Pariisi terrori-iskun jälkeen: ”Järkyttävät tapahtumat tuovat esiin myös ihmisten parhaita puolia”

”Ihmiset ovat tukeneet toisiaan”

Meena Kaunisto, 56, Suomen Ranskan instituutin johtaja:

”Olimme kotonani illallisella kollegoideni ja juuri Suomesta saapuneiden muotoilijoiden kanssa, kun puhelimet alkoivat yhtäkkiä piippailla, ja kuulimme mitä oli tapahtunut. Pian ulkoa kantautuivat myös hälytysajoneuvojen sireenit. Yksi tapahtumapaikoista oli joidenkin kilometrien päässä kotoani.

Tapahtumat ovat järkyttäneet kaikkia. Iso kaupunki pyrkii nopeasti normalisoitumaan, mutta on myönnettävä, että viikonloppuna täällä ei vallinnut mitenkään normaalin iloinen syksyisen viikonlopun tunnelma.

Järkyttävät tapahtumat tuovat toisaalta esiin myös ihmisten parhaita puolia. Ihmiset ovat osoittaneet toisilleen valtavasti tukea ja empatiakykyä. Hotellit tarjosivat perjantaiyönä majapaikkoja ilmaiseksi, ihmiset ottivat koteihinsa tuntemattomia yöpymään, ja vapaapäivää viettäneet lääkärit soittelivat sairaaloihin ja tarjosivat apuaan.

Olen asunut nyt kolmisen vuotta Pariisissa. Tapahtumat jättävät Pariisiin ja koko maailmaan varmasti jälkensä, mutta vielä on aikaista ennustaa, miten. Terroria vastaan täytyy taistella, ja ajaa niitä arvoja, jotka ovat elämässä tärkeitä: vapautta, iloa ja tasa-arvoa.”

”Paniikki siinä heräsi”

Laura Pörsti, 34, toimittaja:

”Olimme puolisoni kanssa viettämässä tavallista perjantai-iltaa kotona, kun saimme tiedon tapahtumista. Aikamoinen paniikkireaktio siinä heräsi – suomalaisena tällaiseen ei ole tottunut. Olimme muuttaneet takaisin tutuille kulmille Pariisiin vasta kaksi viikkoa aiemmin.

Asumme 10. kaupunginosassa ihan lähellä kahta iskupaikoista, ja olisimme hyvin voineet olla lasillisella juuri siinä kahvilassa, jonne yksi iskuista tehtiin. Katsoimme uutisia läpi yön, ja suoraa televisiolähetystä kuvattiin korttelin päästä.

Ranskalaiset lähtivät kielloista huolimatta heti lauantaina kaupungille osoittamaan kunnioitustaan iskujen uhreille. Puolen päivän aikaan myös minä ja mieheni lähdimme ulos. Oli käytävä kaupassakin.

Mielestäni ulos lähteminen oli viisain mahdollinen teko. Ei olisi tehnyt hyvää jäädä kotiin pelkäämään tuntematonta uhkaa.

Suurimman paniikin aiheutti varmaankin se, että olimme tavallaan iskujen kohteina. Iskut tapahtuivat lähellä ja uhrit olivat meidän kaltaisiamme. Vaikka yhä pelottaa ja tunnelma on vaisu, on mentävä kahviloihin ja matkustettava metrolla. Pelolle ei saa antaa valtaa.

Se on tehnyt vaikutuksen, että pariisilaiset eivät ole antaneet tapahtumien lannistaa itseään.

Elämä täällä jatkuu.

”Poikani herätti ja kysyi, mitä täällä tapahtuu”

Arja Kiisseli, 55, graafikko:

”Tulimme perjantai-iltana viikonloppureissulle Pariisiin. Meitä on tällä matkalla kaksi äitiä, joilla on samanikäiset pojat. Kaikki opiskelevat ranskaa, joten tämä on meille yhteinen kielimatka.

Asuntomme oli latinalaiskortteleissa, mistä on vain pari kilometriä iskualueelle. Perjantai-iltana olimme tiedotusmotissa, koska telkkarimme ei toiminut. Nettiyhteydet sen sijaan toimivat.

Heräsin puolen yön jälkeen siihen, että 13-vuotias poikani tuli herättämään: ”Äiti, mitä täällä tapahtuu?” Hän oli katsonut Youtubessa jotain vloggaajaa, joka puhui Pariisin iskuista. Sen jälkeen hän oli mennyt suomalaisten lehtien sivuille katsomaan uutisia.

Äitinä kaikkein pahinta oli se, että lapseni saivat tietää iskuista ennen minua.

Lauantaina melkein kaikki paikat olivat Pariisissa kiinni. Me teimme pitkän kävelyn kaupungilla. Joka puolella oli poliiseja ja sotilaita. Tilanne tuntui jo turvalliselta. Me emme pelänneet.

Tällainen matka jättää ikävän mielen. Vaikea sanoa, miten tämä vaikuttaa meidän intoomme matkustaa Ranskaan. Tällä hetkellä olo on epätodellinen. Lasten takia minun on pitänyt yrittää olla lujana. Koulu on jo luvannut järjestää heille kriisiapua.

Olemme nyt Orlyn lentokentällä lähdössä kotimatkalle. Täällä pidettiin äsken minuutin hiljaisuus. Kaikki ihmiset pysähtyivät paikoilleen. Se oli vaikuttava hetki.”

”Epätodellinen olo”

Mika Lahtinen, 27, markkinointikoordinaattori:

”Olen asunut Pariisissa nyt pari kuukautta. Iskujen sattuessa olimme tyttöystäväni ja hänen kahden kaverinsa kanssa viettämässä iltaa ravintolassa. Olimme juuri ehtineet syömään annoksemme ja juomaan yhdet oluet, kun vilkaisin kännykkääni ja huomasin, että jotain on tapahtunut. Aluksi sitä luuli väärinkäsitykseksi, mutta pian asioiden todellinen tila valkeni.

Lähdimme koko porukka tyttöystäväni kaverin luokse turvaan viiden minuutin kävelymatkan päähän. Jäimme sinne yöksi, sillä emme uskaltaneet enää lähteä kotiin. Ravintolaan kohdistunut isku oli tapahtunut noin 15 minuutin ajomatkan päästä meistä.

Tyttöystäväni on ranskalainen, ja hän asui Pariisissa jo Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tehdyn terrori-iskun aikaan. Hän on ottanut tapahtumat selvästi rankemmin kuin minä. Olihan tämä jo toinen kerta vuoden sisään, kun Pariisissa tapahtuu terrori-isku. Kenellekään tutullemme ei onneksi käynyt mitään.

Lähdin sunnuntaina pelaamaan jalkapalloa, kuten teen joka sunnuntai. Halusin palata normaaliin arkeen. Huomaan kyllä, että tapahtumat ovat vaikuttaneet jollain tapaa myös minuun. On ollut epätodellinen olo.Pahalta tuntuu myös se, että iskut kohdistuivat normaaleihin perjantai-illan aktiviteetteihin. Kun seuraavan kerran menee perjantai-iltana istumaan terassille, on varmasti vähintäänkin outo fiilis.”

”Rajavalvontaa tiukennettava”

Riitta Kaleva, 59, toimittaja:

”Olen asunut 20 vuotta Pariisissa. Iskujen aikaan olimme kotona, toisella puolella kaupunkia. Mieheni katseli telkkarista Ranska–Saksa jalkapallo-ottelua. Huomasin puhelimestani, että jotain kauheaa on tapahtunut. Käänsimme heti uutiskanavan päälle.

Jotkut poliisit ovat kertoneet, että tämä on kauhein tapaus, minkä he ovat nähneet. Rikospaikalla uhrien puhelimet ovat soineet lakkaamatta, kun huolestuneet omaiset ovat yrittäneet ottaa yhteyttä läheisiinsä. Minua järkyttää silminnäkijän kertomus, jonka mukaan terroristit ampuivat ensin niitä kohti, joiden puhelin alkoi soida.

Äitinä minulle on suuri suru uhrien vanhempia kohtaan. Oma 21-vuotias tyttäreni olisi voinut olla jossain näistä paikoista, joihin iskut tehtiin. Onneksi hän on turvassa, opiskelijavaihdossa Suomessa.

Uskon, että äärioikeisto vahvistuu joulukuun aluevaaleissa. En äänestä heitä, mutta on pakko myöntää, että Marine Le Penin ajatuksissa on perää: Ranskaan tulee maahanmuuttajien mukana myös terroristeja. Minusta Euroopan maiden pitäisi tiukentaa rajavalvontaa.

Jotkut ovat sanoneet, että meidän pitäisi jatkaa elämäämme kuin ennenkin. En tiedä pystynkö siihen. Aion varoa paikkoja, joissa on paljon ihmisiä. Juuri nyt kävelen Pariisin keskustassa Montparnassen aseman edustan ohi. Täällä on hirveän paljon sotilaita.”