Kakkaa hiekkalaatikossa ja muut porojen aiheuttamat vahingot – 10 syytä, miksi porot tunkeutuvat ihmisten pihoille

1. Porot hakeutuvat viileään

Poroilla on lain mukaan oikeus laiduntaa vapaasti maanomistuksesta riippumatta. Niiden aiheuttamat omaisuusvahingot voivat kohdistua paitsi pihojen ja peltojen kasvustolle, myös rakennuksille. Tämä johtuu usein siitä, että kesän kuumimpaan aikaan porot hakeutuvat varjoon, kuten mökkien terasseille tai rakennustyömaille.

”Talomme oli rakenteilla ja olimme juuri valaneet lattian. Ovia ei vielä ollut, joten porot tulivat kuumalla ilmalla sisälle keskeneräiseen taloon. Tätä tapahtui lukemattomia kertoja. Siellä ne viileällä laatalla makailivat”, kertoo kuusamolainen Helena Hietarinta.

Karjankasvattaja ja Kuusamon tuore kaupunginvaltuutettu Tuomo Pulkkanen taas joutui aitaamaan rakenteilla olleen navettansa työmaan, etteivät porot pääsisi sotkemaan betonivalua. Aikaisemmin ne olivat käyneet tekemässä jätöksiään myös Pulkkasen kotitalon terassille.

2. Kalju poro pakenee verenimijöitä

Poro liikkuu luonnostaan paljon. Kun pohjoisessa alkaa niin kutsuttu räkkäaika, jolloin hyttyset ja mäkärät parveilevat porojen kimpussa, poro on samaan aikaan käytännössä karvaton.

”Porolla on vuosittainen karvanvaihto käynnissä. Se on tiputtanut tuuhean talvikarvansa ja hyönteiset pääsevät käsiksi poron nahkaan. Silloin poro liikkuu todella paljon ja hakeutuu hiekkapaikoille, soramontuille ja multakasoihin”, kertoo Kuusamon Kallioluoman paliskunnan poroisäntä Sampo Siira.

Mukavan hiekkaisen makuualustan tarjoaa myös lasten hiekkalaatikko.

3. Loma-asuntoa ei laki suojaa

Poronhoitolaki velvoittaa poronomistajien paliskunnat pitämään porot poissa vakituisen asutuksen pihoilta ja viljelyksiltä, tarvittaessa aitaamalla. Kesämökkejä ja vapaa-ajan asuntoja velvoite ei koske.

”Syrjäisemmät mökit ja hiekkarannat ovat poroille paikkoja, joilla ne saavat olla usein rauhassa. Kun kesäasukas sitten palaa mökilleen pitkän tauon jälkeen, hän löytää porot tontiltaan. Joitakin se haittaa, mutta ei kaikkia”, poroisäntä Sampo Siira sanoo.

4. Laidunympäristö on muuttunut

Viimeisen 50 vuoden aikana poronhoitoalue on kokenut dramaattisia muutoksia. Metsätalous, maatalous ja teiden rakentaminen ovat pirstoneet vanhaa laidunympäristöä.

”Erämaa- ja suojelualueita on säästynyt muulta maankäytöltä parhaiten pohjoisimmassa Lapissa. Tunturialueella on vähemmän metsätaloutta”, sanoo erikoistutkija Jouko Kumpula Luonnonvarakeskuksesta.

Maanteiden lisääntyminen tarkoittaa lisääntyneitä porokolareita siellä, missä porot laiduntavat vapaina luonnossa. Samaan aikaan porojen asuinalueille on rakennettu lisää asutusta ja mökkejä, joiden pihapiirissä liikkuvat porot moni kokee riesana.

5. Aidatut porot tottuvat ihmiseen

Ravintohakuisena eläimenä poro tulee viljelyksille tai pihoille syömään. Ihmisiä ne eivät pelkää, sillä talvikaudella poroja tarhataan eteläisellä poronhoitoalueella noin neljän kuukauden ajan.

”Koska poroja ruokitaan, ne kesyyntyvät ja tulevat herkemmin ihmisten lähelle. Tämä synnyttää konflikteja maatalouden ja poronhoidon välillä”, Luken Jouko Kumpula sanoo.

Talvitarhauksen aikana eteläisen poronhoitoalueen poroja ruokitaan kuivatulla ja tuorepaalatulla heinällä. Sama tavara houkuttelee porot syömään rehupelloille, kun kevät koittaa.

”Porot ovat kesytettyjä kotieläimiä. Totta kai eläin tottuu ihmiseen. Kuvitellaan että minun sonnini saavat olla laitumella niin, ettei ihminen ruoki tai ole muutenkaan tekemisissä niiden kanssa. Ei tarvita kuin viikko, että ne villiintyvät niin ettei ihminen saa niitä enää kiinni”, kuusamolainen karjankasvattaja Heikki Kämäräinen sanoo.

”Jos poro olisi luonnonmukainen poro, se karttaisi ihmistä. Se olisi kuin hirvi. Mutta poro on sellainen, että kun tuttu poromies huutelee pellon laidalla, se tulee perässä”, Kämäräinen jatkaa.

Viimeisen 50 vuoden aikana poronhoitoalue on kokenut dramaattisia muutoksia. Myös porojen aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet. © Kaisa Sirén/Otavamedia

 6. Porojen tarhaaminen ympäri vuoden lopettaisi porotalouden

Talvitarhaus kielii Luken Jouko Kumpulan mielestä siitä, ettei poroilla ole enää luontaisia talvilaitumia poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa. Jos porot suljettaisiin tarhoihin ympäri vuoden, se lopettaisi koko porotalouden.

”Suurimman osan vuodesta vuotta keväästä alkutalveen porot vapaina. Porotalouden tuotto ja kasvu tulee kesälaitumelta. Talvi on ylläpitoa ja hengissä selviytymistä. Aitauksiin sulkeminen kasvattaisi kustannuksia”, Kumpula sanoo.

7. Riitely vaikeuttaa yhteistyötä

Vaikka ympärivuotinen tarhaus olisi poronomistajille mahdoton ajatus, vapaana laiduntavat porot ovat Kumpulan mukaan todellinen ongelma maanviljelijöille ja omakotitalojen asukkaille.

”Jos puutarhassa on poroja, herää kysymys, kuka eläimistä vastaa ja kuinka huonosti niistä pidetään huolta. Tällaisten kokemusten perusteella ihmisille muodostuu mielikuva poronhoitajista ja heidän poroistaan, että niitä pidetään vahinkoeläiminä. Ympäröivän yhteiskunnan negatiivinen suhtautuminen poronhoitajiin on aikamoinen lasti, ei tiedä kuinka kauan nuoret jatkavat alalla”, Kumpula sanoo.

Omakotitalossa asuva Helena Hietarinta haluaa muistuttaa, että vaikka porojen aiheuttamista vahingoista riidellään, kritiikki ei kohdistu itse eläimeen vaan siihen, kuinka niitä nykyisellään hoidetaan.

”Poro on upea ja uljas eläin, joka esiintyy myös Kuusamon vaakunassa. Me eteläisellä poronhoitoalueella yrittävät ja asuvat paikkakuntalaiset porottomat toivomme, että sen vapaata laidunoikeutta rajattaisiin niin, että yhteiskuntarauha palaisi ja porolle luotaisiin turvalliset elinolosuhteet sallimalla porokarjanpito vain tarhaamalla”, Hietarinta sanoo.

Posiolainen maanviljelijä Heikki Lehtiniemi muistuttaa, että poro-ongelma muodostuu puutteellisesta lainsäädännöstä. Myös asenteet vaikuttavat.

”Poromiehissä on sellaisia kuin meissäkin, että halutaan tehdä hommat hyvin. Heitä nyppii, että alan imago muodostuu niiden henkilöiden tekemisistä, jotka menevät sieltä missä aita on matalin. Poromiehistä ja -isännistä minulla on kokemusta myös siitä, miten asiat hoidetaan hyvin”, Lehtiniemi sanoo.

Rikoskomisario Risto Määttä Kuusamon poliisista kertoo, että poronhoitoon liittyvien riidat ovat voineet jatkua vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

”Tällaisista vanhoista riitaisuuksista poronomistajien ja muiden välillä tulee poliisille vuosittain muutamia tutkintapyyntöjä, joiden nimikkeenä poronhoitorikkomus”, Määttä kertoo.

Monet ilmoitukset koskevat sitä, että ilmoittajan mielestä paliskunta ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin, että porot haettaisiin pois pihalta.

”Itselläni on sellainen käsitys, että osa ihmisistä on valinnut poroasioissa puolensa. Monilla on vuosikymmenten aikana muodostunut kanta, ja siinä he myös pysyvät”, Määttä sanoo.

8. Aitaamista sekä vaaditaan että vastustetaan

Heikki Lehtiniemi kertoo, että vaikka aidat osittain suojaavat viljelyksiä poroilta, viljelijän työssä niistä on myös paljon käytännön haittaa.

”Jos porot olisivat ympäri vuoden aitauksessa, kuten ne ovat talvisin, ne eivät pääsisi maanteille, eivät jäisi autojen alle, eivät joutuisi petojen suihin eivätkä olisi muiden yrittäjien haittoina. Sen sijaan nyt lokeroidaan ihmiset. Minun pitää mennä pellolleni kolmen veräjän läpi”, Lehtiniemi sanoo.

”Ensimmäinen veräjä on peltoalueelle johtavalla tiellä, toinen veräjä peltoalueen reunassa. Aitaamisesta on haittaa yritystoiminnalle. Se aiheuttaa viljelijöille lisätyötä eikä ole mahdollista, että jokainen pelto poronhoitoalueella suojattaisiin aidoilla. Ei ole resursseja, rahaa, eikä tekijöitä”.

Pellon aitaaminen voi olla myös käytännössä mahdotonta. Mikäli maanviljelijä on vuokrannut viljelemänsä pellon, lupa aidan rakentamiseen tarvitaan maanomistajalta. Tämä voi halutessaan kieltää aidan rakentamisen. Syy kieltämiseen voi olla vaikkapa, että aita rumentaa maisemaa.

Myös poliisin tietoon tulee rikoskomisario Risto Määtän mukaan tapauksia, että porojen aiheuttamista vahingoista kärsinyt ei halua, että pihaa tai peltoa aidataan.

”Silloin tullaan sellaiseen ongelmatilanteeseen, jossa paliskunta sanoo, että aitaisi alueen mutta maanomistaja ei anna lupaa. Tällaisen yhtälön varassa on hankala sanoa, että miten tästä päästään eteenpäin”, Määttä pohtii.

9. Kevättalvella aita ei suojaa poroilta

Huhtikuussa eteläisen poronhoitoalueen porot löysätään talviaitauksistaan kesälaitumille.

”Siinä vaiheessa metsissä on niin paksu hanki, ettei porojen tarvitse juuri jalkaa aidan yli nostaa, kun ne ovat siellä missä ne eivät saisi olla”, Lehtiniemi sanoo.

10. Poroaidat aiheuttavat vahinkoa villieläimille

Vaikka poroaita voi olla ratkaisu peltojen ja pihojen porovahinkojen vähentämiseksi, aidat aiheuttavat myös ongelmia riistaeläimille, erityisesti hirville ja metsäkanalinnuille. Metsäkanalinnut takertuvat verkkoaitaan ja menehtyvät. Hirviemä loikkaa kevyesti poroaidan yli, mutta pienikokoinen vasa jää toiselle puolelle ihmettelemään.

Lapin yliopiston arktisen keskuksen projektikoordinaattori Markku Vierelä kertoo poroaitojen olevan biologispoliittinen kysymys.

”Aihepiiri on ollut tapetilla. Ongelma biologinen mutta siihen ei haluta poliittisista syistä tarttua. Poroaitojen aiheuttamia ongelmia ei haluta juuri tuoda esille, koska ne ovat potku nivusiin porotalousväelle.”

Suomen kärjistyneimmät pororiidat löytyvät Kuusamosta. Lue Seurasta 17/2017, mitä taustalta paljastui.