Palaako pinna herkästi liikenteessä? Liikenneraivo voi tappaa – Näin hillitset tunteesi

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Istock
Liikenteessä pinna palaa mitättömistäkin asioista. Mistä raivokas liikennekäyttäytyminen kumpuaa?

Liikenteessä ei aina tule ajatelleeksi, että se on sosiaalista toimintaa. Sen tietää Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen, joka on erikoistunut liikenteen psykologiaan.

”Liikenteessä olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja lopulta toimintamme heijastuu toisiin tienkäyttäjiin niin hyvässä kuin pahassa.”

Monia sapettaa, kun täytyy hidastella – ja varsinkin silloin, jos on kiire. Liikenneturvan vuonna 2015 julkaistussa kyselytutkimuksessa kuusi kymmenestä vastanneesta myönsi ärsyyntyneensä liikenteessä.

Useimmiten mielenkuohut haihtuvat nopeasti, jos niihin ei jää vellomaan. Mutta toisinaan niin kutsuttu liikenneraivo roihahtaa.

Liikenneturvan selvitysten perusteella liikenneraivo ilmenee tavallisesti tööttäilynä, keskisormen heristämisenä, perässä roikkumisena ja kiilailuna.

Raivokkuus liikenteessä ja tahallinen vahingonteko ovat Suomessa onneksi hyvin harvinaisia ilmiöitä. Sitä vastoin melko yleistä on esimerkiksi ”näpäyttäminen” vaikkapa täpärällä ohittamisella.

Ärtyneisyys voi leimahtaa hyvinkin pienestä seikasta.

”Toinen unohti laittaa vilkun päälle. Keskittyminen herpaantuu ja ärtymystaso kasvaa”, Kaistinen havainnollistaa.

© Istock

➻ Mitkä psykologiset tekijät aiheuttavat raivoa liikenteessä?

Liikennetilanteet tulevat eteen nopeasti ja menevät useimmiten myös nopeasti ohi. Jos tilanteessa koetaan olevan jotain epäselvää, virheellistä tai muuten tavallisuudesta poikkeavaa, tunteet voivat nousta pintaan nopeastikin.

Yhteisössä esiintyy paljon vaihtelua agg-ressiivisuuden osalta. Joillakin on pinna kireämmällä kuin toisilla, mikä sinällään on normaalia. Raivostumistakin on eri laatuja: joillakin se on laadultaan räjähtävämpää kuin toisilla.

Noin kuudennes liikennöitsijöistä ilmoittaa, että syy kulloiseenkin mielialaan kumpuaa liikenteestä. Sen sijaan reilu neljäsosa tunnistaa mielialan johtuvan perhe-elämästä tai ihmissuhteista. Kymmenesosaa rassaa työ.

Liikenteessä saatetaan olla tavallaan jatkuvassa pienessä ylivireystilassa. Koska tilanteet ovat hyvin nopeita, pienempikin poikkeama oletetusta voi säpsäyttää ja saa toisinaan kiehahtamaan yli.

Paras torjuntakeino on ennakointi. Kannattaa lähteä 5–10 minuuttia aikaisemmin liikkeelle, pitää riittäviä turvavälejä muihin liikkujiin ja ilmoittaa ajoissa ja selkeästi muille, mitä aikoo seuraavaksi tehdä.

 

➻ Miten kuskit perustelevat itselleen vastuutonta käyttäytymistä?

Liikenteessä vaikuttaa harha, jonka mukaan itsellä on muita parempi kyky ja moraali. Kuljettaja olettaa, että tilanne on hänellä hallinnassa, ja riskiä ei ole. Kiilaamisessakin lähtökohta on tavallisesti se, että näin osoitetaan mielipidettä eikä kolaria ajeta.

Huhtikuussa 2018 julkaistussa Liikenneturvan kyselytutkimuksessa vastanneista 95 prosenttia ilmoitti jättävänsä riittävän turvavälin ohituksen jälkeen. Kuitenkin vain kolmannes autoilijoista koki, että muut jättävät riittävän turvavälin.

”Minä vastaan muut” -harha löytyi kaikista kysytyistä liikkumisen muodoista. Käsitys siitä, miten toiset kuljettajat huomioivat muita tiellä liikkujia, oli järjestelmällisesti huonompi verrattuna arvioon omasta käytöksestä.

Tulos päti riippumatta siitä, oliko kyseessä turvavälin pitäminen, tilan antaminen, sujuvuuden lisääminen, pyöräilijän ohittaminen tai toisen kiittäminen.

➻ Miksi muiden käytös tiellä herättää niin helposti närää?

Omaa virhettä katsotaan helposti läpi sormien, kun taas toisen virheet korostuvat. Oma virhe oli luonnollisesti vahinko, kun taas toinen oli ajattelematon pölvästi. Todellisuudessa emme tiedä toisen liikkujan ja hänen päivänkulustaan yhtään mitään.

Toisiin liikkujiin liitetään jatkuvasti ominaisuuksia, joista ei voi oikeasti olla mitään tietoa. Autoillessa suurin osa tavallisista kommunikaation vihjeistä – kuten eleet, ilmeet, lauseet ja äännähdykset – jäävät näkymättömiin, jolloin kommunikaation sisältöä ja sävyä on mahdoton tulkita.

Omaa negatiivista toimintaa tulkitaan usein ulkoisista, tilapäisistä ja muiden sisäisistä, pysyvistä syistä johtuvaksi.

Koska toisten toiminnan todellisia syitä ei liikenteessä usein tiedetä, on oman mielenmaiseman kannalta edullisempaa tulkita niitä neutraalisti tai positiivisesti. Näin pysyy hyvällä mielellä ja välttää turhat kiukustumiset.

© Istock

Mitä pitäisi tiedostaa itsessään, jotta maltti säilyisi liikenteessä?

Liikennekiukku ei ole parantumaton sairaus tai tauti, joka kerran tarttuessaan uusiutuu pienimmästäkin altistumisesta.

Negatiiviseksi koettu palaute voidaan ottaa vastaan myös tyynesti. Jos hermostuttaa tai ”nuppi kiehahtaa”, tärkeintä on pitää oma käytös järkevänä. Tunteiden heräämiselle ei voi mitään, mutta niiden vaikutuksia voi hallita.

Kun tilanteen pystyy tulkitsemaan neutraalisti tai jopa myönteisesti, kiukun tunne vähenee. Se vähentää suuttuneena tehtyjä huonoja päätöksiä liikenteessä.

Huonosta rutiinista voi myös päästää irti ja voi harjoitella parempaa tapaa. Esimerkiksi voi rutinoida itsensä hiljentämään hyvissä ajoin, kun näkee kävelijän jalkakäytävän reunassa.

Jos aloittaa tänään uuden tavan toimia liikenteessä, siitä voi tulla uusi tapa jo kuukaudessa. Olennaista on muistaa, että toisten toimintaan on vaikea vaikuttaa, mutta omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, millaiseksi tilanteet kehittyvät.

Asiantuntija: Jyrki Kaistinen, Liikenneturva.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

Kiukku voi olla kuolettavaa

Turhautumista lietsoo, kun oma eteneminen estyy tielle tulleen esteen takia. Kyseessä voi olla esimerkiksi hidas auto, tilaa vievä pyöräilijä tai pikkulasten kanssa kevyen liikenteen väylällä arvaamattomasti liikehtivä perhe.

Mikäli oman pään sisällä on etuajo-oikeus, siitä voi seurata ärsyyntymistä, eripuraa ja vaarallisia tilanteita. Toisen toiminnan negatiivinen tulkinta herättää ärtymystä.

Raivostunut polkupyöräilijä kaivoi esiin kirveen kimmastuttuaan jalankulkijoiden palautteesta. Tapaus sattui huhtikuussa Helsingin Taka-Töölössä.

Jalankulkijat olivat ulkoiluttamassa koiraa, kun heitä kohti pyöräili mies kovaa vauhtia. Pyöräilijä käski koiranulkoiluttajia väistämään. Kävelijät huomauttivat, että pyöräilijän tulisi kulkea pyörällään kadun toisella puolella olevalla pyörätiellä.

Seuraavaksi pyöräilijä kaivoi kassistaan kirveen, nosti sen lyöntiasentoon ja uhkasi hakata koiranulkoiluttajat. Koiranulkoiluttajat siirtyivät uhkauksen vuoksi kauemmas, ja pyöräilijä jatkoi matkaansa.

Poliisipartio löysi miehen ja toimitti Pasilan poliisivankilaan. Tapausta tutkitaan laittomana uhkauksena.

Autoilija kiilasi Helsingin Tullinpuomissa pyöräilijän eteen ja jarrutti äkisti elokuussa 2015. Sen seurauksena pyöräilijä lensi pää edellä asvalttiin. Hän kuoli vammoihinsa sairaalassa seuraavana päivänä.

Silminnäkijän mukaan tahallista törmäystä edelsi pyöräilijän ja kuljettajan riitely risteysalueella. Törmäyksen jälkeen autoilija oli paennut paikalta.

Korkein oikeus päätti huhtikuussa, että hovioikeuden antama tuomio, 2 vuotta ja 8 kuukautta ehdotonta vankeutta, pysyy. KKO:n tuomiossa huomioitiin se lieventävä seikka, että autoilijalla oli aivovamman jälkitila. Tämän takia kuljettajalla oli vaikeuksia säädellä käyttäytymistään eikä hän osannut aina ilmaista itseään oikein. Auton kuljettaja oli ollut Konginkankaan bussiturmassa vuonna 2004.

Turma oli näkynyt miehen elämässä työpoissaoloina onnettomuuden aiheuttamien vaivoihin vedoten. Asiakkaiden antaman palautteen mukaan mies oli usein tyly.

Lue myös

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

X