Pankkien irtisanomiset puhuttavat – Ari Pauna jyrähtää: ”250 pankin toimitusjohtajaa voitaisiin laittaa tekemään jotakin ’hyödyllistä'”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mikä on oikea määrä pankinjohtajia?
© iStock
Pienten paikallispankkien verkosto on osa Suomalaista aluepolitiikkaa. Raskaan hallinnon maksajaksi ovat joutuneet pankkien asiakkaat.

YT-syksy käynnistyi tiistaina Aktia-pankin ilmoituksella: enintään 110 työntekijää odottaa irtisanominen tai osa-aikaistaminen.

Mollivoittoiseen keskusteluun osallistui myös Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna, joka twiittasi: ”Koskettaa koko alaa. Lähemmäs 300 pankkia näin pienessä maassa on aivan liikaa. Nolla pois on uusi normaali.”

Ennuste kuulostaa sen verran synkältä, että soitetaan Paunalle.

Nolla pois, näinkö on?

”Kyllä. Koko Euroopassa muhii pankkialan rakennemuutos, ja se koskee myös Suomea. Me tulemme näkemään pankkien yhdistymisiä. Jos pankki haluaa toimia aidosti itsenäisesti Suomessa, sen minimikoon tulisi olla 2–3 miljardia euroa. Vasta silloin se pystyy yksinään täyttämään kaikki vaatimukset. Suomessa tähän yltää 30 pankkia.”

Pauna nostaa verrokkimaaksi Ruotsin, jossa on sata pankkia ja kymmenen miljoonaa asukasta.

Tässä kohtaa on tärkeä selventää: Pankilla Pauna ei tarkoita pankkikonttoreita, joita Suomessa on noin tuhat.

Pankit ovat yrityksiä, luottolaitoksia.

”Pelkästään OP-ryhmässä on noin 150 pankkia. Niillä kaikilla on toimitusjohtajat, hallitukset ja luottolaitosluvat.”

Paunan mukaan rakenne on liian raskas.

”Suomessa on aivan liikaa pankinjohtajia ja varsinkin pankkien toimitusjohtajia, Ainakin 250 pankkien toimitusjohtajaa voitaisiin laittaa tekemään jotakin ”hyödyllistä”, Ari Pauna sanoo.

”Turhan hallinnon purku on paikallispankkien piilevä kilpailukykypotentiaali. Mitä vähemmän toimitusjohtajia, sitä parempi asiakaspalvelu. Näin se menee.”

Aluepoliittiset pankit

Oikeastaan Suomessa on vain yksi iso pankki. Nordealla on yksi pääjohtaja ja vajaan 600 miljardin euron tase. Sen lisäksi meillä on tiheä paikallisten säästö- ja osuuspankkien verkosto. Pankkeja on suunnilleen yhtä monta kuin kuntia.

Miten tähän on tultu?

Ari Paunan mukaan syyt löytyvät 90-luvun laman ja pankkikriisin jälkipyykistä.

”Silloin luotiin nykyinen yhteenliittymälainsäädäntö. Tarkoitus oli turvata pankkipalvelut joka kuntaan. Se oli siis samalla aluepolitiikkaa. Näin pienistä pankeista tehtiin yhdessä liian isoja kaatumaan.”

Teknologian kehittyminen on kuitenkin muuttanut pankkitoimintaa paljon 90-luvun lamavuosista. Paunan mukaan Oma Säästöpankki on uuden ajan symboli.

”Paikalliset Säästöpankit löivät hynttyyt yhteen, erkaantuivat Säästöpankki-ryhmästä ja ovat nyt pörssissä.”

Mutta vaikka pankit organisoivat toimintaansa uudelleen ja lakkauttavat vanhoja työpaikkoja, kehitys luo myös uutta työtä. Näin kävi esimerkiksi 2018 OP-ryhmän jättimäisissä yt-neuvotteluissa, joissa 700 vanhaa työtehtävää lakkautettiin, tuhat uutta tuli tilalle.

”Työpaikkojen lukumäärä voi mennä plus miinus päittäin. Mutta se, miten töitä tehdään, muuttuu, johtoa myöten.”, Pauna sanoo.

Rakennemuutos tuntuu olevan pankeille vääjäämätön tosiasia. Teknologian kehitys ja kaupungistuminen ovat isoimmat syyt. Taustalla vaikuttaa myös EU:n maksupalveludirektiivi, joka avaa pankkimarkkinat kilpailulle.

”Perinteinen, monoliittinen pankkitoiminta ja finanssitavaratalot ovat murroksen edessä. Tulemme näkemään erikoistumista ja uudenlaista yhteistoimintaa”, Pauna ennustaa.

Toistaiseksi Suomen Hypoteekkiyhdistys on Suomen ainoa asuntorahoitukseen erikoistunut pankki. Se ei tarjoa asiakkailleen lainkaan maksuliikennepalveluja.

”Me olemme hyvä esinerkki perinteisten maksuliikennepankkien haastajille. Erikoistunut pienikin voi pärjätä, jos on riittävän iso, kannattava ja kansainvälinen”, Ari Pauna sanoo.

Ja tottakai on mahdollista, että myös maailman ainoalle Hypoteekkiyhdistykselle löytyy tulevaisuudessa haastajia.

X