Parhaimmillaan tylsää, jos mitään ei tapahdu, kuvaa metronkuljettaja työtään – ”Vaatii tietynlaisen mielentilan, että tänne haluaa tulla”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Metron äänen tunnistavat kaikki helsinkiläiset ja yhä useampi espoolainen.
Metron äänen tunnistavat kaikki helsinkiläiset ja yhä useampi espoolainen. © Kuvat Pekka Nieminen / Otavamedia
Hyppää Seuran matkaan ja metroon! Kuljettaja Aleksander Rucidlo opastaa. Ovi on jo auki ohjaamoon, josta on parhaat näkymät.

’Kahdeksan minuuttia.”

Metrojunankuljettaja Aleksander Rucidlo vilkaisee kelloa.

Taukohuone on Itäkeskuksen asemalaiturin päädyssä. Kuljettajat lukevat lehtiä, näpräävät puhelimiaan. Televisiossa pyörii realitysarja Tosimiehet.

Rucidlo juo kahvin mustana.

Katon rajassa olevalle ruudulle on kuvattu Helsingin metrolinjasto, raiteet idästä länteen. Ruudulla liikkuvat eriväriset täplät. Vihreää, valkoista, muutama keltainen.

Vihreä väri tarkoittaa metron olevan etuajassa. Valkoinen on aikataulussa, keltainen minuutin tai pari myöhässä. Jos juna on yli kaksi minuuttia myöhässä, väri on oranssi.

Eihän se noin hyvältä näytä, ruuhka-aikaan, huomauttaa toinen kuljettaja.

Nyt ei ole ruuhka. Kello on muutamaa minuuttia vaille 12.

Näytöllä kuljettajien taukotilassa näkyy Helsingin metrolinjasto, raiteet idästä länteen. Metrojunankuljettaja Aleksander Rucidlo tarkistaa tilanteen.

Näytöllä kuljettajien taukotilassa näkyy Helsingin metrolinjasto, raiteet idästä länteen. Metrojunankuljettaja Aleksander Rucidlo tarkistaa tilanteen.

Asemalaiturilta Matinkylän junaan. Ohjaamoon pääsee vaunun kautta.

Helsingin metron ensimmäistä junamallia, M100, valmistettiin vuosina 1977–1984. Ajokilometrejä junalla on 892 000. Tosin mittari on nollattu muutamia kertoja vuosien varrella.

Kiihdytyksessä kuuluu Helsingin metrolle ominaista vinkuvaa ääntä. Syynä on junamallin taajuusmuuntaja, joka sääntelee sähkömoottorin pyörimisnopeutta.

Millaisesta äänestä on kyse? Sen kuulet, kun painat alta play-painiketta. Nauhoitteelle on tallennettu kahden metrojunan kohtaaminen Siilitien metroasemalla:

Tunnelin seinämiin asennetut valot välähtävät ohi, kun juna etenee pimeydessä.

”Saa tähän pitkätkin valot”, Rucidlo sanoo.

Naps! Näkyvyys paranee.

Vauhtia on 80 kilometriä tunnissa. Lujempaa ei pääse. Se on varotoimi, ettei juna syöksy raiteilta.

Aleksander Rucidlo on työskennellyt metrojunankuljettajana vuodesta 2013 lähtien.

Aleksander Rucidlo on työskennellyt metrojunankuljettajana vuodesta 2013 lähtien.

Töitä radanvarrelta

Rucidlo työskenteli aiemmin lentokentällä, turvatarkastajana. Työmatkat ja -ajat olivat pitkät.

Rucidlo toivoi muutosta. Hän kertoo ääninauhalla, miten hän päätyi metrojunankuljettajaksi vuonna 2013:

Viime vuonna Rucidlo jäi osa-aikaiseksi kuljettajaksi, töitä on pari vuoroa viikossa. Varsinaisesti hän tekee ääni- ja radiomainontaa, kauppakeskus- ja asemakuulutuksia. Metroasemillekin.

”Siellä mä välillä huutelen, että älä mene sulkeutuvien ovien väliin.”

Ääni on syvä, miellyttävä. Sitä hän treenaa vokologilla eli puhetekniikan ja äänenkäytön asiantuntijalla.

”Toivottavasti sitten joskus teen pääsääntöisesti äänimainontaa, dubbaisin leffoja ja videopelejä. Metroduuni on antanut hyvät puitteet, täällä pystyy visioimaan mitä voisin seuraavaksi kokeilla.”

Ja kuunnella musiikkia. Viimeisin kappale oli Claude Debussyn Clair de Lune.

”Luulen, että moni kuski laulelee täällä yksin. Tällainen yhden miehen singstar.”

Irtisanoutumisbuumi sotki metron

Mitä metrojunankuljettajan työ on? Pelkkää ajamista?

Ajokahvalla vauhtia ja jarrua. Valot päälle ja pois. Siinäkö se?

Rucidlo kertoo:

Jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaisesti, ajaminen sujuu.

Meneekö?

Metro ei ole loistanut otsikoissa. Länsimetron valmistuminen oli kallista ja kesti ikuisuuden. Sen jälkeen liikenne pysähteli.

Metron järjestelmissä ja laitteissa oli häiriöitä. Helmikuussa 2018 metron ajokisko katkesi pakkasten takia Herttoniemessä, samoin virtakisko Kulosaaren asemalla.

Kontulassa työmaaonnettomuus aiheutti liikenteeseen häiriön. Vanhoissa M200-junissa oli teknisiä ongelmia.

Ohjaamo on sopiva, peileistä näkee ”tarpeeksi hyvin”, sanoo Aleksander Rucidlo.

Ohjaamo on sopiva, peileistä näkee ”tarpeeksi hyvin”, sanoo Aleksander Rucidlo.

Vaikka metroliikenteen häiriöt helpottivat huhtikuussa, liikenteen täsmällisyys on heikompaa verrattuna länsimetron avausta edeltäneeseen aikaan.

Suurimpia häiriöiden syitä on ollut kuljettajapuha.

Keväällä useat kuljettajat irtisanoutuivat. Kuljettajapula heijastui liikenteeseen. Vuoroja jäi ajamatta, junissa oli tungosta.

Tällä hetkellä tilanne on parempi, vakuuttaa Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski. Uusia irtisanoutumisia ei ole enää ollut.

Pääsiäisenä kuljettajakurssilta valmistui 11 kuljettajaa. Heinäkuussa on tarkoitus valmistua 12 lisää.

”Tiukkaa tekee silti. Vuorot ajetaan normaaliaikataulussa, jos ei tule yllättäviä sairauspoissaoloja.”

Tällä hetkellä tilannetta heikentää kuljettajien kesälomakausi.

Irtisanoutuneiden kuljettajien mukaan länsimetron ohjaamot olivat puutteellisia: liian kapeat sivupeilit, puuttuva ilmastointi, huonot kuljettajanistuimet.

Se on jokaisen kuljettajan subjektiivinen kokemus, vastaa Rucidlo.

”Se on paras vastaus, minkä voin antaa.”

Hän painottaa puhuvansa vain omasta puolestaan. Hänelle ohjaamo on sopiva, peileistä näkee ”tarpeeksi hyvin”.

”Jos joku kuljettaja kokee ne ongelmaksi, hänelle se varmasti on niin”, hän sanoo ja lisää anteeksipyytävästi:

”Se on paras vastaus, minkä voin antaa.”

Yksinäistä työtä

Ikävä ja harmaa Suomen ilmasto.

Siksi metron värissä päädyttiin alumiinin sijaan oranssiin. Iloinen ja aurinkoinen väri! Laittaa ihmiset hyvälle tuulelle!

Kaupunkisuunnitelmissa Helsingin maanalainen mainittiin jo 1910-luvulla. Päätös rakentamisesta tehtiin vasta 1969, pitkän väännön jälkeen.

Ensimmäinen linja Hakaniemen ja Itäkeskuksen välillä aloitti vuonna 1982, viisi vuotta aikataulusta jäljessä.

1950-luvun suunnitelmissa metroverkko ulottui naapurikuntiin ja siihen kaavailtiin yhteensä 108 asemaa.

Nyt asemia on yhteensä 25.

Seura-video: Koe koko metromatka kahdeksassa minuutissa! Kuvaus Pekka Nieminen.

Metro on yksi Helsingin kaupunkitunnuksista. Helppokäyttöinen metro, kuten kaupungin verkkosivuilla kuvataan. Siinä on vain kaksi suuntaa: itä ja länsi.

Linjat on piirretty metrokarttaan miltei viivasuorasti.

”Ei se ole!” huudahtaa Rucidlo. ”Siis geometrisesti. On paljon mutkia ja mäkiä. Nyt mennään jyrkkää alamäkeä.”

Juna etenee Hakaniemestä kohti Helsingin yliopiston asemaa.

”Kun täällä ajaa useita kierroksia päivässä, monta vuotta, tulee immuuniksi. Näkee vain radan ja kuvittelee tämän olevan tässä.”

Mitä sitten?

Hätäpoistumiskuiluja, huoltotunneleita, haamuasemia. Pohjavesiä kerätään maanalaisiin vesialtaisiin.

Kuljettajan työpäivä kestää yleensä 8–10 tuntia. Reittivaihtoehtoja on vähän: Matinkylästä Vuosaareen tai Tapiolasta Mellunmäkeen. Lopuksi Itäkeskukseen tauolle.

Eikö työ ole yksitoikkoista?

”Mikä tahansa duuni on tylsää, jos sitä tekee tarpeeksi kauan.”

Ja työ on yksinäistä, ohjaamossa on vain kuljettaja, sanoo Rucidlo.

”Vaatii tietynlaisen mielentilan, että tänne haluaa tulla.”

”Varmaan kahdensadan vuoden päästä”

Ruoholahden vanha kääntöraide jää taakse.

Rucidlo kertoo ääninauhalla, miten radan geometria muuttuu länsimetron uuden rataosuuden alkaessa:

Länsimetro avautui 18. marraskuuta 2017. Laajennus toi metrolinjan varrelle kahdeksan uutta asemaa, raide piteni 14 kilometrillä. Yli miljardin euron rata, miltä tuntuu ajaa?

”Helvetin hyvälle.”

Vaikkei Rucidlo länsimetroa odottanut, ainakin maisemat muuttuivat.

”Se oli kiva. Täällä on kuljettajia, jotka ovat ajaneet vuosikymmeniä vanhaa rataosuutta.”

Myöhemmin tulee länsimetron kakkosvaihe, Matinkylästä Kivenlahteen.

”Se valmistuu varmaan kahdensadan vuoden päästä, kun meitä ei ole enää tällä planeetalla.”

”En jaksa mennä asioiden edelle.”

Luottavaista? Kakkosvaiheen hankesuunnitelman mukaan valmistuminen venyy vuoteen 2023 ja kustantaa lähes 1,2 miljardia euroa.

”No joo. En jaksa mennä asioiden edelle”, Rucidlo sanoo.

Miltä maan päällä näyttää?

Koivusaaren ja Keilaniemen välinen rataosuus kestää pisimpään, kolme minuuttia.

”Hetkinen. Laru on vielä Helsinkiä… Seuraavaksi taitaa olla Espoon ensimmäinen asema”, Rucidlo pohtii.

”Voi olla että valehtelen, kannattaa katsoa vielä Googlesta.”

On se. Miltä maan päällä näyttäisi?

”En ole koskaan ajatellut missä tällä hetkellä mennään. Kun en ole espoolainen… en tiedä.”

Suurin piirtein Länsiväylän alapuolella.

Lauttasaaren metroasemalla.

Lauttasaaren metroasemalla.

Koko länsimetron rataosuus taitetaan maan alla. Tunnelit ovat vanhaa rataosuutta leveämmät.

Lisäksi kaikilla uusilla asemilla on oma arkkitehtuurinsa. Esimerkiksi Lauttasaaren teema on vesi, Tapiolassa avoin tila ja taustavalaistut lasiseinät.

Metrojuna pysähtyy Keilaniemen asemalle. Metallinhohtoa, viileitä sävyjä. Katossa valoputkista koostuva taideteos.

”Tämä on jotenkin magee asetelma.”

Milloin pitää jarruttaa?

Ei tullut automatisoitua junaa. Länsimetron myötä piti siirtyä kuljettajattomaan liikenteeseen. Projekti on jäissä, Helsingin ja Siemensin hanke epäonnistui.

Suunnitelmien mukaan automatisointi valmistuu 2020- ja 2030-lukujen taitteessa.

Siihen asti kuljettaja istuu ohjaamossa ja säätää vauhdin. Mistä tietää milloin pitää kiihdyttää? Tai jarruttaa?

Rucidlo on aiemmin kouluttanut uusia kuljettajia.

”Mulla on sellainen nyrkkisääntö, että junia ei ajeta silmillä vaan perseellä.”

Jokainen juna käyttäytyy eri tavalla. Ne pitää tuntea.

Seura-kartta: Kun klikkaat metroasemia, pääset lukemaan yllättäviä faktoja asemista. Kartan kuvat Topi Eskelinen.

Vauhti on 65 kilometriä tunnissa, Tapiolan aseman päädyssä. Sitten jarrutetaan. Jos on jyrkkä alamäki, jarrutetaan aiemmin.

Rucidlo etenee jarruporrasta asteittain. Neljännellä portaalla metro pysähtyy.

”Vitonen on kiskojarru. Jos vetäisin sen pohjaan vikoilla metreillä, tuntuisi aika pahalle. Siellä olisi mummot nurin.”

Tosin talvella pitää käyttää sitäkin. Kun märkä raide pakastuu, siitä tulee luistinrata.

”Nyt laittaisin aurinkolasit päähän”

Ovet auki, matkustajat kyytiin. Opastimen valo vaihtuu vihreäksi 15 sekuntia ennen lähtöä. Ovet kiinni.

”Seuraavaksi Matinkylä, se on pääteasema. Nopeasti menee aika.”

Rucidlo seuraa peileistä asemalaituria. Sitten kääntöraiteelle. Mistä tietää junan olevan tyhjä? Ei mistään.

”Joskus ihmiset nukkuvat siellä tai teinit pitävät hauskaa, koska metro ja kääntöraiteet.”

Kääntöraiteella vaihtuu ajopää. Toiseen päätyyn mennään ulkokautta.

Meren päällä. Kalasatama edessä, Itä-Helsinki takana.

Meren päällä. Kalasatama edessä, Itä-Helsinki takana.

Rucidlo tarkastaa paperista lähtöajan. Matinkylästä kello 12.44.

Juna seisoo asemalla. Peileistä näkee, ettei kukaan jää ovien väliin. Ja voi seurata matkustajia.

”Kun ajoin vakkarina, paljon arkiaamuja, tuli aina vakiomatkustajia kyytiin. Jos huomasi, että joku puuttuu, mietti heti missähän se tyyppi on, mitähän sille on käynyt.”

Asemavälit tuntuvat ohjaamosta lyhyemmiltä.

”Varmaan visuaalinen juttu.”

Koska ohjaamosta näkee seuraavan aseman ennen matkustajia.

Sörnäisen aseman jälkeen Rucidlo kehottaa varautumaan.

”Jos olisi aurinkolasit, laittaisin ne päähän.”

Juna nousee tunnelista maan pinnalle. Rucidlo siristelee silmiään ja irvistää. Onneksi on pilvistä.

Kuittaillaanko kuljettajille?

Puotilan asemalla kaksi naista juoksee kohti metroa hymyillen anteeksipyytävästi.

Outoa juosta, ajattelevat kuljettajat. Junia kulkee niin tiheästi. Arkisin ruuhka-aikaan esimerkiksi Kampin ja Itäkeskuksen välillä metro kulkee 2,5 minuutin välein.

”Totta kai saa juosta, mutta on se vähän huvittavaa, jos sieltä tulee äiti kahden lapsensa ja rattaiden ja kauppakassien kanssa ja voi herranjumala! Kun sinne metroon pitää päästä.”

”Nämä ovat halpoja hupeja kuljettajille.”

Sitten on koomista seurata peileistä mitä matkustajat tekevät.

”Kun vanhojen junien vaunuissa on kolme ovea, ja ihmiset jonottavat yhdestä ulos.”

”Nämä ovat halpoja hupeja kuljettajille.”

Tai keskustelut. Ohjaamoon kuulee vaikka mitä: sepelvaltimotaudeista puoluepolitiikkaan.

”Välillä muksu kiukuttelee, kun sai ampparijäden, vaikka olisi halunnut murkkujäden.”

Peileistä näkee.

Peileistä näkee.

Kello 13.32 metrojuna saapuu Vuosaareen, juuri aikataulussa. Kuuleeko kuljettajana ikinä kuittailua, jos metro on myöhässä?

”Olen aina aikataulussa.”

Tietokone raksuttaa linjakilvet kuntoon. Takaisin Matinkylää kohti.

Rucidlo selaa papereita.

”Mun täytyy kysyä milloin pitikään lähteä.”

Soitto liikenteenohjaukseen.

”Vuosaari ykkösestä, koska oli lähtöaika?”

Ja taas mennään!

Ja taas mennään!

Haastattelu ja metromatka on tehty keskiviikkona 18. huhtikuuta 2018.

X