Pappien teoista ja puheista valitetaan nyt herkemmin – Aiempaa harvempi saa tosin potkut opillisista syistä
Maataloustuottajat eivät ole ainoita pappien puheista tai kirjoituksista pillastuneita. Papeista valitetaan nykyisin tuomiokapituliin herkemmin kuin ennen, mutta harhaoppisuuskin johtaa vain aniharvoin potkuihin.
Pappien toimintaa arvostellaan nyt siinä missä muidenkin alojen ammattilaisten tekoja: aina kun siihen on jonkun mielestä syytä.
Viimeksi tällä viikolla Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ilmoitti kantelevansa lihan tehotuotantoa arvostelleen papin lehtikolumnista tuomiokapituliin. Kantelu on erikoinen, sillä yleensä valituksia tehdään pappien uskontulkintaan liittyvistä kirjoituksista.
Piispainkokouksen sihteeri Kari Kopperi kertoo, että pappien tekoja ja toimintaa koskevia valituksia ja kanteluita tulee nykyisin piispoille aiempaa enemmän. Ilmiö näkyy selvästi etenkin teologian opiskelijoiden parissa, myös jatkokoulutuksissa.
”Opiskelijat ja seurakuntalaiset ovat herkempiä kuin aikaisemmin. Ennen epäsopiva käytös saatettiin esimerkiksi laittaa papin omituisuuden piikkiin”, Kari Kopperi kertoo.
Kopperi ei ole kuitenkaan huomannut suurta muutosta tuomiokapitulin ratkaisuissa tai piispojen sinne ohjaamien tapausten määrässä: kantelut johtavat potkuihin aniharvoin.
Pappien erottamisen syyt useimmiten konkreettisia väärinkäytöksiä
Useimmiten syy pappisvirasta erottamiseen on samantapainen kuin missä tahansa muussakin työelämässä: rikollinen, epäasiallinen tai tehtävään sopimaton käytös.
Viime vuosien ratkaisuissa kyse on useimmiten ollut toistuvasta päihtyneenä toimimisesta, oman valta-aseman väärinkäytöstä ja joissain tapauksissa seksuaalisesta häirinnästä.
Yleensä papilta viedään ensin oikeudet muutamaksi kuukaudeksi. Jos tekijä ei myönnä virheitään, osoita selvää katumusta ja sopimaton käytös jatkuu, voidaan pappisoikeudet evätä kokonaan.
Pappisvirasta erottaminen on eri asia kuin työpaikasta eli papin virasta erottaminen, eikä sitä voi tehdä kevyin perustein. Pappisviran menettämisessä tuomiokapituli katsoo, ettei henkilö voi toimia papin roolissa myöskään vapaa-aikanaan.
”Pappisvirasta pidättämiseen ei riitä pieni virkaan liittyvä töppäys, vaan vaaditaan papille sopimatonta käytöstä. Hän ei tällöin voi papin palkkatyön ulkopuolellakaan hoitaa papillisia tehtäviä.”
Tuomiokapituli on ajoittain saanut kritiikkiä siitä, ettei se automaattisesti ota käsittelyyn tapauksia, joissa pappi on saanut oikeudessa tuomion. Syynä on usein se, ettei maallinen tuomioistuin ole ilmoittanut tuomiokapituliin papin tekemistä rikkeistä.
”Kun tietoa ei ole, asiaa on vaikea käsitellä”, Kopperi sanoo.
Kari Kopperi kertoo, että kapitulin päätöksiin reagoidaan eri tavoin. Toisinaan pappi myöntää erheensä, joskus erotettu kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti ja haluaa haastaa irtisanojansa.
”Pääasiassa kommunikaatio on kuitenkin inhimillistä”, Kopperi kertoo.
Viran menetys teologisten harhaoppien vuoksi on harvinaista – Kai Sadinmaata se kuitenkin uhkaa: ”Jos pappeus viedään minulta, ei se tietyllä tavalla muuta mitään”
Kai Sadinmaa käsittelee tulevassa teoksessaan vakaumusta. © Kristiina Kurronen/SKOY
On harvinaista, että pappisviran menettää opillisten kysymysten takia. Tällaisia tapauksia on vain muutama kymmenessä vuodessa.
Nyt tammikuun lopulla tuomiokapituli päätti pidättää helsinkiläisen Kai Sadinmaan pappisvirasta puoleksi vuodeksi. Kapituli perusteli päätöstä sillä, että Sadinmaa on viime aikojen puheissaan ja julkisissa kirjoituksissaan kyseenalaistanut pappeutta sekä piispojen valtaa.
Hän on myös aiemmin toiminut kirkon sääntöjen vastaisesti vihkimällä samaa sukupuolta olevia pariskuntia.
Tuomiokapituli aikoo erottaa Sadinmaan pappisvirasta, mikäli hän ei ole määräaikaan mennessä pyytänyt eroa tai osoittanut tahtoaan pysyä kirkon tunnustuksessa vetämällä sanojaan takaisin.
Kai Sadinmaan mukaan tuomiokapituli ei ole toiminut oikein, sillä se ei ole kuullut häntä kunnolla. Hän on keskustellut asiasta myös liittonsa lakimiehen kanssa.
”Kapituli ei ole missään vaiheessa kysynyt minua keskustelemaan asioista kasvotusten. He ovat katsoneet tekstejäni ja tehneet niistä päätelmiä. Luulen, että jos asiasta keskusteltaisiin avoimesti, osan mieli saattaisi muuttua”, Sadinmaa sanoo.
”Olen väsynyt taistelijan rooliin”
Päätös virasta pidättämisestä ei kuitenkaan tullut Sadinmaalle yllätyksenä:
”Tiedän, että tein asian heille helpoksi viimeaikaisilla pappeuteen liittyvillä puheillani. Olen väsynyt taistelijan rooliin, joka minulla on kirkossa ollut. Osa minusta on ajatellut, että erottakaa sitten, jotta tämä jatkuva taistelu loppuisi.”
Sadinmaa ei kuitenkaan halua luovuttaa. Hän kertoo kuulleensa luottamusmieheltään, että moni pappi on hänen tapauksestaan kuultuaan pohtinut, mitä uskaltaa sanoa ja uskaltaako kirkkoa kritisoida.
Sadinmaan pesti hautausmaapappina Malmin seurakunnassa päättyi vuodenvaihteessa. Parhaillaan hän kirjoittaa kirjaa, josta hän sai vastikään kustannussopimuksen.
Teoksen ydinteemana on vakaumus. Se käsittelee pasifisteja, jotka eivät luopuneet aatteestaan edes teloituksen edessä. Sadinmaa ei vertaa itseään heihin täysin, mutta kertoo, että teema mahdollistaa hänen oman vakaumuksensa peilaamisen ja erottamisuhan käsittelyn:
”Minua ei uhkaa varsinainen teloitus, ainoastaan symbolinen teloitus, pappeuden menettäminen.”
Sadinmaa ei koe välttämättömänä toimia pappina juuri seurakunnassa. Hän aikoo jatkaa itsensä ilmaisemista, koska pappeus on hänelle ikään kuin taiteilijuutta. Se merkitsee hänelle kutsua olla ihminen hyvässä mielessä, pyrkimystä rehellisyyteen, myötätuntoon ja avoimuuteen.
”Olen idealisti, se on vaikeaa instituutiossa. Se tuntuu väistämättä johtavan veneen keikuttamiseen. Jos pappeus viedään minulta, ei se tietyllä tavalla muuta mitään. ”