Pakko suomalaisena on tätä toivoa: ”Kunpa tänä kesänä sataisi viimevuotista vähemmän – ettei harmaudesta tulisi läpivuotinen mielentila”
”Lapsuuden kesäpäivien ihana sää ei olekaan säätä vaan muistojemme mielentila. Se on edelleen korviemme välissä, kun vahdimme taivasta”, kirjoittaa Seuran päätoimittaja Tarja Hurme.
1960-luvun kesinä sähköttömällä mökillä patteriradion olennaisia ohjelmia oli säätiedotus. Mökillähän paistoi aina aurinko (vaikkei paistanutkaan), ja vesi kimalteli hiekkarannalla (joskin välillä myrskysi rajusti). Lapsuuden kesäpäivien ihana sää ei olekaan säätä vaan muistojemme mielentila. Se on edelleen korviemme välissä, kun vahdimme taivasta.
Toukokuu olisi tänä vuonna näköjään mitä mainioin kesälomakuukausi. Kolmen virallisen kesäkuukauden pessimistilogiikalla se tarkoittaa, että elokuun alussa alkaa syksy. Optimisti taas arvelee, että aitoja kesälomakuukausia onkin nykyään viisi, mikä väljentää jatkossa yritysten lomallelähtöruuhkaa juhannuksena. Ilonpilaaja puolestaan muistuttaa, että ilmastonmuutos liudentaa vuodenaikojen rajat. Ehkä niitä on pian vain kaksi, entistä syksyä muistuttava vetisen musta talvi ja sitten kuumuus, joka ei pitkän päälle naurata. Tappajahelle.
Maanviljelijöiden säähuolet ymmärrän, jos huonot kelit uhkaavat elinkeinoa. Kaupunkilaiselämässä kutakuinkin kaikki pelaa säässä kuin säässä. Silti – vai siksikö – haemme ja saamme säädraamaa. Säästä on tullut osa viihdejournalismia, joka saa meidät odottamaan jotain äärimmäistä silloinkin, kun suht tavallista pukkaa. Susi tulee -uutisointi nakertaa luottamusta. Sitten ei älytä olla valppaina, kun se susi oikeasti tulee.
Sotkemmeko käsitteet ilmasto ja sää? Kun ilmastonmuutos syystäkin ahdistaa, alkaa myös jotakuinkin normaali säätilan vaihtelu tuntua uhkaavalta. Kummastelemme kevään ailahtelevuutta ja vaikkapa kylmää vappua, vaikka takavuosina saattoi nähdä juhannuksenakin huussin katolla lunta. Ja molempina on nautittu myös auringosta.
Seija Paasonen, tv:stä tuttu meteorologi, pistää sääasiat oikeisiin mittasuhteisiin sanoessaan, ettei mieti säätä, kun elämässä tapahtuu jotain todella merkittävää. Hyvä neuvo meille sääuutisaddikteille ja säädraaman tuottajille.
Pakko suomalaisena on kuitenkin tätä toivoa: Kunpa tänä kesänä sataisi viimevuotista vähemmän. Ettei harmaudesta tulisi läpivuotinen mielentila.