Näin Seuran juttu antoi Pate Mustajärven uudelle sooloalbumille alkusysäyksen – Ikurin raspikurkku avaa nyt elämäntarinaansa

Toimittaja Milla Ollikaisen juttu päättyi lauseeseen: Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä. ”Se kolahti”, Pate Mustajärvi sanoo inspiraation synnyttäneestä tekstistä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Toimittaja Milla Ollikaisen juttu päättyi lauseeseen: Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä. "Se kolahti”, Pate Mustajärvi sanoo inspiraation synnyttäneestä tekstistä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Joni Hildén

Seuran toimittaja Milla Ollikainen kirjoitti vuoden 2018 elokuussa jutun Savonrannan suurten nälkävuosien aikaisesta hautausmaasta, joka hukkuu pusikkoon ja unhoittuu.

Kyseinen Seura-lehti osui laulajana ja lauluntekijänä tunnetun Pate Mustajärven käsiin, kun hän istui konsanaan tamperelaisessa kahvilassa.

”Se juttu loppui: ”Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä.” Se kolahti”, Pate Mustajärvi muistelee käänteentekevää tekstiä.

”Ei tuollaisia viestejä nyt joka päivä tule”

Milla Ollikainen saikin tammikuussa Pate Mustajärven kumppanilta Tina Finniltä sähköpostia, jossa kerrottiin laulajan olleen niin vaikuttunut artikkelin viimeisestä lauseesta, että hän halusi myös käyttää sitä seuraavan albuminsa nimenä.

”Olin jotenkin hölmistynyt, että ei tuollaisia viestejä nyt joka päivä tule”, Milla Ollikainen kertaa tuntemuksiaan.

Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä -levyn ilmestyttyä syyskuussa selvisi samalla kansilehden tekstistä Ollikaiselle, että hänen lauseellaan oli ollut paljon suurempi merkitys Mustajärvelle kuin oli alun perin ajatellutkaan.

”Hän oli saanut prosessin liikkeelle, ja se on vielä mahtavampaa.”

Pate Mustajärveltä on ilmestynyt "Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä -levy".

Kappaleet syntyivät luottosoittajan kanssa

Artikkelin luettuaan Pate Mustajärvi oli ottanut puhelun luottosoittajalleen Ari ”Kankku” Kankaanpäälle.

”Sanoin sille, että ’mulla on levylle nimi, mutta ei ole yhtään biisiä eikä yhtään tekstiä.”

Ari Kankaanpää on ollut mukana lähes jokaisella Mustajärven soololevyllä. Parinkymmenen vuoden aikana he ovat heittäneet myös duokeikkoja yhdessä.

Nyt Kankaanpää sai pyynnön säveltää kappaleita uudelle levylle. Mies lupasi mutta lupaukseen liittyi vaatimus:

”Sillä ehdolla, että kirjoitat itse ne tekstit”, Kankku oli todennut Mustajärvelle.

Näin myös tapahtui.

Tarinoita Mustajärven tilalta

Pate Mustajärvi vietti nuoruudessaan aikaa Satakunnassa, Mustajärven kylällä. Sinne lapsuudessa ”mentiin päivä koulujen päättymisen jälkeen ja päivää ennen koulujen alkamista tultiin pois.”

Nuori Mustajärvi kuunteli sähköttömällä Mustajärven tilalla emäntien ja isäntien tarinoita 1960-70-luvun taitteessa. Myöhemmin sukunsa historiaa ja tarinoita tutkiessaan hän löysi sukulaisten kirjoituksia 1930-luvulta.

”Luin kirjoituksia, ja tajusin, että jumankauta muistan, kun tätä ja tätä tarinaa on kerrottu, kun olen ollut pieni.”

Yhdessäkin kirjoituksessa Mustajärven vaari, jota hän ei koskaan tavannut, on muistellut omaa vaariansa.

”Siitä aukesi sitten kummallisia luukkuja ja alkoi muistelemaan, että mitä kaikkea muuta on tapahtunut. Sen kaiken yhteenvetona syntyi tällainen levy.”

Kappale isästä herkisti

Uudella albumillaan rokkari avaa uuden puolen itsestään. Levyn kappaleille on vuodatettu laulajan elämäntarinaa. Kaikki levyn kappaleissa esiin tulevat henkilöt ovat koskettaneet tavalla tai toisella Ikurin raspikurkkua.

Muutama kappale menee jopa aika syvällekin miehen sieluun.

Petteri, isä ja minä oli ensin jopa vaikea laulaakin, koska se meni niin syvälle.”

Siinä kerrotaan Paten, hänen isänsä sekä siskonpojan Petterin aamuisista kalastusreissuista Mustajärvellä.

Lähdettiin kalaan, Petro, mun isä ja mä. Itse tehdyt vavat, aamun hiljaisuus ja elämä. Isä puhui vähän, kai omat paineensa. Petro nosti kalan, puu taipui saaliista. Pappa kehui poikaa, tämä tuli tarpeeseen. Kääntyi pois ja yskäisi, ja pyyhkäs kyyneleet. Haudatkaa mun sydämeni oman saaren multiin, sen puun juuren alle, jonka salama pirstaloi. Haudatkaa se syvälle ja antakaa sen olla. Ehkä joskus, jos hyvin käy, se kesäyössä soi.

”Ne aamuhetket olivat todella tärkeitä ja isävainaalle oli tärkeää, että neljältä aamulla piti nousta ja puoli viideltä piti olla veneessä”, Pate Mustajärvi  muistelee.

X