018.

Uutta Suomessa – Liikkuva päivystysyksikkö

Liikkuva päivystysyksikkö toimii Etelä-Karjalassa.

Yksikössä on koko ajan töissä ensihoitaja-sairaanhoitaja 12,5 tunnin mittaisissa vuoroissa.

Ensihoitaja-sairaanhoitaja hoitaa monet niistä toimenpiteistä, jotka aiemmin tehtiin päivystyksessä.

Kiireettömiä tapauksia ovat muun muassa nenäverenvuoto, kiireetön yleistilan lasku, selkäkipu ja kaatumiset.

Tehtävät tulevat hälytyskeskuksen kautta sekä hoitoalan ammattilaisilta päivystyksestä ja palvelukodeista.

Toiminta on alkanut vuonna 2015.

Suurin osa tehtävistä on voitu hoitaa kotona ilman päivystyskäyntiä.

Täysin vastaavaa toimintaa ei ole muualla Suomessa.

X