Seuran arkistosta: Persupoliittinen perhe
Vuoden 2013 kuntavaalien jälkeen Seura otti selvää, syntyikö perussuomalaisten vaalivoitosta kaaos vai aukeniko taivas. Tuolloin Juuassa kokonainen perhe opetteli valtuutetuiksi.
Vatsanväänteet alkoivat jo 2011 eduskuntavaalien jytkystä. Suomi-neidon kurkussa pyki, kun Perussuomalaiset ryntäsi 2012 kunnallisvaaleissa valtuustoihin. Puolue pinkaisi neljän suuren joukkoon myös kunnissa.
Jytky kakkosessa Perussuomalaiset sai 12,7 prosenttia äänistä ja 308 000 ääntä. Puolue järsi kannatusta keskustalta ja sosiaalidemokraateilta. Nyt valtuustoissa istuu aiemman 750 sijasta 1 200 perussuomalaista valtuutettua.
Kaatoivatko perussuomalaiset kuntiin lisää hallitsemisen tuskaa vai helpottivatko sitä? Menimme etsimään vastausta Juukaan Pohjois-Karjalaan. Siellä Perussuomalaiset nousi kuin tyhjästä. Kuudella paikallaan se rohmusi keskustalta viisi valtuustopaikkaa ja demareilta yhden.
Paikallisen jytkyn aallonharjalle nousi kokonainen ”persuperhe”, isä Arvi Martikainen, hänen poikansa Jari Hyykky – sukunimi on vaimon – sekä tytär Jonna Martikainen. Miten Juuasta, jossa Maalaisliitto-keskusta kauan hallitsi yksinkertaisella enemmistöllä, tuli uuspolitikoinnin ja taistelun näyttämö? Keitä ovat Martikaiset?
Pienviljelijän perintö
Juuan Koulutiellä meitä odottaa ankea, marraskuinen näky. Harmaata tasankoa, laatikkomaisia rivitalonpätkiä, ei mitään liikettä. Rivitalon oven raosta pilkistää kuitenkin naurava silmäpari. Tähystimet kuuluvat Arvi-isälle, entiselle pienviljelijälle. Peltoraadannan jäljiltä hän on muuttanut melkein Juuan keskustaan.
Martikainen on persuperheen pää.
”Saa sanoa persu, mutta ei pilkallisessa mielessä”, entinen pienviljelijä toteaa.
Puhutaanhan kommareista ja demareista, kepulaisista ja kokkareiden kauppakamarinulikoistakin.
”Kepu kuristi unohdettua kansaa, hävitti pienviljelijältä ammatin”, Martikainen sanoo suuri esikuva silmissään.
Kuten Timo Soini, myös Arvi Martikainen on vennamolainen säkkiensä sydänjuuria myöten. Veikko Vennamo ajoi viljelijän asiaa, kumarsi nurinpäin seteliselkärankaisille, kampesi rötösherroja lujille ja täristeli talonpojan tappotouhua vastaan.
Kops, kops kengät käpertyvät Martikaisen porstuan kamaralle. Jo eteisessä leijuu vastapaistetun, rukiisen karjalanpiirakan tuoksu. Ihanampaa tunnetta ei etelän koneleipomoiden koettelema uhri voi kohdata. Luomupiirakkaa ja munalla ryhdistettyä rasvaista, keltaista voita vapaan lehmän maidosta.
Martikaisilla sielun täyttää Pohjois-Karjalan auvo. Täällä Leevi ja Leavings lauloi ja vaihtoi farkut verkkarihousuun, joi kaljaa auringonnousuun – ja nautti piirakkaa. ”Naapurioven takana paistettuja, aamutuimaan leivinuunista nostettuja”, hersyttää isäntä.
Vaimo suositteli
Juuassa uudet jakolinjat kulkevat jopa perheiden läpi. Taksiautoilija Jari Hyykyn aviopuoliso Tarja Hyykky on näet Juuan edellisen valtuuston keskustalainen puheenjohtaja.
”Kyllä, vaimo on kepulainen”, nuorempi Hyykky virkkaa.
Vaimo oli Juuassa 2008 vaalien äänikuningatar, kunnes viime vaaleissa politiikka jäi sikseen – ainakin melkein.
”Vielä vähän ennen 2012 vaaleja en olisi tohtinut ehdottaa Jarille ehdokkuutta. Sitten rouva Hyykky itse tarjosi Jaria Perussuomalaisiin. Viime hetkillä ehdokkaaksi tuli myös Jonna”, isä-Martikainen sanailee pesueestaan.
Juuasta katsottuna eteläinen Suomi on kotkotusten käärmeenpesä. Euron rahaliittoon ei Martikaisten mielestä olisi kuunaan pitänyt ryhtyä.
”Virohan on naapurimaista ainoa, johon voi poiketa eurot kukkarossa. Aivan turha on siis yhteisvaluutan ja euroelämän helppoudesta jankuttaa”, Arvi Martikainen jatkaa.
”Enemmän vaeltelen itsekin itärajan takana, laulumailla. Siellä pelataan ruplilla ja sieltä on myös Hyykkien suojeltu sukunimi peräisin, menetetyiltä Karjalan kunnailta.”
Jonna katsoo isäänsä.
”Älä isä ryski taas sinne Karjalan männikköön. Juututaan sinne muuten koko päiväksi.”
Suojärven kyläpäällikkö
Sotaveteraanit, rintamalisät, Suomen itsenäisyys, kohtalon hetket 1944. Näitä seikkoja Martikaisilla lähennellään Vennamo-vainaan patrioottisessa hengessä.
”Kauheata olisi, jos oltaisiin jouduttu osaksi Neuvostoliittoa.”
Lähihoitaja Jonna on leiponut pullaa. Leuat jauhavat, vehnänen on parahultaisen herkullista, hampaatonkin pakahtuisi onnesta. Kahvia ryystellään ja härpitään viisasten teetä. Vanha Nokian soittoääni leikkaa keskustelua. Viikon luontoääni!
Sen innoittamana vanhaisäntä kaivaa taskunsa pimeydestä oman Nokiansa. Siitä alkaa metelöidä karjalankielinen, Suojärven Hautavaaran kyläpäällikkö: äijä huutelee elämästään uuninpankon päällä ja miten hän siellä kääntelee kylkeään kun ei muutakaan tekemistä ole. Että jotta, melkoista oopperaa. Soittoääni taivuttaa suuvärkit riemulliseen virneeseen.
Jälleen sihtailee Jonna silmäkulmainsa alta, ettei isä painele Karjalan männikköön.
”Enkä kauheasti rakasta persu-sanaakaan”, tytär happamoi.
Perussuomalaisten vaalivoitto: nollasta kuuteen
Tämän vuoden alussa kokoontui Juuan laatuaan ensimmäinen valtuusto istuntoonsa. Jonna Martikainen oli tullut valituksi vain 24-vuotiaana, 2012 vaalien Suomen lähimain nuorimpana.
Perussuomalaiset nousi nollasta kuuteen paikkaan ja 21 prosenttiin äänistä, ja Arvi Martikaisen perhe täytti 50 prosenttia persuryhmän paikoista. Rikoskonstaapeli evp Jaakko Ruokolainen kohotteli kulmiaan. Kepulaisena kunnanhallituksen puheenjohtajana hän oli uuden edessä.
”Valtuuston ensimmäinen kokous oli mylläkkä. Persut lietsoivat äänestysrumban”, Ruokolainen sanoo.
Martikaisen perhe kaasutti kokoontumisajoissa omaa kaistaansa.
”Ilmeni, että persujen muu ryhmä soitti eri säveltä perheen kanssa. Sisäiset jännitteet sähköistävät persuja, mutta kunnanhallituksessa on tehty päätöksiä sovussakin.”
Ruokolainen viittaa Väinö Hernesniemeen (ps), hallituksen jäseneen.
”Valtuustossa perhe-Martikainen on usein eri mieltä juuri Hernesniemen kanssa.”
Sappinesteen makua
Jarin vaimo Tarja Hyykky sai keskustalaisilta puoluetovereilta sappinesteen makuista kritiikkiä asetuttuaan tukemaan perussuomalaista aviomiestään.
”Vaimohan vain suoritti tehtävänsä.”
Jari Hyykky on Juuan Kennedy. Oivaltava ja rauhallinen puhuja, hänessä on myös kansanvillitsijän vikaa. Ja kuten lisänimi todistaa, hän osaa hurmata vastustajansa. Ei isäkään huonompi ole:
”Kepu petti viljelijäväestön ja lähti Nalle Wahlroosin linjalle: mitä enemmän hehtaareja, sitä enemmän tukimiljoonia.”
Perhe-Martikainen siivittää valtuustoon virkeyttä.
”Ei enää auta, että demarit sanovat, että virkamiehet esittelevät, että valtuusto vaikenee ja vain siunaa. Juuassa ei enää pompita väsyneiden virkamiesten tahtiin.”
Saastamoisia säkeitä
Perussuomalaiset vaikuttavat kaikkeen. Kataisen hallituskin kätilöitiin 2011 vastavoimaksi perussuomalaisille, ja persupelon takia siitä tuli saamaton, skandaalinkäryinen ja riitainen. Soinin porukka on nyt niin suuri, että se aiheuttaa muissa puolueissa uhkaa ja pelkoa, ei vähiten maahanmuuttajissa.
Lain kanssa törmäyksiin joutuneen H-sakin – Jussi Halla-ahon, Teuvo Hakkaraisen ja James Hirvisaaren – rinnalle asteli viimeksi Perussuomalaisten päällikkö Lieksasta, Esko Saastamoinen, joka on kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja.
Hän vaati valtuustoryhmälleen uutta kokoushuonetta sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että samassa tilassa oli kokoontunut somaleita. Saastamoinen puhui saastuttavista somaleista. Lieksa on Juuan naapurikunta, mutta siellä ei tunneta maahanmuutto- eli mamukysymystä ongelmana. Vaan Saastamoinen tunnetaan.
”Käsittämätöntä, että joku voi sanoa sellaista somaleista. Meidän perheessä ei olla halla-aholaisia”, Jonna lämpenee.
”Emme mekään vastusta maahanmuuttajia”, isä-Martikainen kommentoi ja katsoo poikaansa.
”Kunhan maksavat veronsa.”
Tohtorin erikoinen
Isää, poikaa ja tytärtä kauhistuttaa. Palvelut kiskotaan Juuasta muualle. Haudotaan liitoksia. Kaiken pitäisi olla suurta. Etelässä juonitellaan. Sen sijaan, että 5 000 asukkaan kuntaa kuihdutetaan, sitä pitäisi elvyttää.
”Palveluita heikennetään niin vanhuksilla kuin lapsillakin. Ja lääkäri rymistelee Juukaan satojen kilometrien takaa Kuopiosta, vaikka meillä olisi puolentoista kilometrin päässä omakin. Syy: Juuan lääkäri on venäläinen. Venäläinen puolestaan joutuu työskentelemään Joensuussa.”
Päävastustaja? Se on Martikaisen Hyykyn perheessä kysymättäkin selvää.
”Kepu. Maalaisliitto. Keskusta.”
Omatkaan eivät saa vain ylistystä.
”Hernesniemi oli sitä mieltä, ettemme pääse valtuustoon lainkaan. Vaan sittenpä menimme sinne koko perheyhtymä.”
Karjalanpiirakat on syöty, munavoit särvitty ja sumpit lumpsautettu kurkusta alas vatsan onkaloihin. On aika lähteä valtuustoon.
”Tervetuloa saliin seuraamaan. Saatetaanpa nostaa puhettakin.”
Vaimon piilovaikutusta
Ennen kokousta jututetaan vielä erilainen juukalainen. Hän on valtuuston puheenjohtaja, varatuomari Pekka Vainikka. Hän on demari ja hän on – Turusta.
”Suurin ero entiseen on, ettei keskustalla ole ehdotonta enemmistöä. Keskusta joutuu nyt keskustelemaan ja jakamaan vastuuta muiden kanssa”, Vainikka sanoo.
Nasakammin ei voisi sanoa. Taas kiinnittää Martikaisen väki sulan hattuunsa. Mutta Vainikka jatkaa:
”Eivät perussuomalaiset ole muuten vaikuttaneet, kuin että poliittisia ulostuloja on enemmän. He ovat kahtia jakautunut ryhmä, johon lisäksi rouva Hyykky vaikuttaa miehensä kautta. Asetelma on mielenkiintoinen.”
Miten Turun mies on Juukaan joutunut?
”Olisi liioiteltua sanoa, että vaimon kautta. Vaimon juurista vain osa on Pohjois-Karjalasta.”
Ihan kuin Tuntemattoman sotilaan Honkajoki.
Elämän kauhistus
Nuija kohoaa. Vainikka jysäyttää kokouksen avatuksi. Rikoskonstaapeli, kepun Ruokolainen kohentaa olemustaan. Esityksiä, puheenvuoroja, vastalauseita. Tunnin kinastelun jälkeen äänestetään siitä, kunnostetaanko vanha rakennus päiväkodiksi vai rakennetaanko uusi.
Kuninkaaksi nousee Jari Hyykky. Hän rakentaa kaaria käsillään ja kannattaa uuden rakentamista. Hyykkyä vastustavat kepulaiset, demarit, vassarit ja kokkarit – ja Hernesniemi, persu. Hyykky sivaltaa sarjatulta ampumahaudastaan, säksäksäksäk. Isä-Martikainen rompauttelee singolla.
”Vanha rakennus olisi epäterveellinen, siellä on homevaara.”
Pohjoiskarjalainen kertomataide rehevöi. Kunnanhallituksen esitystä puoltaa 25 ja vastustaa kaksi jäsentä. Kaksiko – missä on Jonna? Hän äänesti muun persuryhmän mukana puolesta.
”Olen nuori ja nainen”, hän muistutti jo kotona.
Tällaista on demokratia. Miten lausuikaan Arvi Martikainen tupansa kahvipöydässä, suurten linjojen mies:
”Kun meiltä vietiin maakunnasta Karjalan prikaati, lähin varuskunta on nyt Sortavalassa. Elämän kauhistus. Niin vievät etelän herrat meitä Natoon.”
Juttu on ilmestynyt alunperin Seurassa 48/2013
Lue myös:
Persuperheen hajaannus: Persujormuutus ajoi pojan kepuun