Seuran arkistosta: Persupoliittinen perhe

Vuoden 2013 kuntavaalien jälkeen Seura otti selvää, syntyikö perussuomalaisten vaalivoitosta kaaos vai aukeniko taivas. Tuolloin Juuassa kokonainen perhe opetteli valtuutetuiksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Martikaisten iskuryhmä Juuan valtuustossa: vierekkäin Jari ja Arvi, jonka selän takana Jonna.

Vuoden 2013 kuntavaalien jälkeen Seura otti selvää, syntyikö perussuomalaisten vaalivoitosta kaaos vai aukeniko taivas. Tuolloin Juuassa kokonainen perhe opetteli valtuutetuiksi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hannu Toivonen
Perhe valtuustosalissa.

Martikaisten iskuryhmä Juuan valtuustossa: vierekkäin Jari ja Arvi, jonka selän takana Jonna. © Harri Mäenpää

Vatsanväänteet alkoivat jo 2011 eduskuntavaa­lien jytkystä. Suomi-neidon kur­kussa pyki, kun Perus­suomalaiset ryntäsi 2012 kunnallisvaaleis­sa valtuustoihin. Puo­lue pinkaisi neljän suuren joukkoon myös kunnissa.

Jytky kakkosessa Perussuomalaiset sai 12,7 prosenttia äänistä ja 308 000 ääntä. Puolue järsi kannatusta kes­kustalta ja sosiaalidemokraateilta. Nyt valtuustoissa istuu aiemman 750 sijasta 1 200 perussuomalaista valtuu­tettua.

Kaatoivatko perussuomalaiset kun­tiin lisää hallitsemisen tuskaa vai hel­pottivatko sitä? Menimme etsimään vastausta Juukaan Pohjois-Karjalaan. Siellä Perussuomalaiset nousi kuin tyhjästä. Kuudella paikallaan se roh­musi keskustalta viisi valtuustopaik­kaa ja demareilta yhden.

Paikallisen jytkyn aallonharjalle nousi kokonainen ”persuperhe”, isä Arvi Martikainen, hänen poikansa Jari Hyykky – sukunimi on vaimon – sekä tytär Jonna Martikainen. Miten Juuasta, jossa Maalaisliitto-keskusta kauan hallitsi yksinkertaisel­la enemmistöllä, tuli uuspolitikoinnin ja taistelun näyttämö? Keitä ovat Martikaiset?

Pienviljelijän perintö

Juuan Koulutiellä meitä odottaa an­kea, marraskuinen näky. Harmaata tasankoa, laatikkomaisia rivitalonpät­kiä, ei mitään liikettä. Rivitalon oven raosta pilkistää kui­tenkin naurava silmäpari. Tähystimet kuuluvat Arvi-isälle, entiselle pienvil­jelijälle. Peltoraadannan jäljiltä hän on muuttanut melkein Juuan keskustaan.

Martikainen on persuperheen pää.

”Saa sanoa persu, mutta ei pilkallises­sa mielessä”, entinen pienviljelijä toteaa.

Puhutaanhan kommareista ja de­mareista, kepulaisista ja kokkareiden kauppakamarinulikoistakin.

”Kepu kuristi unohdettua kansaa, hävitti pienviljelijältä ammatin”, Marti­kainen sanoo suuri esikuva silmissään.

Kuten Timo Soini, myös Arvi Mar­tikainen on vennamolainen säkkiensä sydänjuuria myöten. Veikko Venna­mo ajoi viljelijän asiaa, kumarsi nu­rinpäin seteliselkärankaisille, kampesi rötösherroja lujille ja täristeli talonpo­jan tappotouhua vastaan.

Kops, kops kengät käpertyvät Mar­tikaisen porstuan kamaralle. Jo etei­sessä leijuu vastapaistetun, rukiisen karjalanpiirakan tuoksu. Ihanampaa tunnetta ei etelän ko­neleipomoiden koettelema uhri voi kohdata. Luomupiirakkaa ja munalla ryhdistettyä rasvaista, keltaista voita vapaan lehmän maidosta.

Martikaisilla sielun täyttää Pohjois-Karjalan auvo. Täällä Leevi ja Leavings lauloi ja vaihtoi farkut verkkarihou­suun, joi kaljaa auringonnousuun – ja nautti piirakkaa. ”Naapurioven takana paistettuja, aamutuimaan leivinuunista nostettu­ja”, hersyttää isäntä.

Vaimo suositteli

Juuassa uudet jakolinjat kulkevat jopa perheiden läpi. Taksiautoilija Jari Hyykyn avio­puoliso Tarja Hyykky on näet Juuan edellisen valtuuston keskustalainen puheenjohtaja.

”Kyllä, vaimo on kepulainen”, nuo­rempi Hyykky virkkaa.

Vaimo oli Juuassa 2008 vaalien ääni­kuningatar, kunnes viime vaaleissa po­litiikka jäi sikseen – ainakin melkein.

”Vielä vähän ennen 2012 vaaleja en olisi tohtinut ehdottaa Jarille eh­dokkuutta. Sitten rouva Hyykky itse tarjosi Jaria Perussuomalaisiin. Viime hetkillä ehdokkaaksi tuli myös Jonna”, isä-Martikainen sanailee pesueestaan.

Juuasta katsottuna eteläinen Suomi on kotkotusten käärmeenpesä. Euron rahaliittoon ei Martikaisten mielestä olisi kuunaan pitänyt ryhtyä.

”Virohan on naapurimaista ainoa, johon voi poiketa eurot kukkarossa. Aivan turha on siis yhteisvaluutan ja euroelämän helppoudesta jankuttaa”, Arvi Martikainen jatkaa.

”Enemmän vaeltelen itsekin itära­jan takana, laulumailla. Siellä pela­taan ruplilla ja sieltä on myös Hyyk­kien suojeltu sukunimi peräisin, menetetyiltä Karjalan kunnailta.”

Jonna katsoo isäänsä.

”Älä isä ryski taas sinne Karjalan männikköön. Juututaan sinne muuten koko päiväksi.”

Suojärven kyläpäällikkö

Sotaveteraanit, rintamalisät, Suomen itsenäisyys, kohtalon hetket 1944. Näitä seikkoja Martikaisilla lähen­nellään Vennamo-vainaan patriootti­sessa hengessä.

”Kauheata olisi, jos oltaisiin joudut­tu osaksi Neuvostoliittoa.”

Lähihoitaja Jonna on leiponut pul­laa. Leuat jauhavat, vehnänen on pa­rahultaisen herkullista, hampaatonkin pakahtuisi onnesta. Kahvia ryystellään ja härpitään viisasten teetä. Vanha Nokian soittoääni leikkaa keskustelua. Viikon luontoääni!

Sen innoittamana vanhaisäntä kai­vaa taskunsa pimeydestä oman No­kiansa. Siitä alkaa metelöidä karjalankieli­nen, Suojärven Hautavaaran kyläpääl­likkö: äijä huutelee elämästään uu­ninpankon päällä ja miten hän siellä kääntelee kylkeään kun ei muutakaan tekemistä ole. Että jotta, melkoista oopperaa. Soit­toääni taivuttaa suuvärkit riemulli­seen virneeseen.

Jälleen sihtailee Jonna silmäkul­mainsa alta, ettei isä painele Karjalan männikköön.

”Enkä kauheasti rakasta persu-sa­naakaan”, tytär happamoi.

Perussuomalaisten vaalivoitto: nollasta kuuteen

Tämän vuoden alussa kokoontui Juuan laatuaan ensimmäinen valtuus­to istuntoonsa. Jonna Martikainen oli tullut vali­tuksi vain 24-vuotiaana, 2012 vaalien Suomen lähimain nuorimpana.

Perussuomalaiset nousi nollasta kuuteen paikkaan ja 21 prosenttiin ää­nistä, ja Arvi Martikaisen perhe täytti 50 prosenttia persuryhmän paikoista. Rikoskonstaapeli evp Jaakko Ruokolainen kohotteli kulmiaan. Kepulaisena kunnanhallituksen pu­heenjohtajana hän oli uuden edessä.

”Valtuuston ensimmäinen kokous oli mylläkkä. Persut lietsoivat äänes­tysrumban”, Ruokolainen sanoo.

Martikaisen perhe kaasutti kokoon­tumisajoissa omaa kaistaansa.

”Ilmeni, että persujen muu ryhmä soitti eri säveltä perheen kanssa. Si­säiset jännitteet sähköistävät persuja, mutta kunnanhallituksessa on tehty päätöksiä sovussakin.”

Ruokolainen viittaa Väinö Hernes­niemeen (ps), hallituksen jäseneen.

”Valtuustossa perhe-Martikainen on usein eri mieltä juuri Hernesnie­men kanssa.”

Sappinesteen makua

Jarin vaimo Tarja Hyykky sai keskusta­laisilta puoluetovereilta sappinesteen makuista kritiikkiä asetuttuaan tuke­maan perussuomalaista aviomiestään.

”Vaimohan vain suoritti tehtävänsä.”

Jari Hyykky on Juuan Kennedy. Oi­valtava ja rauhallinen puhuja, hänessä on myös kansanvillitsijän vikaa. Ja ku­ten lisänimi todistaa, hän osaa hurma­ta vastustajansa. Ei isäkään huonompi ole:

”Kepu petti viljelijäväestön ja läh­ti Nalle Wahlroosin linjalle: mitä enemmän hehtaareja, sitä enemmän tukimiljoonia.”

Perhe-Martikainen siivittää valtuus­toon virkeyttä.

”Ei enää auta, että demarit sano­vat, että virkamiehet esittelevät, että valtuusto vaikenee ja vain siunaa. Juuassa ei enää pompita väsyneiden virkamiesten tahtiin.”

Saastamoisia säkeitä

Perussuomalaiset vaikuttavat kaik­keen. Kataisen hallituskin kätilöitiin 2011 vastavoimaksi perussuomalaisil­le, ja persupelon takia siitä tuli saama­ton, skandaalinkäryinen ja riitainen. Soinin porukka on nyt niin suuri, että se aiheuttaa muissa puolueissa uhkaa ja pelkoa, ei vähiten maahan­muuttajissa.

Lain kanssa törmäyksiin joutuneen H-sakin – Jussi Halla-ahon, Teuvo Hakkaraisen ja James Hirvisaaren – rinnalle asteli viimeksi Perussuo­malaisten päällikkö Lieksasta, Esko Saastamoinen, joka on kaupungin­hallituksen varapuheenjohtaja.

Hän vaati valtuustoryhmälleen uut­ta kokoushuonetta sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että samassa tilassa oli kokoontunut somaleita. Saastamoinen puhui saastuttavista somaleista. Lieksa on Juuan naapurikunta, mut­ta siellä ei tunneta maahanmuutto- eli mamukysymystä ongelmana. Vaan Saastamoinen tunnetaan.

”Käsittämätöntä, että joku voi sanoa sellaista somaleista. Meidän perhees­sä ei olla halla-aholaisia”, Jonna läm­penee.

”Emme mekään vastusta maahan­muuttajia”, isä-Martikainen kommen­toi ja katsoo poikaansa.

”Kunhan maksavat veronsa.”

Perhe sohvalla.

Jonna ja Arvi Martikainen sekä Jari Hyykky valmistautuvat perheyhtymän voimin valtuuston kokoukseen. © Harri Mäenpää

Tohtorin erikoinen

Isää, poikaa ja tytärtä kauhistuttaa. Palvelut kiskotaan Juuasta muualle. Haudotaan liitoksia. Kaiken pitäisi olla suurta. Etelässä juonitellaan. Sen sijaan, että 5 000 asukkaan kuntaa kuihdutetaan, sitä pitäisi el­vyttää.

”Palveluita heikennetään niin van­huksilla kuin lapsillakin. Ja lääkäri rymistelee Juukaan satojen kilomet­rien takaa Kuopiosta, vaikka meillä olisi puolentoista kilometrin päässä omakin. Syy: Juuan lääkäri on venä­läinen. Venäläinen puolestaan joutuu työskentelemään Joensuussa.”

Päävastustaja? Se on Martikaisen Hyykyn perheessä kysymättäkin selvää.

”Kepu. Maalaisliitto. Keskusta.”

Omatkaan eivät saa vain ylistystä.

”Hernesniemi oli sitä mieltä, ett­emme pääse valtuustoon lainkaan. Vaan sittenpä menimme sinne koko perheyhtymä.”

Karjalanpiirakat on syöty, munavoit särvitty ja sumpit lumpsautettu kur­kusta alas vatsan onkaloihin. On aika lähteä valtuustoon.

”Tervetuloa saliin seuraamaan. Saa­tetaanpa nostaa puhettakin.”

Vaimon piilovaikutusta

Ennen kokousta jututetaan vielä eri­lainen juukalainen. Hän on valtuus­ton puheenjohtaja, varatuomari Pek­ka Vainikka. Hän on demari ja hän on – Turusta.

”Suurin ero entiseen on, ettei kes­kustalla ole ehdotonta enemmistöä. Keskusta joutuu nyt keskustelemaan ja jakamaan vastuuta muiden kanssa”, Vainikka sanoo.

Nasakammin ei voisi sanoa. Taas kiinnittää Martikaisen väki sulan hattuunsa. Mutta Vainikka jatkaa:

”Eivät perussuomalaiset ole muuten vaikuttaneet, kuin että poliittisia ulos­tuloja on enemmän. He ovat kahtia ja­kautunut ryhmä, johon lisäksi rouva Hyykky vaikuttaa miehensä kautta. Asetelma on mielenkiintoinen.”

Miten Turun mies on Juukaan jou­tunut?

”Olisi liioiteltua sanoa, että vaimon kautta. Vaimon juurista vain osa on Pohjois-Karjalasta.”

Ihan kuin Tuntemattoman sotilaan Honkajoki.

Perhe kahvipöydässä

Kahvipöydässä maistuvat Jonnan pullat ja naapurin emännän piirakat. © Harri Mäenpää

Elämän kauhistus

Nuija kohoaa. Vainikka jysäyttää ko­kouksen avatuksi. Rikoskonstaapeli, kepun Ruokolainen kohentaa olemus­taan. Esityksiä, puheenvuoroja, vastalau­seita. Tunnin kinastelun jälkeen äänes­tetään siitä, kunnostetaanko vanha rakennus päiväkodiksi vai rakenne­taanko uusi.

Kuninkaaksi nousee Jari Hyykky. Hän rakentaa kaaria käsillään ja kan­nattaa uuden rakentamista. Hyykkyä vastustavat kepulaiset, de­marit, vassarit ja kokkarit – ja Hernes­niemi, persu. Hyykky  sivaltaa sarjatulta ampuma­haudastaan, säksäksäksäk. Isä-Marti­kainen rompauttelee singolla.

”Vanha rakennus olisi epäterveelli­nen, siellä on homevaara.”

Pohjoiskarjalainen kertomataide rehevöi. Kunnanhallituksen esitystä puoltaa 25 ja vastustaa kaksi jäsentä. Kaksiko – missä on Jonna? Hän äänesti muun persuryhmän mukana puolesta.

”Olen nuori ja nainen”, hän muis­tutti jo kotona.

Tällaista on demokratia. Miten lausuikaan Arvi Martikainen tupansa kahvipöydässä, suurten linjo­jen mies:

”Kun meiltä vietiin maakunnasta Karjalan prikaati, lähin varuskunta on nyt Sortavalassa. Elämän kauhis­tus. Niin vievät etelän herrat meitä Natoon.”

Juttu on ilmestynyt alunperin Seurassa 48/2013

Lue myös:

Persuperheen hajaannus: Persujormuutus ajoi pojan kepuun

 

X