Yrittäjien suuri lukumäärä ei kerro kansantalouden tehokuudesta.
Teksti:
Sisko Savonlahti

”Yt:t uhkaavat koko ajan, eikä kukaan ei ole suojassa”, sanoo Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala. Hän kirjoitti Työelämän huonontumisen lyhyt historia –kirjan vuonna 2004 – eikä koe suomalaisen työelämän juuri parantuneen vuosien saatossa.

Suomessa on 273 000 työtöntä. Yrityksiä on noin 280 000.

Kun mediassa hehkutetaan kasvuyrityksiä ja niiden tekemiä voittoja, voi itsensä työllistäminen kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Ja silloin se vasta hyvältä kuulostaakin, jos töitä ei muuten ole.

Siltala sanoo, että ”vastentahtoisia pakkoyrittäjiä” on Suomessa 30 000 tuhatta.

”Alat ovat monenlaisia, mutta niitä yhdistää se, että työt on helppo ulkoistaa.”

Sellaisia ovat esimerkiksi siivoojan, kääntäjän ja toimittajan työt. Samaisilla aloilla tuloja ei voi maksimoida tehtailemalla sarjatuotantoa: esimerkiksi kääntäjän työtehtävät ovat aina erilaisia. Siksi palkkapussissa näkyy ja tuntuu, kun töiden määrä on sama kuin aiemmin, mutta yrittäjänä eläkkeet ja kirjanpidot täytyy maksaa itse. Tulotaso tuppaa jäämään alhaiseksi. Siltala onkin huolissaan pakkoyrittäjien tulevaisuudesta. Jos heillä on varaa maksaa vain eläkkeen minimi, voi yrittäjyys tulla kalliiksi.

”Pitäisi tunnustaa, että nämä eivät ole yrittäjiä vaan jotakin palkansaajan ja yrittäjän väliltä”, Siltala sanoo.

”Kyseessä ei ole enää mikään pieni vähemmistö.”

Pakkoyrittäjyys leikkaa sosiaaliturvaa

Yrittäjyys on perinteisesti houkutellut ihmisiä siksi, että se on ollut yhdistelmä itsenäistä työskentelyä, vapautta ja riskejä. Juha Siltalan mukaan riskit ovat säilyneet, mutta vapaus on pudonnut yrittäjyydestä pois niiden osalta, joiden on ”myytävä osaamisensa markkinoita hallitsevan välittäjän kautta”.

”Eläkemaksut ja sairaskulut menevät omaan piikkiin”, Siltala sanoo.

Siltala sanookin työelämän olevan nykyään joustavaa, koska on olemassa joukko ihmisiä, joka tulee töihin tarvittaessa. Eihän heillä ole vaihtoehtoja. Työn tilaajalle diili on tietysti hyvä.

Mutta mitä ne riskit sitten ovat? Siltala poimii esimerkin Yhdysvalloista. ”Siellä Uber-kuskin on otettava vastaan melkein kaikki kyydit, olivatpa ne miten lyhyitä tahansa tai pitipä ne ajaa miten vaarallisella alueella tahansa.”

Yrittäjyys ei automaattisesti tuo vaurautta

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja, ekonomisti Jaakko Kiander on vertaillut yrittäjyyttä eri maissa. Hän on havainnut, että yrittäjiä on paljon Välimeren maissa.

”Paikoissa, joissa työmarkkinat toimivat huonosti”, hän sanoo ja lisää:

”Siellä ainoa tapa työllistyä on ryhtyä työllistämään itse itsensä.”

Kiander pitää Suomen nykyistä, yrittäjyysmyönteistä ilmapiiriä myönteisenä asiana, joskaan yritysten määrän itsetarkoituksellinen kasvattaminen ei hänen mielestään olisi fiksua. Kiander sanoo pakkoyrittäjyyden olevan hankala asia ja ymmärtää, että yrittäjän eläketurva voi jäädä pieneksi.

”Journalismi ja teatteriala työllistävät vähemmän ihmisiä kuin ennen, ja juuri niillä aloilla työn myynti voi jäädä vähäiseksi. Jotta työskentely olisi kannattavaa, pitäisi olla riittävä liikevaihto.”

Pienten ja keskisuurten yritysten etu- ja palvelujärjestö Suomen Yrittäjät kertoo tavoitteensa olevan se, että ”menestyviä yrityksiä ja yrittäjiä on enemmän ja yrittäjien taloudellinen ja sosiaalinen asema paranevat”.

Yrittäjäjärjestön neuvo: Pohdi toki kannattavuutta!

Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Atte Rytkönen sanoo, että kannattavan yritystoiminnan edellytyksiä lisäämällä ja työllistämistä helpottamalla on mahdollista parantaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. Kukapa ei haluaisi menestyvää yritystä. Mutta entä ihmiset, joiden ammatissa ei enää saa vakituisia töitä. Onko heidän alettava yrittäjäksi?

”Itsensä työllistäminen yritystoiminnan kautta on lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto kuin se, ettei ihmisellä ole mitään työtä”, Rytkönen kommentoi.

”Aina on kuitenkin totta kai syytä pohtia oman yritystoiminnan harjoittamisen kannattavuutta.”

Sovella yrittämistä elämäntilanteeseen!

Juha Siltala sanoo, että työ kannattaa suuremmalla todennäköisyydellä, jos pääsee asioimaan suoraan asiakkaiden kanssa. Hän myös toivoo, että töitä annettaisiin tehtäväksi kaikenlaisille ihmisillle.

”Vanhemmatkin ihmiset jaksavat tehdä vähän, ja nuoret voivat olla innokkaita, vaikkei heillä vielä olisikaan työkokemusta. Globalisaatiosta huolimatta meillä riittää hoitamista, kouluttamista, ja paikkojen kunnostamista tässä homekoulujen maassa.”

Yrittäminen sopii tiettyyn elämäntilanteeseen ja siitä voi nauttia – mutta helpompaa se on aina silloin, kun muut elämän osa-alueet ovat tukevalla pohjalla.

”Ei saa olla asuntovelkaa ja lapsien on hyvä olla siinä vaiheessa etteivät vaadi huomiota ja läsnäoloa”, Siltala pohdiskelee.

”Suomalaiset yrittäjät arvostavat monesti enemmän riippumattomuutta verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa on enemmän kasvuhakuisuutta. Harva ihminen kuitenkaan on riskihakuinen ja kilpailuhaluinen”, hän sanoo.

”Työlle ei haluta uhrata Suomessa koko elämää, vaikka se onkin säilyttänyt arvonsa. Vapaa-aika ja perhe ovat kiilanneet sen rinnalle.”

X