Perussuomalaisten repeämä kiihdyttää yhä tunteita - kenttä odottaa parhaita tarjouksia
Syrjään siirtyneen Timo Soinin tanssi on muuttumassa soidintanssiksi perussuomalaisten ja Sinisen tulevaisuuden välillä. Parinmuodostusta voidaan odottaa syksyn 2018 maakuntavaaleissa.
Suomen perussuomalaisimmassa kunnassa eletään odotusten täyttämissä tunnelmissa. Valtuuston puheenjohtaja Petteri Wiinamäki (ps) odottaa, millaisen madon Sinisen tulevaisuuden Lea Mäkipää lyö koukkuun.
Perussuomalaisten repeämä kiihdyttää yhä tunteita politiikan syksyn alkaessa.
Viiden istuvan ministerin ja 20 kansanedustajan kesäkuinen ryhmäloikka on verottanut puolueen valtakunnallista painoarvoa. Esimerkiksi Pirkanmaan neljästä kansanedustajasta peräti kolme loikkasi Siniseen tulevaisuuteen.
Se ei voi olla vaikuttamatta tunnelmiin paikallistasolla.
Sininen tulevaisuus kokoaa nyt rivejään keräämällä kannatuskortteja ja perustamalla piirijärjestöjä. Arvatenkin pesänjakajat ja poliittiset kaupparatsut ovat liikkeellä. Taistelu perussuomalaisten sieluista ja sydämistä käydään syvällä maakunnissa.
Puoluetoimiston työmies Matti Putkonen kuitenkin kiistää kuulleensa, että kalastelua tapahtuisi.
”Päinvastoin, kentällä on nyt todella vapautunut ilmapiiri. Sen oikein tuntee, kun ihmisten kanssa juttelee. Meidän tavoite on nostaa 2019 perussuomalaiset pääministeripuolueeksi.”
Putkosen mukaan paikallistasolla vallitsee viha ja inho loikkareita kohtaan. Työmies ei ymmärrä ajatusta, jonka mukaan perussuomalaiset ja Siniset ryhtyisivät flirttailemaan keskenään.
”En näe, että siellä keiteltäis tuvassa kahveita ja pidettäis jotain sinisiä messuja yhdistyksen puitteissa. Ei semmoinen ole missään päin näköpiirissä.”
Suunnistetaan siis Pirkanmaan syrjäiseen pohjoisreunaan kysymään, miten asia on.
Parintuhannen asukkaan Kihniötä ei turhaan kutsuta Suomen perussuomalaisimmaksi kunnaksi. Melkein puolet kihniöläisistä äänesti viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisia. Valtuustossa persut ja kepu hallitsevat tasaväkisesti, kummallakin ryhmällä on seitsemän paikkaa.
Timo Soini jätti perustamansa puolueen viime keväänä kaoottisissa tunnelmissa.
Suut sinisiksi
Petteri Wiinamäen vaimo on kattanut tuvan pöytään kahvit ja mustikkapiirakat.
Wiinamäki, 54, on asunut tässä hirsitalossa koko ikänsä. Lukaaliin kuuluu maa- ja metsätila, jonka pellot on pistetty vuokralle. Wiinamäki itse työskentelee puolustusvoimissa, hän on pelastusmestari Parkanon varastolla.
Omasta ikäpolvestaan hän kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat jääneet Kihniöön. Tämä on sitä syrjäseutua, jonka väki vanhenee. Jäljelle jääneille maalaisliiton perinne ja nimi Vennamo merkitsevät yhä jotain muuta kuin tunkkaista sketsihuumoria.
Monen kihniöläisen elämänlaatu heikkeni Suomen EU-jäsenyyden myötä. Pientilojen tarjoama elämäntapa loppui. Tehokkuusajattelu imuroi palveluja ja työpaikkoja kasvukeskuksiin. Tällaisissa kunnissa perussuomalaiset on löytänyt markkinaraon puolustamalla rakennemuutoksen riepottamia ihmisiä. Se on ainoa puolue, joka kykenee haastamaan kepulandian ikiaikaisen valta-aseman.
Wiinamäki kiinnostui paikallispolitiikasta 2012.
”Vaimo oli valtuustossa kolme kautta sitoutumaton kokoomusryhmässä. Kun hän lopetti, lähdin mukaan. Ajattelin, että kyllä siellä täytyy jonkun olla.”
Ura on edennyt nopeasti valtuuston puheenjohtajaksi.
Wiinamäki korostaa, että pienellä paikkakunnalla puolueiden välillä ei ole suurta eroa.
”Täällä kaikki tuntevat kaikki. Ei se aate ratkaise niinkään, vaan se ihminen.”
Perussuomalaisten kriisi ja Helsingin herrojen linjasota eivät herätä Wiinamäen mielessä suuria intohimoja.
”Kyllä nyt ei ole keskinäisen taistelun aika. Täällä on menossa henkiinjäämistaistelu. Meidän on taisteltava yhdessä Kihniön puolesta, jos meinataan säilyttää itsenäisyys ja ne palvelut.”
Joka tapauksessa perussuomalaisten repeäminen vaikuttaa myös Kihniössä. Paikallinen kellokas, kansanedustaja Lea Mäkipää, loikkasi kesäkuussa Sinisen tulevaisuuden riveihin. Elokuun alussa hän oli jo mukana perustamassa Sinisen tulevaisuuden piiriyhdistystä Pirkanmaalle.
Se on merkittävää. Juuri Mäkipää on syy siihen, miksi Kihniöstä tuli Suomen perussuomalaisin kunta. Hän on persuemo, jota äänestivät eduskuntavaaleissa myös keskustan ja kokoomuksen kannattajat.
Mäkipää on politiikan konkari, joka toimi 80-luvulla SMP:n varapuheenjohtajana. Soinin joukoissa hän on seissyt alusta asti, vuodesta 1995. Mäkipäällä on vaikutusvaltaa. Tuskin Wiinamäkikään olisi noussut valtuuston puheenjohtajaksi ilman Mäkipään siunausta.
Joko Kihniön perussuomalaiset ovat alkaneet vilkuilla persuemon perään?
”Kukaan ei ole ainakaan vielä ilmoittanut, että olisi lähdössä”, Wiinamäki sanoo.
Samalla hän myöntää, että tulevaisuus on täysin auki.
”Tiedän aivan varmasti, että meitä kalastellaan. Mutta kukaan ei kerro tällä hetkellä mitä aikoo.”
”Me kattellaan nyt, millaisen madon ne pistää koukkuun, kuinka pitkän ja paksun. Voi se mato olla hyväkin siinä”, hän hörähtää.
Asiaan saadaan ehkä pian selvyys. Lea Mäkipää on luvannut tulla pistäytymään kahveella Wiinamäen tuvassa.
Odotellessa maistetaan emännän leipomaa mustikkapiirakkaa.
Syödään suut sinisiksi.
Kihniö on pirkanmaalainen muuttotappiokunta.
Pitkä kuuma kesä
Presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Juha Sipilä ja moni muu ovat esittäneet arvioita, joista voi päätellä perussuomalaisten linjan muuttuneen Jussi Halla-ahon noustua puheenjohtajaksi.
Siitä Petteri Wiinamäellä ei ole mitään käsitystä.
Helsingin puoluetoimistosta tai Pirkanmaan piiristä ei ole kuulunut kesän aikana pihahdustakaan.
”Me ei tiedetä, mikä uuden perussuomalaisen puolueen linja on. Mistään ei tule tietoa, ja me ollaan täällä vaan olevinamme jotain puoluetta. Maakunnat on jätetty heitteille”, hän puuskahtaa.
Wiinamäki muistelee, että Halla-aho lupasi lähteä kiertämään kenttää.
”Ei ole miestä näkynyt. Eikä hän lähtenyt presidenttiehdokkaaksikaan. Sitä mä ihmettelen”, Wiinamäki sanoo.
”Nyt olisi saanut näkyvyyttä ja voinut kertoa, mitä ajattelee. Tämä olisi ollut näytön paikka.”
Linjan kirkastamista tarvitaan.
”Pakolaispolitiikka ei riitä teemaksi täällä Kihniössä. Yhden asian puolue ei tuu menestymään.”
Wiinamäen pettymys ulottuu kuitenkin vielä Halla-ahoa pidemmälle. Samalla se tarjoaa yhden selityksen, miksi Timo Soinin johtama puolue-eliitti tyrmättiin tylysti Jyväskylän puoluekokouksessa.
Wiinamäen mukaan puolue kadotti yhteyden maakuntiin jo Timo Soinin kaudella.
”Ehkä se jytky tuli niin yllättäen, ettei puolueen koneisto ollut valmis. Ei ollut väkeä, joka olisi osannut tehdä kenttätyötä kuntiin. Se puuttuu vieläkin. Muilla puolueilla toiminta on vahvempaa.”
Monen muun perussuomalaisen tavoin Wiinamäki on sitä mieltä, että Soini teki virheen ryhtyessään ulkoministeriksi.
”Hänen olisi pitänyt kiertää Suomessa, mutta se työ jäi tekemättä.”
Soinin nuorista, helsinkiläisistä adjutanteistakaan ei ollut kansanmiehiksi. Pettynyt kenttäväki äänesti jaloillaan.
Kaiken lopuksi Soini söi omat poliittiset eväänsä kääntämällä selkänsä perustamansa puoleen jäsenille. Jyväskylään asti SINÄ ET VOI ÄÄNESTÄÄ VÄÄRIN oli Soinin poliittisen uran johtoajatus. Vuoden 2011 jytkyvaalien alla hän kirjoitti blogissaan: ”Sinun mielipiteesi ei voi olla väärä, sillä sehän on oma mielipiteesi. Uskalletaan ja rohjetaan voittaa vaalit. Se on oikeutemme.”
”Ensin kansa tietää. Mutta sitten ei mennäkään niin kuin kansa päättää”, Wiinamäki pudistelee päätään.
Piiritasolla moni perussuomalainen kypsyttelee puoluekantaansa 2018 maakuntavaaleihin saakka. ”Veikkaan, että moni ratsastaa kaksilla rattailla”, Petteri Wiinamäki sanoo.
Yhtä köyttä -yhdistys
Lea Mäkipää, 70, kopistelee porstuassa. Hän tervehtii ystävällisesti Wiinamäen vaimoa, joka on lähdössä hammaslääkäriin.
”Oliko vaikea saada aika?”
”Ei. Minä aamulla soitin ja heti pääsin.”
”Jaahas. Minä yritin kanssa päästä, mutta syyskuussa vasta sain ajan”, Mäkipää päivittelee.
Ajatus siitä, että vaikutusvaltainen kuntapäättäjä sysätään jonon hännille, huvittaa sekä Mäkipäätä että Wiinamäkeä.
Kaksikon välit vaikuttavat muutenkin mutkattomilta.
Kihniön haasteet ovat yhteisiä: lähipalvelut, sote-uudistus ja huoli työpaikoista. Kunta on ostanut maata luonnonkauniista Pyhäniemestä samalta paikalta, johon Keihäsmatkojen Kalevi Keihänen suunnitteli 70-luvulla Seipään seksikylää. Uuden alueen hyödyntäjiä etsitään nyt Kiinaa ja Intiaa myöten.
Tällaisessa mielenmaisemassa paikallispoliitikkojen välille on vaikea kehittää syvää draamaa.
”Ei meistä oikein tule riitapukareita”, Mäkipää hymyilee.
Paineet tulevat ulkoa.
Pari päivää sitten Tampereen valtuuston perussuomalaiset erottivat Siniseen tulevaisuuteen loikanneet edustajat. Kihniöllä asia ei ole vielä ollut esillä.
”Mä olen ollut aika lailla hiljaa täällä Kihniöllä”, Mäkipää sanoo.
Hänen mukaaansa Sinisen tulevaisuuden paikallisyhdistys on jo suunnitteilla.
”Me tehdään tämä organisaatio pikku hiljaa. Minä kosiskelen näitä sitten. Ei sitä tiedä, vaikka me kaikki ollaan vielä Sinisessä tulevaisuudessa”, Mäkipää sanoo ja nojautuu isännän kainaloon.
”Sitä matoa odotellaan”, isäntä naurahtaa.
”Ehkä Lea voi olla meidän ryhmässä mukana sitoutumaton, jos niin haluaa. Samaa mieltä hän on varmaan kuntapolitiikasta kuin mekin”, Wiinamäki miettii.
Leikkimielinen ajatusleikki osoittaa, miten kapeat marginaalit pienellä paikkakunnalla on. Jos Lea Mäkipää saisi houkuteltua kolme perussuomalaista Siniseen tulevaisuuteen, uudella ryhmällä olisi neljä paikkaa valtuustossa. Se riittäisi toiseksi suurimman puolueen paikkaan.
Pienellä lisävaivalla Kihniöltä voisi tulla vaikka Suomen sinisin kunta?
”Sen näkee nyt. Ennen joulua tulee varmaan puolue perustettua”, Mäkipää toppuuttelee.
Petteri Wiinamäen mukaan moni perusuomalainen punnitsee nyt periaatteen ja rahan välillä.
”Siellä on hyviä virkoja ja luottamuspaikkoja, joista saa rahaa. Osa ehkä miettii, ottaisiko rahat vai menisikö aatteen mukana. Veikkaan, että piiritasolla on ihmisiä, jotka ratsastavat kaksilla rattailla.”
Päätöstä voi kypsytellä kaikessa rauhassa. Sinisen tulevaisuuden kohtalonhetki koittaa vasta maakuntavaaleissa.
Sikäli oli lottovoitto, että Sipilän hallitus päätti lykätä vaaleja puolella vuodella, 2018 syksyyn.
”Täytyy sanoa, että meille olisi tullut aika vipinä, jos vaalit olisi pidetty tammikuussa”, Lea Mäkipää myöntää.
Ihmisvastaiset
Eihän tämä näin voi mennä!
Kesän aikana leimakirveiden pauke on kuulunut kauas. Soinin johdolla perussuomalaiset on leimattu ihmisvastaiseksi puolueeksi.
”Emme hyväksy minkäänlaista ihmisvastaisuutta”, Pirkanmaan piiriyhdistyksen perustaja Tiina Elovaara sanoi vastikään Aamulehdelle.
Toinen teistä on siis ihmisvastainen?
”Ei. Kyllä me ollaan samanlaisia”, Mäkipää puolustautuu.
”En minä ole ihmisvastainen. Olin perustamassa tänne pakolaisten vastaanottokeskustakin. Minä itse ehdotin sitä”, Wiinamäki sanoo.
Vuonna 2015 Suomen perussuomalaisin kunta suunnitteli ostavansa tyhjillään olleen oppilaitoksen tilat yhdellä eurolla. Sitten pörssiyhtiö Pihlajalinna haistoi bisneksen. Se maksoi tiloista 50 000 euroa ja nappasi toiminnan itselleen.
”Kihniön kunta asukkaineen oli myötämielinen pakolaisia kohtaan. Niistä lapsista lähes 20 opiskeli paikallisessa yhtenäiskoulussa”, Lea Mäkipää vahvistaa.
Hän itse on saanut julkisuutta eduskunta-avustajansa Terhi Kiemungin kautta. Kiemunki sai viime joulukuussa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Helmikuussa hänet erotettiin perussuomalaisista. Sen jälkeen Kiemunki sai jatkaa Mäkipään avustajana.
Työsuhde lopetettiin vasta elokuun alussa, sillä Sinisten eduskuntaryhmässä ei ole henkilökohtaisia avustajia.
Miksi Kiemunki sai jäädä niin pitkäksi aikaa?
”Eduskunnassa avustajillakin on työsopimus. Jos Kiemunki olisi erotettu, siitä olisi tullut kovat maksamiset”, Mäkipää vastaa.
Aikanaan riita olisi mennyt käräjille. Jos Kiemunki olisi voittanut, laskun olisi maksanut Suomen valtio.
Tarkkaan ottaen avustajan erottamisesta päättää työnantaja eli eduskunta. Mäkipää olisi halutessaan voinut siirtää Kiemungin erottamisasian eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rau-hion hoidettavaksi. Rauhion mukaan tällaista keskustelua ei käyty.
Mäkipää sanoo kysyneensä Rauhiolta neuvoa. Kiemunki selvisi pelkällä varoituksella.
Lea Mäkipää sieti Kiemungin ”ihmisvastaisuutta” ja säästi veronmaksajien rahoja.
Linja pitää
Onhan Kihniön kylillä kuultu ärräpäitä. Mutta moni äänestäjä on myös kertonut ymmärtävänsä Lea Mäkipään loikkauksen.
Edustaja itse haluaa muistuttaa, millaisessa maailmassa elettiin viime eduskuntavaalien alla.
”Joka puolelta se viesti oli, että nyt teidän on mentävä hallitukseen. Se iskostui päähän, että nyt siellä ollaan eikä lähdetä maanpakoon.”
Politiikan konkari ei usko oman linjansa muuttuvan uudessa ryhmässä.
”Ei siinä mitään radikaalia uutta voi tulla. Työ ja yritystoiminta ovat meille tärkeitä. Ja me halutaan pitää koko maa asuttuna.”
Mutta pakkohan jonkun asian on muuttua. Kuinka Sininen tulevaisuus voisi muuten esittää olevansa uusi vaihtoehto?
”Mä olen sitä mieltä, että hallituksessa olo on se tärkein pointti. Me ajetaan tavallisen ihmisen asiaa niin kuin tähänkin asti. Suurin ero on siinä, että me ollaan hallituksessa ja perussuomalaiset oppositiossa.”
Yksi syy loikkauksen taustalla olivat Halla-ahon vahvat kannanotot maahanmuuttoasioissa.
”Olen itsekin maahanmuuttokriittinen. Mutta mulle on tärkeää, että me ei olla yhden asian liike.”
Mersusuomalaiset
Haastattelun jälkeen Lea Mäkipää istahtaa uuden Mersunsa valkealle nahkapenkille. Petteri Wiinamäki tulee säätämään auton nokalla olevaa johtotähteä parempaan asentoon. Wiinamäen oma Mersu on vuosimallia 1984. Auto on museorekisterissä ja sillä ajellaan vain kauniina kesäpäivinä.
Mäkipää lähtee ajamaan (hän tunnustaa olevansa surkea kuski) kohti kotia, joka sijaitsee läheisen Nerkoonjärven rannalla. Siellä hän on asunut miehensä kanssa viimeiset 20 vuotta.
Matkalla Mäkipää muistelee pitkää poliittista uraansa. Sen yksi saavutus liittyy tiehen, jota pitkin me ajamme.
”33 vuotta olen eduskunnassa ajanut asiaa Nerkoontien parantamiseksi ja päällystämiseksi. Asun itse sen varrella, mutta niin asuu moni muukin. Nyt tähän tulee 12 kilometrin matkalle piki. Bernerin kanssa me ollaan tehty nää jutut. Jos en olisi ollut hallituspuolueen edustaja, sitä rahaa ei olisi vieläkään.”
Politiikka on käsinkosketeltavaa, ei korkealentoisia visioita.
”Kaikki riippuu siitä, annatko luottamuksen, että hoidetaan asioita. Ei me olla ikinä mitään kuuta taivaalta luvattu. Yksittäisiä asioita, jos niissä voi auttaa.”
Mersu kaartaa talon pihaan. Täällä on jo asfaltti valmiina. Selän takana kohoavat raikkaat mustikkametsät, edessä avautuu järven tyyni pinta.
Tästä katsottuna tulevaisuus näyttää siniseltä.
Lue myös:
Perussuomalaisten vaalitappio – Politiikan tutkija: ”Suvakit pesivät vaaleissa persut ja rasistit”
Persuperheen hajaannus: Persujormuutus ajoi pojan kepuun
Pirkko Ruohonen-Lerner: ”Presidentti Niinistö sortui ylilyöntiin”