Presidenttikin käy Kultarannassa David Mbingin kioskilla: ”Missään muussa maassa ei voi käydä niin, että presidentti tulee tällaiseen paikkaan syömään munkkia”

Jaa kaverilleTilaa Seura
David Mbing
David Mbing on jo kerran valittu Naantalin positiivisimmaksi asukkaaksi. © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA
Kultarannan kioskia Naantalissa pyörittävä kamerunilaissyntyinen David Mbing on elämäntapayrittäjä ja perussuomalainen kaupunginvaltuutettu.

No, mitä nuoret? Taasko olette valvoneet”, David Mbing, 44, tervehtii asiakkaitaan, jotka ovat tulleet ”aamiaiselle” Kultarannan kioskille.

On lauantai ja kello on puoli neljä iltapäivällä.

Aamiainen on tuhti. Ranskalaisia ja jauhelihapihvejä, sekä tietenkin iso mukillinen kahvia.

”Tämä voittaa kaikki pikaruokalat. David vääntää kaikki pihvit itse – vähän eri asia kuin joku Hesburger. Kahvi on myös tosi hyvää”, Tuomas Ukkonen hehkuttaa.

”Asun tässä lähellä. Kun David aloitti kioskinpidon, ihastuin burgereihin heti. Olen syönyt täällä myös afrikkalaista ruokaa”, Ukkonen kertoo.

Kannettuaan täpötäydet lautaset pöytään David kyselee nuorison kuulumiset. He ovat menossaa elokuviin ja kalastamaan. Asiakkaat innostuvat näyttämään kioskinpitäjälle puhelimistaan kalastusvideoita. Nauru raikuu terassilla.

David Mbing

David tekee burgereiden pihvit omin käsin. © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

Alle kilometrin päässä tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan portista sijaitseva kioski Naantalissa Varsinais-Suomessa ei ole Mbingin ensimmäinen. Hän kokeili kioskinpitoa jo teini-ikäisenä syntymämaassaan Kamerunissa keskisen Afrikan länsiosassa.

”Myin keksejä, hedelmiä ja tupakkaa”, David kuvailee. Yritteliäs nuori mies pyöritti lisäksi pikkuruista elokuvateatteria.

Työntekoon ja yrittäjyyteen opetti köyhyys. Davidin äiti Ngo Dipoumbi oli kahdeksan lapsen yksinhuoltaja. Yksi Davidin sisaruksista kuoli jo pienenä.

”Äiti elätti meidät myymällä hedelmiä kotikaupunkiemme Yaoundén ja Doualan toreilla. Joskus hän teki kymmenen kattilallista ruokaa myyntiin. Autoin häntä kaikessa.”

Äidin kanssa Mbing oppi myös kokkaamaan. Keittiössä häärinyt pikkupoika ei herättänyt ihmetystä.

”Kamerunissa miehetkin tekevät ruokaa.”

David Mbing

Kioski on yksi nuorison kokoontumispaikoista: sieltä saa ruokaa ja kaikenikäiset otetaan tosissaan. © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

Työn perässä matkaan

Köyhyys ajoi David Mbingin myös liikkeelle kotimaastaan vuonna 2005. Sisko asui jo Euroopassa. David kaipasi mahdollisuuksia. Hän halusi opiskella ja tehdä töitä.

”Katselin karttaa ja löysin kolme pientä maata: Suomen, Ruotsin ja Irlannin. Valitsin niistä Suomen. En tiennyt maasta mitään.”

Mbing ryhtyi tutkimaan, millainen maa Pohjolassa oikein odotti.

”Hyvä kulttuuri, vähän asukkaita, kova pakkanen”, hän luettelee selvitystyönsä tuloksia.

David matkusti suoraan suureen tuntemattomaan ja onnistui pääsemään opintielle. Ensin hän kävi Hauholla vuoden verran peruskoulua ja jatkoi sitten suomen kielen opiskelemista Tampereen seudulla.

Vuonna 2007 Mbing muutti Turkuun ja opiskeli levyseppähitsaajaksi. Töitä hän ei kuitenkaan saanut, mutta löysi jotakin muuta.

Turkulaisessa kahvilassa David tilasi kahvin, mutta sen juominen ei edennyt, sillä hänen huomionsa vei tiskin takana seissyt Tiina Karjalainen.

”Hänkin huomasi, miksi istuin siinä pitkään. Sitten kaikki vaan alkoi toimia.”

Jari Paju

Jari Paju on yksi kanta-asiakkaista. ”Hyvät pöperöt.” © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

Säästöillä alkuun

Syksyisenä lauantai-iltapäivänä Kultarannan kioskin ovi käy harvakseltaan. Ryhmä jehovantodistajia saapuu kahvittelemaan kierroksensa päätteeksi.

”David on myötämielinen uskontoja kohtaan. Siksi tänne on mukava tulla”, Joeliksi esittäytyvä mies kertoo.

Seuraavaksi Sirkka tuo Ruotsista ja Thaimaasta saapuneet sukulaisensa syömään. Keskustelu seurueessa soljuu sujuvasti kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

David Mbing

Davidin mielestä oman maan antimia pitää osata arvostaa, niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

”On kuultu, että tämä on hyvä paikka. Naantalissa ei ole kauheasti valinnanvaraa viikonloppuisin”, hän selittää.

Naantalin kaupungilla työskentelevä Jari Paju sen sijaan on jo kanta-asiakas.

”Melkein joka päivä käyn syömässä. Täällä on hyvä pöperö ja meistä on tullut tuttuja. Olen ollut Davidin perheessä joulupukkinakin.”

Niin, perhehän Davidista ja Tiinasta tuli. Nykyään siihen kuuluu heidän lisäkseen Tiinan nuorin poika.

Myös Mbingillä on poika Kamerunissa. Yhteydenpito on ollut puhelimen varassa, mutta nyt David haaveilee matkustavansa synnyinmaahansa ensi kertaa Suomeen tulonsa jälkeen.

Vuonna 2013 Davidista ja Tiinasta tuli myös yrityskumppaneita. David oli alkanut haaveilla omasta yrityksestä auteltuaan kavereitaan ruokakojun pitämisessä tapahtumissa. Tiinan kahvila Turussa puolestaan tuotti tappiota.

Palaset loksahtivat kohdalleen, kun 1970-luvun alkupuolelta asti toiminut Kultarannan kioski tuli myyntiin. ”En saanut pankista lainaa, enkä Finnveralta tukea. Pyöritin kioskia kolme kuukautta vuokralla ja panin kaiken säästöön. Sitten pystyin tekemään kaupat.”

Kioski on vähän hämäävä kutsumanimi paikalle, joka on pikemminkin kahvila-ravintola. Nykyään se on auki kesäisin päivittäin ja talvisin maanantaista lauantaihin.

Lounaan ja grilliruoan lisäksi Kultarannan kioskilta saa afrikkalaista ruokaa kesäviikonloppuisin. Sitä yrittäjät tekevät myös pitopalveluna.

Ainoa paikka, josta Mbing saa käyttämiään mausteita, on Helsingissä.

”En voi sekoilla mitä vaan, kun lupaan afrikkalaista ruokaa. Kaikki Suomessa myytävä afrikkalainen ruoka ei ole aitoa.”

Naapurin Saulikin käy

Muun puuhan lomassa David nostaa pöydälle aamupäivällä kohoamaan laittamansa pullataikinan ja ryhtyy pyöräyttelemään tuoretta vehnästä uuniin laitettavaksi. Kaikki kioskilla myytävät leivokset on tehty itse. ”Tiina opetti minut leipomaan voisilmäpullaa ja korvapuustia.”

Mbing on kehitellyt leivoksia myös itse. Hänen bravuurejaan ovat esimerkiksi caramel-muna ja Nutella-korvapuusti.

David Mbing

David on häärinyt keittiössä pikkupojasta saakka. ”Kamerunissa miehetkin tekevät ruokaa.” © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

”Ihmiset tulivat tänne uteliaisuuttaan – kun minulla on tämänvärinen iho. Kun he huomasivat, että täällä on positiivista, he tulivat uudestaan”, David kuvailee alkuaikojaan kioskilla

Se tunnetuin naapurikin on käynyt kahvilla. Yrittäjän silmissä siihen kiteytyy jotakin olennaista suomalaisuudesta.

”Ei missään muussa maassa voi käydä niin, että presidentti tulee tällaiseen paikkaan syömään munkkia. Suomessa presidentin voi nähdä missä vain.”

Tällaisen turvallisuuden lisäksi Mbing arvostaa Suomessa toimivaa perusturvaa ja terveydenhuoltoa, sekä laajemminkin hyvinvointia. Negatiivisena piirteenä hän pitää ihmisten varautuneisuutta – kontaktin saaminen uuteen tuttavuuteen kestää pitkään.

Kuntavaaleissa läpi

Mutta nyt sisään ei tule uusi ihminen, vaan vanha tuttu. Päivi Sola läväyttää tiskille pussillisen omenoita omasta puutarhastaan. Tämän jälkeen hän joutuu maksamaan kahvinsa lähes väkisin, kun David haluaisi tarjota sen kiitokseksi.

Omenat päätyvät käyttöön kahvilassa, kuten myös pihalla kasvavat perunat. Parhaimmillaan osa lounaan raaka-aineista on kasvanut parinkymmenen metrin päässä keittiöstä.

Päivi on ollut Kultarannan kioskin kanta-asiakas siitä asti, kun nykyinen yrittäjä aloitti.

”David on niin mukava ja hän on myös kristitty, kuten minäkin. Ihmettelen, miten meillä voi olla niin samanlaiset ajatukset, kun hän on toiselta puolelta maapalloa.”

Päivi haluaa tukea kaupunginosan viimeistä palvelua.

”Tällä kylällä on ollut viisi kauppaa. Nyt on vain tämä kioski.”

Sitten Sola tekee tunnustuksen. Hän on myös äänestänyt David Mbingiä lokakuussa 2017 pidetyissä kuntavaaleissa, joissa mies nousi kaupunginvaltuutetuksi.

”Äänestin henkilöä, en puoluetta”, Päivi tarkentaa.

Päivi Sola

Päivi Sola tuo kioskille omenoitaan. Ne päätyvät leivonnaisiin ja ruokiin. © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

Avoin rasismi parempaa?

Puolue on perussuomalaiset, jossa ei tummaihoisia jäseniä ole paljon näkynyt. Perustelu puoluevalinnalle alkaa lapsuudesta asti.

”Isäni tapettiin poliittisista syistä. Hän kuului UPC-puolueeseen, joka ajoi itsenäisyyttä ja kansan etua. Suomessa perussuomalaiset on samanlainen puolue,” David kertoo.

”Halusin politiikkaan, koska haluan kaikille parempaa elämää. Kaikki ovat samanarvoisia, ei voi antaa toisen kärsiä ja toisen nousta.”

Pohtiessaan puoluevalintaansa David kävi läpi kaikki vaihtoehdot. Muiden puolueiden teesejä hän ei oikein ymmärtänyt.

”On hyvä puolustaa omaa kansaa, maata ja oikeutta.”

Puolue kuitenkin tunnetaan myös rasismista. Ei kai kaupunginvaltuutettu ole sitä voinut olla huomaamatta?

”Rasisteja on kaikissa puolueissa, mutta muissa puolueissa he eivät ole avoimia. Kätketty rasismi on paljon pahempaa kuin se, että sanotaan rehellisesti, mitä ajatellaan.”

Mbing ei omien sanojensa mukaan ole kohdannut perussuomalaisissa ennakkoluuloja.

”Minut on otettu hyvin vastaan. Olen käynyt eduskunnassa kansanedustaja Ville Tavion vieraana ja tavannut puoluekokouksessa Jussi Halla-ahon.”

David Mbing

Yrittämisen byrokratia on Davidin mielestä niitä harvoja Suomessa harmittavia asioita. © TOMMI TAIPALE / OTAVAMEDIA

Tee töitä ja yritä

Mbingin oma maahanmuuttolinjaus on yksinkertainen. ”Emme voi tulla tänne istumaan ja syömään valmiiseen pöytään. Maahanmuuttajien pitää mennä sisään suomalaiseen kulttuuriin ja tukea sitä. Rakennetaan tätä maata yhdessä!”

Vuoden 2016 positiivisimmaksi naantalilaiseksi valittu mies toteuttaa linjaustaan laajentamalla yritystoimintaansa.

”Kesällä Kultarannan kioski tuottaa hyvin, mutta talvella huonosti.”

Siksi hän on kuluvana vuonna kokeillut kahvila- ja ruokakojun pitämistä tapahtumissa. Sitä hän aikoo kehittää edelleen tulevina vuosina.

”Bisnes on aina riski, mutta kun on yrittäjä, kannattaa olla rohkea.”

Liiketoimintaansa kasvattaessaan David on jälleen kerran törmännyt siihen negatiivisimpaan asiaan, jonka hän on Suomesta löytänyt.

”Yrittäminen on vaikeaa byrokratian vuoksi. Se kurjistaa ja ajaa ihmisiä masennukseen.”

”Kun olen tullut muualta, näen helpommin, mitä täällä voisi tehdä vielä paremmin”, Mbing arvelee.

Hän epäilee, että sääntöviidakon taustalla kummittelee se, että osa päättäjistä on vieraantunut kansasta ja tavallisesta elämästä.

”Tämä maa olisi perfect, jos byrokratian saisi kuntoon.”

X