”Jos puheeseen ei panosteta, sille ei anneta myöskään arvoa” – Mikä on paremman puheen resepti?
Suomalaiset juhlapuheet, etenkin politiikassa, ovat usein saarnamaisia ja kuulostavat kömpelöiltä. Ei ihme, sillä harva johtaja tai poliitikko kirjoituttaa ne ammattilaisilla.
Yksi Suomen tuotteliaimmista puheentekijöistä on demariaktiivi Jukka Halonen. Hän kirjoitti vuosituhannen alussa avustajan roolissa niin Eero Heinäluoman kuin Tarja Halosenkin puheita.
Puheen laatiminen ja pitäminen on samanlaista työtä kuin muukin ammattiesiintyminen. Kukaan ei ole siinä ensikertalaisena hyvä, mutta taitoa voi oppia tai palkata joku muu hommaan.
Muualla johtajat ja poliitikot käyttävät puheenkirjoittajia, mutta ei Suomessa.
Mistä puhumme, kun puhumme puheenkirjoittamisesta? Ammattityöstä.
Firmoillakin omat puheenkirjoittajat
Jos et aiemmin tiennyt, että Norjan kalastusministeriössä on liuta puheenkirjoittajia, nyt tiedät.
Tämän kertoo puhetaidonkouluttaja Antti Mustakallio.
Norjassa julkisiin puheisiin ryhdyttiin tosissaan panostamaan 20 vuotta sitten. Näin on tehty myös Ruotsissa ja Tanskassa, puhumattakaan muista maista.
Yhdysvalloissa huvipuistoillakin on omat puheenkirjoittajansa. Myös Lontoon Heathrown lentokentän palkkalistoilla on puheenkirjoittaja.
”Kaikkialla maailmassa käytetään puheenkirjoittajia, mutta ei meillä”, Mustakallio sanoo.
Suomessa körötellään jälkijunassa. Suuryrityksistä Nokia on niitä harvoja, joka on julkisesti kertonut palkkaavansa johtajilleen omat puheenkirjoittajat nimenomaan tällä tittelillä.
Monissa yhtiöissä nimenomaan viestintäihmiset toimivat myös sivutoimisina puheenkirjoittajina.
Suomalaisyrityksistä Nokian toimitusjohtajalla Rajeev Surilla on päätoimiset puheenkirjoittajansa. Lluis Gene AFP / Lehtikuva
Rima alhaalla
Yksi syy saattaa löytyä syvältä historiastamme.
”Suomalaisen johtajan perusmalli kumpuaa sodistamme. Johtaja on antanut tehtävän, käskee toimintaan ja menee itse edeltä”, Mustakallio pohtii.
Silloin ei erillisiä motivaatio- tai kannustuspuheita pidetä, porukka joko seuraa tai ei seuraa.
”Jos puheeseen ei panosteta, sille ei anneta myöskään arvoa. Rima on valmiiksi alhaalla. Tarvittaessa kohtuullinen puhe on riittävä.”
Kun ei ole kysyntää, ei ole tarjontaakaan.
Ruotsissa ammattikirjallisuuden kaupoista löytyy useita puhetaidon oppaita. Suomessa kirjakaupan hyllyssä pönöttää yleensä yksi teos.
”Ruotsissa ja Norjassa retoriikkaa voi opiskella korkeakouluissa. Tanskassa on puheenkirjoittamisen koulutusohjelma yliopistossa.”
Suomessa tarjonta on suppeampaa. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa on vuosittain yksi luento puheenkirjoittamisesta.
Faktat kohdallaan
Jos kirjoittamiseen käytetään avustajia, meillä ajatellaan, että se ei ole enää ihmisen oma puhe vaan osoitus kyvyttömyydestä.
Barack Obaman pääpuheenkirjoittajan Cody Keenanin mukaan johtaja ei välttämättä tarvitse puheenkirjoittajaa, mutta presidentillä ei ole siihen hommaan enää aikaa.
”Obama kirjoitti omat puheensa ennen kuin pyrki presidentiksi. Presidenttinä hänellä oli useita puheenkirjoittajia eri hallinnonaloilta”, kertoo Mustakallio.
Ja mikä oleellisinta, hänellä oli joukko faktantarkastajia.
”Puheesta tehtiin kaksi versiota, joista toiseen merkittiin lähteet. Esitetyille väitteille etsittiin aina alkuperäinen lähde.”
Yhdysvaltain ex-presidentti Barack Obama teetti puheitaan ammattilaisilla, vaikka oli itsekin taitava sanankäyttäjä. Brendan Smialowski AFP / Lehtikuva
Aikaa ja laatua
Puheen voi kirjoittaa kahdella tavalla.
Johtaja voi kirjoittaa puheen yhdeltä istumalta ja se on siinä. Toinen tapa on hitaampi.
Aluksi puheenkirjoittaja tapaa puhujan ja keskustelee. Tässä vaiheessa puheenkirjoittajan tärkein työkalu on korvat.
”Kirjoittaja on paremminkin kätilö. Hän ei kirjoita ajatuksia suuhun, vaan koettaa saada ajatukset esiin puhujalta, etsii oikeat sanat.”
Työläydestään huolimatta tämä tapa säästää johtajan aikaa: puheesta tulee heti paremmin puhujan ”omaan suuhun sopiva”, ja siten vaikuttavampi.
Puheen tehtävä
Keskeistä on puheen päämäärä. Vaikuttamisen mahdollisuuksia on kolme.
”Puheen tehtävä voi olla vastaväitteiden kumoaminen. Toisena se, millaiseen tunnetilaan kuulijat halutaan. Kolmanneksi, minkälaisia visuaalisia mielikuvia kuulijalle jää.”
Puheen ydinpointti on puheen tärkein viesti.
”Kun puhe on pidetty, merkittävää on, mikä viesti jää kuulijan päähän soimaan.”
Puhe voi olla esitystavaltaan vaikka kuinka komea ja liikuttava, mutta jos kuulijalle ei jää siitä mitään sanomaa mieleen, vaikuttaminen on mennyt ikäänkuin hukkaan.
Lue myös: Puhekouluttaja Juhana Torkki: ”Työelämässä puhutaan luvattoman huonosti”