Poliiseihin kohdistuva väkivalta lisääntyy ja raaistuu – Traumaattisten työtilanteiden käsittelyyn haetaan apua yhä enemmän: ”Kyllä tapaukset menevät veriin ja ihon alle – ihmisiä mekin vain olemme”
Poliiseille on tarjolla järkyttävien kokemusten käsittelyyn sekä akuuttia, välittömästi annettavaa apua että pidemmän ajan jälkeen annettavaa keskusteluapua.
Poliisit kohtaavat yhä useammin väkivaltaa työtehtävissään, ja joistakin tilanteista yli pääsemiseen tarvitaan apua.
Poliisit kohtaavat väkivaltaa työssään jatkuvasti. Oikeustieteen tohtorin Henri Rikanderin keväällä julkaistun väitöstutkimuksen mukaan poliisien työtehtävissään kokema väkivalta on monimuotoistunut ja raaistunut. Poliisiin kohdistunut väkivalta on tilastojen mukaan peräti kaksinkertaistunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Kriittisten tilanteiden jälkeen paikalla olleet poliisit saavat apua trauman käsittelemiseen. Tällainen tilanne oli esimerkiksi Porvoon ampumavälikohtaus, jossa kahta poliisia ammuttiin.
”Kun jotain niin järkyttävää sattuu, se on shokki koko työyhteisölle”, puheenjohtaja Jonne Rinne Suomen poliisijärjestöjen liitosta (SPJL) sanoo.
Hänen mukaansa kriittisten tilanteiden jälkeen annettava psyykkinen tuki toimii Suomen poliisissa tällä hetkellä hyvin. Järkyttävien kokemusten käsittelyyn on tarjolla sekä akuuttia, välittömästi annettavaa apua tilanteen purkamiseen että pidemmän ajan jälkeen annettavaa keskusteluapua.
Myös työterveyden palveluita on saatavilla traumasta yli pääsemiseen.
Purkukeskustelu perustuu vertaistukeen
Poliisin oma purkukeskustelu käydään pian kriittisen tilanteen jälkeen kaikkien niiden poliisien kesken, jotka ovat joutuneet tilanteeseen.
Poliisin työsuojelupäällikkö, ylitarkastaja Salla Lepistö Poliisihallituksesta sanoo, että jokaiseen poliisin yksikköön on koulutettu kokemuksellisen purkukeskustelun ohjaajia omasta henkilöstöstä.
”Jokaisessa poliisin yksikössä toimii myös koordinaattori näiden tilaisuuksien organisoimiseksi. Poliisin oma purkukeskustelukäytäntö perustuu vertaistukeen. Purkukeskustelutukea voi antaa myös esimerkiksi työterveyshuolto.”
Halukkaat pääsevät myös posttraumatyöpajaan
Valtakunnalliset, kahdesti vuodessa järjestettävät posttraumatyöpajat tarjoavat käsittelyapua pidemmän ajan kuluttua traumatisoivasta tapahtumasta.
”Työpajat on tarkoitettu erityisen vaikeissa työtilanteissa olleiden tueksi jälkitoimena, kun kriittisen tilanteen kokemisesta on vähintään puoli vuotta. Kriittiset tilanteet vaihtelevat”, Salla Lepistö sanoo.
Työpajassa on muun muassa luentoja, vertaistukikeskusteluja ja terapiaa. Palaute on ollut positiivista.
Posttraumatyöpajaan voi hakea kuka tahansa poliisi, joka kokee tarvitsevansa sitä. Lepistön mukaan kaikki hakeneet ovat päässeet työpajaan joko hakemaansa ajankohtaan tai sitä seuraavaan.
Traumankäsittelyn kulttuuri on muuttunut
Jonne Rinne SPJL:stä sanoo, että poliisit hakevat nykyään helpommin apua työtilanteista aiheutuneiden traumojensa käsittelemiseen.
”Kulttuuri on muuttunut fiksummaksi. Muistan omilta kenttäajoiltani yhdenkin keikan, jolla kolme ihmistä ammuskeli toisiaan ja kuoli. Tehtävän jälkeen me poliisit vain joimme kahvit, vaihdoimme veriset haalarit toisiin ja lähdimme suoraan seuraavalle keikalle”, Rinne sanoo.
Tilanne ei aiheuttanut hänelle traumaa, mutta hänestä on hyvä, että nykyään vastaavia kokemuksia ei enää pureta pelkästään poliisien saunailloissa.
”Kyllä ne tapaukset menevät veriin ja ihon alle – ihmisiä mekin vain olemme. Näiden kokemusten käsitteleminen ammattimaisesti ja perusteellisesti on tärkeää.”
Vaikka poliiseihin yhä kohdistuu Rinteen mukaan paineita olla ”kovia jätkiä”, ei psykologisen avun hakemiseen nykyään ole enää yhtä korkea kynnys kuin aiemmin.
”Poliisiksi hakeutuvien on tiedettävä, ettei tässä työssä voi olla ihan herkimmästä päästä. Ennen kuin ensimmäistäkään kertaa nousee partioautoon, on poliisin tehtävä itselleen selväksi, että tässä voi sattua mitä tahansa. Sellainen liika machoilu ja kovasydämiseksi tekeytyminen on kuitenkin turhaa”, Rinne tiivistää.