Parittelusta unelmoivat kyykoiraat läimivät näyttävästi ensin toisiaan – Mystinen hemipenis antaa vaihtoehtoja voittajalle lemmenleikkeihin naaraan kanssa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kyykoiraiden tanssin palkintona on naaraan kanssa parittelu.
Kyykoiraiden tanssin voittaja pääsee parittelemaan mittelöä vierestä seuraavan naaraan kanssa. © iStock
Käärmeiden kosiomenot ovat kiehtovaa seurattavaa. Naaraat ovat koiraille vastustamattoman tuoksuisia.

Kyy- ja rantakäärmekoiraat liehittelevät naaraita ja toimivat hyvin herrasmiesmäisesti.

”Kumpikaan laji ei ole aggressiivinen soidinmenoissa, ei naarasta eikä toisia koiraita kohtaan. Olisihan se aika hullua, jos lisääntyäkseen täytyisi listiä toisia”, matelijoihin erikoistunut luontokuvaaja Lisse Tarnanen kertoo.

Sisiliskot, vaskitsat ja Ahvenanmaalla asustelevat kangaskäärmeet sen sijaan pelaavat likaista peliä.

”Ne käyttävät surutta hampaitaan ja myöskin parittelu on brutaalia toimintaa. Koiraat käyvät kiinni kuin sika limppuun ja siinä se rouva sitten on.”

Tuoksut vievät käärmekoiraat mennessään

Kun aika on oikea, rantakäärmenaaras lähettää koiraille ihanan ja vastustamattoman feromonikutsun.

”Naaraan kulkiessa siitä jää maahan feromonituoksu, jota yksikään poika ei voi vastustaa.”

Rantakäärmenaaras on kosiskelevia koiraita isompi. Koiraat kerääntyvät naaraan päälle ja ympärille, yrittävät lipittää sitä kielellään ja hankaavat itseään naarasta vasten.

Käärmeiden hännät kietoutuvat toisiinsa, kun koiraat yrittävät työntää kilpailijoidensa häntiä pois naaraan luota ja sujauttaa oman hemipeniksensä naaraan kloaakkiin.

”Kasassa voi olla poikia, vaikka kymmenen tai kolme, milloin mitenkin, mutta naaraita on aina vain yksi. Kamppailu on sopuisaa ja päättyy siihen, kun joku onnistuu valloittamaan naaraan ja muut toteavat menettäneensä pelin.”

Sen jälkeen luovuttaneet rantakäärmekoiraat lähtevät etsimään uusia houkuttelevia tuoksuja.

Rantakäärmenaaras on selvästi koiraita isompi.

Rantakäärmeen tunnistaa keltaisista niskalaikuista, mutta kaikilla laikkuja ei ole. © iStock

Rantakäärmekoiraat hierovat itseään naarasta vasten.

© iStock

Kyykoiras tanssii voittaakseen naaraan itselleen – eikä se pidä mitään itsestäänselvyytenä

Kun kyynaaraan elimistö on jälleen valmis jälkikasvun saantiin, jättää se rantakäärmeen tavoin feromonituoksun houkutellakseen koiraat luokseen.

Koiraat tanssivat keskenään keskittyen täysin toisiinsa ja vastustajansa voittamiseen.

Koiraiden painin palkintona on ihana naaras, joka odottaa rauhassa ottelun tulosta sivummalla.

”Ne yrittävät selättää toisensa, eli nostaa oman päänsä kilpailijan yläpuolelle ja kammeta kilpakumppaninsa maahan.”

Säännöt ovat selvät – purra ei saa.

”Ne läimivät toisiaan, vähän samalla tavoin kuin kirahvit tekevät käyttämällä kaulaansa.”

Taistelu on tiukkaa, mutta miestappioita ei tule.

Lopuksi häviäjä makaa selällään maassa ja poistuu voittajan hätistelemänä toisaalle. Liian pitkälle voittaja ei voi häviäjää hätistellä, sillä uudet kilpakosijat voivat yrittää naaraan luo.

”Koiraalla on kiire palata naaraan luo, ettei sinne tule joku toinen sillä aikaa liehittelemään naarasta, kun voittajakoiras on tanssimassa.”

Paras yksilö voittaa ja pääsee jatkamaan sukua

Luonnonvalinnan periaattein paras yksilö voittaa ja siksi voittajan kanssa parittelu on kannattavinta.

”Naaras jää ihan rauhassa odottamaan tanssin loppua ja aina hyväksyy voittajan, oli se kumpi tahansa. Mutta voittaja voi joutua uudestaan taistelemaan vielä jonkun toisen kanssa.”

Naaras voi paritella vielä uudelleenkin muutaman päivän päästä, joko saman tai eri koiraan kanssa.

Myös nuoremmat ja pienemmät koiraat käyvät katsomassa lisääntymisriittejä ja tuoksuttelemassa naaraita, vaikka niiden voimat eivät vielä täysimittaisiin painiotteluihin riittäisikään.

Koiraiden mystinen hemipenis

Käärmeillä on hemipenis, eli siittimiä on kaksi. Syitä rakenteeseen on pohdittu paljon, mutta aivan varmaa tietoa ei ole.

”On spekuloitu, että koiras voisi lähestyä naarasta kummalta puolelta tahansa. Olen lukenut jostain, että ne olisivat myöskin ”oikea- tai vasenkätisiä”, eli käyttäisivät toisen puolista hemipenistään mieluummin”, Lisse Tarnanen muistelee.

Aiemmin on uskottu, että kyyt ja rantakäärmeet käyttäisivät molempia siittimiään samanaikaisesti, mutta se ei pidä paikkaansa.

”Ne ovat kaksi ihan itsenäisesti toimivaa elintä.”

Muniminen onnistuu poikasten synnyttämistä useammin

Käärmenaaraat eivät pysty lisääntymään joka vuosi. Niiden vartalo on pitkä ja solakka, eikä sinne mahdu samaan aikaan ruokaa ja poikasia tai rantakäärmeen tapauksessa munia.

Kyyt ovat vielä kovemmilla kuin rantakäärmeet, sillä kyy synnyttää poikasensa. Rantakäärme munii yleensä pihakompostiin, maatuvaan merilevävalliin, lantalaan tai vastaavaan paikkaan, jossa maatuvan kasvijätteen lämpö hautoo munat poikasiksi.

Munittuaan rantakäärmenaaras on hoitanut tehtävänsä ja munat kuoriutuvat aikanaan. Rantakäärmenaaras pääsee ruokailemaan kyymammaa aiemmin.

Kun kesästä jää kauemmin aikaa saalistamiseen ja syömiseen, on rantakäärmenaaras syksyllä paremmassa kunnossa ja selviää luultavasti talvesta helpommin.

”Kyyparka synnyttää loppukesästä tai alkusyksystä, niin sillä on hirmuisen vähän aikaa syödä eli se joutuu palautumaan useamman vuoden.”

Naaraiden välivuosien aikana koiraat eivät ole kiinnostuneita niistä.

Käärmeen täytyy olla hyväkuntoinen pystyäkseen lisääntymään. Elimistö tietää, milloin lisääntyminen on taas ajankohtaista. Se on täysin automatisoitunut toiminto eikä käärme voi päättää huvittaako jälkikasvun hankkiminen vai ei.

Rantakäärmeet ovat poikasina hyvin pieniä.

© iStock

X