Pietarin Mannerheim-reliefin sabotointi oli vastoin putinilaista politiikkaa

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Itar Tass/Lehtikuva
Marsalkka Mannerheimin muistomerkkijupakka Pietarissa on ohi. Pahoinpidelty reliefi säilyy uudella sijoituspaikalla.

Marsalkka Mannerheimin muistolaatta on ja pysyy museossa Tsarskoje Selossa, sanoo Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski.

”Ministeriö ei tule vaatimaan muistolaatan sijoittamista mihinkään pietarilaiseen rakennukseen”, Medinski muistutti uutistoimisto Tassin haastattelussa joulupäivänä.

Ilkivaltaa kokenut muistomerkki jököttää nyt ensimmäisestä maailmansodasta kertovan Ratnaja palata -museon pihamaalla noin 20 kilometrin päässä Pietarin keskustasta.

Kesäkuussa Zaharevskaja-kadulle Mannerheimin kotinurkille Pietarissa pystytetty reliefi poistettiin skandaalinkäryisesti suuren yleisön silmistä lokakuun 13. päivän iltana.

Muistomerkin haltija, Venäjän sotahistoriallinen seura, päätti, ettei muistomerkkiä restauroida. Ilkivallan jäljet, maali- ja happoroiskeet sekä kirveen iskemät, saavat jäädä paikoilleen kertomaan nyky-Venäjän historiariidoista.

”Ajattelimme, että skandaali olisi tuonut paljonkin ihmisiä museoon muistomerkkiä katsomaan, mutta niin ei käynyt”, sanoo Ratnaja Palatan johtaja Irina Natšarova.

Kävijäennätys nähtiin lokakuisena viikonloppuna, jolloin muistomerkkiä kävi katsomassa 14 ihmistä. Heistä kaksi oli suomalaisia. Natšarova tosin ei ole varma, tulivatko turistit museoon nimenomaan Mannerheimin muistomerkin vuoksi.

Kaksi Putinin miestä

Idean Mannerheimin muistomerkistä keksi kaksi presidentti Vladimir Putinia lähellä olevaa miestä, kertoo 66-vuotias pietarilainen historioitsija ja journalisti Lev Lurjev.

Toinen miehistä on 63-vuotias Vladimir Tšurov, joka johti Venäjän keskusvaalilautakuntaa vuodesta 2007 aina viime kevääseen saakka.

Vladimir Tšurov teki jo 1990-luvulla yhteistyötä Putinin kanssa työskennellessään Pietarin ulkosuhteiden komiteassa.

”Pietarin ulkosuhteista vastasi tuolloin Putin”, muistuttaa Lurjev.

Tšurov myös järjesti vuonna 2001 Putinin Suomen-matkan, jonka ohjelmaan kuului kukkien vieminen Mannerheimin haudalle.

Toinen muistomerkki-idean isä on Lurjevin mukaan Sergei Ivanov, kesällä eronnut Venäjän presidentinhallinnon johtaja. Nykyisin Ivanov on Putinin erityisedustaja luonnonsuojelua, ekologiaa ja kuljetuksia koskevissa kysymyksissä.

”Ivanov työskenteli pitkään Suomessa tiedustelijana, ja myös hän piti Mannerheimista kovasti”, sanoo Lurjev.

Ivanov oli myös läsnä muistomerkin paljastustilaisuudessa, ja Lurjevin mukaan Ivanov esiintyi jupakan jälkeen venäläisellä televisiokanavalla puolustamassa Mannerheimin muistomerkkiä.

”Putinilla ei ole pienintäkään vastenmielisyyttä Mannerheimiä kohtaan. Valtaosassa venäläisiä Mannerheim herättää sympatiaa.”

Ärhäkät bolševikit

Sen sijaan omalaatuisen poliitikon Eduard Limonovin johtamalle kansallisbolševistiselle Drugaja Rossija- eli Toinen Venäjä -puolueelle marsalkka oli natsi ja Leningradin piirityksen organisoija, ei Venäjän keisarin loppuun saakka uskollinen sotilas.

”Vaikka muistomerkin materiaali on kovaa, merkkiin jäi kirveen iskujen jälkiä. Nyt maalilla ja hapolla sotkettu, lävistetty ja hakattu muistomerkki roikkuu sen pystyttäneen vallan idiotismin merkkinä”, kirjoitti Toinen Venäjä kotisivuillaan viimeisen hyökkäyksensä jälkeen 10. lokakuuta.

Toinen Venäjä on äänekäs, mutta pieni. Mannerheim-sympatiat sen sijaan ulottuvat Lurjevin mukaan laajoihin, mutta hiljaisempiin kansanryhmiin.

”Jos Pietarissa järjestettäisiin äänestys, yli puolet kannattaisivat muistolaattaa”, hän uskoo.

Jupakka ei Lurjevin mukaan missään nimessä ollut merkki venäläisten suomalaisvastaisuudesta. Korkeintaan se kertoi lännen vastaisuudesta.

Kaupungin johto säikähti

Mutta miksi muistomerkki sitten vietiin pois?

”Kaupungin johto säikähti ja päätti viedä muistomerkin Tsarkoje Seloon”, arvioi Lurjev.

Viime kesänä Pietarissa oli riita myös pommi-iskussa 2004 kuolleen tšetšeenijohtajan Ahmat Kadyrovin mukaan nimetystä Dudergof-kanavan sillasta Etelä-Pietarissa. Tšetšeenijohtaja Kadyrov taisteli aluksi kiivaasti Venäjää vastaan, mutta siirtyi Putinin tukijaksi.

Sillan nimeäminen Kadyrovin mukaan suututti monet pietarilaiset pahanpäiväisesti, sillä Kadyrovilla ei ollut mitään sidettä kaupunkiin.

”Kaupungin johto ei halunnut siltajupakan jälkeen taas yhtä skandaalia”, tulkitsee Lurjev.

Hotelli konkurssiin

Mannerheimista on julkaistu Venäjällä runsaasti elämäkertoja ja muistelmia. Venäjän kansalliskirjaston Pietarin-toimipisteen kokoelmista löytyy Mannerheim-haulla 103 nimekettä. Niistä 64 on julkaistu 2000-luvulla.

”Mannerheim on ihminen, jonka venäläiset ja etenkin pietarilaiset tietävät varsin hyvin. He tietävät, että hän oli keisarillisen armeijan upseeri ja komentaja”, Lurjev sanoo.

Lurjevin mukaan Mannerheimia voi pitää osana luoteisvenäläistä mytologiaa. Pietari on aina suuntautunut Moskovaa enemmän länteen, ja Pietarista on matkustettu useammin Helsinkiin kuin Moskovaan.

Lurjev muistuttaa, että Pietarissa on lisäksi ollut vuodesta 2001 lähtien Marsalkka-hotelli ja siellä sijaitseva pieni Mannerheim-museo.

Špalernaja-kadulla entisessä ratsuväkirykmentin rakennuksessa sijaitsevalla hotellilla tosin menee vielä huonommin kuin Mannerheimin muistomerkillä.

”Kiinni”, lukee hotellin oveen kiinnitetyssä lapussa. Kasvillisuus on ehtinyt vallata hotellirakennuksen räystäät.

Kohuko sulki hotellin?

”Kellään ei ollut mitään hotellia vastaan, mutta hotelliyrityksellä oli dollarimääräisiä lainoja. Kun rupla sukelsi ja dollarin kurssi nousi, lainojen maksaminen ja liiketoiminta kävivät mahdottomiksi”, sanoo yrittäjä Aleksandr Agafonov.

”Olen nyt työtön, ja minulle jäivät vain suuret velat.”

Vihaamatta, rakastamatta

Entä mitä Lev Lurjev itse ajattelee Mannerheimista?

”Mannerheimissa oli sekä hyvää että pahaa”, Lurjev vastaa.

Mannerheimin julmuus näkyi Lurjevin mukaan siinä, että tämän johtama armeija perusti toisen maailmansodan aikana keskitysleirejä Petroskoihin, ja Mannerheimin ollessa valkoisen hallituksen ylipäällikkönä sisällissodassa 1918 Viipurissa ammuttiin satoja punaisia venäläisiä tai venäläisiksi oletettuja.

Toisaalta Lurjevin mukaan Mannerheim oli urhoollinen sotilas, joka taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta.

”Minussa itsessäni Mannerheim ei herätä mitään tunteita”, Lurjev sanoo.

”En rakasta enkä vihaa häntä.”

X